Kaikki pelaa -kritiikki kaivetaan säännöllisin väliajoin naftaliinista, kun jossakin päin urheilun suomalaista universumia kynnetään tappioiden tiellä. Elähtäneen mantran mukaan tasapäistävät järjestelmät tappavat kilpailun ja estävät huippuja kehittymästä.
Tunnetuin Kaikki Pelaa -kriitikko Petteri Sihvonen herätettiin jälleen henkiin viime viikolla MTV:n aamuohjelmassa. Sihvosen mukaan kaikkia harrastajia osallistava periaate on tuhoisa ajatus lasten urheilussa ja se on heikentänyt huippu-urheilun tilaa merkittävästi Suomessa.
Tätä kulahtanutta sanomaa on hoettu viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana säännöllisesti. Sitä voi verrata vaikkapa keskustapuolueen jokakesäiseen tiedotteeseen, jossa vaaditaan Kollajan ja Vuotoksen tekoallashankkeiden avaamista uudelleen.
Palloliiton ”puolen pelin sääntö” junnumatseissa ei ole millään tavalla ongelma pelaajien kehittämisen näkökulmasta.
”Lasten urheilu voi olla hyvin positiivisella tavalla kilpailullista, ja sinne pitää järjestää erikseen harrastajasarjat ja vakavammat sarjat. Vallitsevan alemmuustilan syy piilee Kaikki pelaa -mentaliteetissa”, kertoi setä Sihvonen lähetyksessä.
Väitteitä on syytä kommentoida oman lajin näkökulmasta. Allekirjoittaneella alkaa jo olla jonkin verran kokemusta junioreiden valmentamisesta jalkapallossa. Futis on niin monimuotoinen ja jatkuvasti tuoreita evoluution muotoja löytävä laji, että uusia asioita riittää valmentajille opiskeltaviksi varmasti aina viimeiseen kylmän tuhnun pieraisemiseen saakka. Kuitenkin vuosien kokemuksesta valmentamisen parissa on tarttunut mukaan näkemyksiä.
Ensinnäkin Kaikki Pelaa -ideologia, tai oikeammin nykyinen Palloliiton ”puolen pelin sääntö” junnumatseissa, ei ole millään tavalla ongelma pelaajien kehittämisen näkökulmasta. Joukkueissa on tasoeroja, ja usein kaikki pelaavat jo nyt omilla tasoillaan, jotka eivät ole kuitenkaan kiveen hakattuja. Lyhyemmät pelijaksot taukojen kera tukevat myös lapsen fyysisten ominaisuuksien kehittymistä. Alkuvaiheessa tärkeintä on kehittää nopeutta ja liikkuvuutta kestävyyden sijaan.
Kritiikin lähtökohta on muutenkin täysin pielessä. Mikään järjestelmä ei koskaan määritä tai rakenna ihmistä tai pelaajaa. On koomista kuulla jatkuvasti puhuttavan valmentajista tai järjestelmistä, jotka ”tekevät” huippu-urheilijoita.
Jalkapallossa, kuten oikeastaan kaikessa muussakin tekemisessä, yksilön oma intohimo määrittää aina kaiken. Voit olla hyvä vain siinä, mikä sinua oikeasti kiinnostaa. Hyvä valmentaja pystyy parhaassa tapauksessa antamaan sopivia työkaluja ja toimivan ympäristön tämän intohimon toteuttamiseen ja tuomaan pelaajan joukkuepelissä osaksi yhteisöä. Se, että kaikki pelaavat puoli peliä, ei todellakaan ole este kenellekään.
Toisekseen on hyvä muistaa, että vain murto-osasta junnupelaajia tulee huippuja. Suomalainen jalkapallo suorastaan huutaa kaikkia pelaamaan ja jatkamaan harrastusta mahdollisimman pitkään, sillä futista pelaavasta valtavasta massasta kasvaa parhaassa tapauksessa intohimoisia laji-ihmisiä. He ovat tulevaisuuden junnujen vanhempia, seuratoimijoita, valmentajia, tuomareita ja futiskulttuuria katsomoissa edistäviä ihmisiä. Ilman näitä ihmisiä ei pelaa kukaan.
Suomifutiksen suurin takamatka on juuri kulttuurisella tasolla. Vaikka kotimainen jalkapallokulttuuri on ottanut viime vuosien aikana suuria harppauksia, suomifutis on meillä edelleen työpaikkojen kahvipöytäkeskustelujen naureskelun ja vähättelyn kohde. Liverpool futaa aina paremmin telkkarissa, vaikka kotimaiset sarjat menisivät kuinka paljon eteenpäin. On hyvin haastavaa rakentaa omaan tekemiseen luottavaa futisidentiteettiä tällaisessa toimintaympäristössä. Tämän hegemonian murtamiseksi tarvitaan kulttuuria, jossa kaikki pelaavat.
Viikon väite: Kuntavaaleihin on tätä kirjoitettaessa aikaa kuukauden verran. Myös kunnissa voidaan vaikuttaa paikallisen toimintakulttuurin kehittymiseen jalkapallon kaltaisessa lajissa, joka on kaikille edullista ja helppoa harrastaa. Liikuntapaikkojen rakentamisessa on menty eteenpäin kovaa vauhtia, mutta lisäpanostuksia kunnollisiin lähikenttiin ja talviolosuhteisiin, kuten halleihin, tarvitaan edelleen. Lisäksi tarvitsemme maanlaajuisesti Oulun kaupungissa käytössä olevaa edistyksellistä politiikkaa alle 18-vuotiaiden harrastusvuorojen suhteen. Ne ovat Oulussa seuroille maksuttomia. Panostaminen liikuntaan kannattaa aina.
Lauantain vakiokupongin kuumin kohtaaminen löytyy kohteesta 6, jossa iskevät yhteen Liverpool ja Arsenal. Pool koki maanantaina 1–3-šokkitappion uutta tulemista Claudio Ranierin potkujen jälkeen tekevälle Leicesterille. Myös Arsenalilla on ollut viime aikoina vaikeaa. Bayernilta tuli rumasti nokkaan Mestareiden liigassa, ja myös kotimaan kentillä kärki karkaa. Tasuri ei kelpaa kummallekaan, joten kohteeseen kotivoitto kakkosvarmistuksella.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 4.3. kello 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, X, 2(X), 1, 1, 1(2), X(1), 1, 1(X), X, 1(2), 1, 1(X).
uutiskirje 