Sini Helmisen esikoisteos ja Väkiveriset-sarjan ykkösosa Kaarnan kätköissä on fantasiaa, jossa suomalaiselle kansanuskolle annetaan vankka jalansija. Kirjailija korvaa viime vuodet pinnalla olleet vampyyrit, ihmissudet ja zombit sinipiioilla, metsänneidoilla, maahisilla ja kotitontuilla.
– Olen aina ollut kiinnostunut kotimaisesta kansanperinteestä. Luen paljon fantasiaa, ja huomasin, etteivät kotimaiset sinipiiat ja muut kansanperinnehahmot juurikaan kirjallisuudessa esiinny, Helminen sanoo.
Kansanperinnekirjoja hän on tutkinut lapsesta asti.
Kasvutarina ja suvaitsevaisuuden manifesti.
– Yksi syy, miksi en lähtenyt opiskelemaan folkloristiikkaa vaan kirjallisuustiedettä on siinä, että perinnetiede on hyvin epämääräistä ja asiat ovat ristiriidassa keskenään. Olen tässä kirjassani yrittänyt täyttää niitä aukkoja, mutta olen kyllä sinne välillä pistellyt vähän omianikin.
Vahvoja tyttöjä
Kaarnan kätköissä on reaalifantasiaa, jossa yhdistetään nykyaikaa ja todellisuutta fantasiamaisiin tapahtumiin.
Väkiveriset-sarjan aloituksessa miehet ovat lähinnä sivuosissa.
– Eihän vahvoja nuoria naisia kirjallisuudessa todellakaan liikaa ole.
– Väkiveriset-sarjan tarkoitus ei kuitenkaan ole kertoa vain tytöistä. Syksyllä ilmestyvän seuraavan osan päähenkilö on Helsinkiin muuttava maalaispoika. Yritän kirjoissa tuoda esille naisten vahvuuden ja miesten pehmeyden, Helminen toteaa.
Kaarnan kätkössä -kirjan pääteemoiksi nousevat suvaitsevaisuus, seksuaalisuuden herääminen ja rakkaus samaa sukupuolta olevien välillä. Ajankohtaisuudesta huolimatta Helminen sanoo, että aihe valikoitui sattumalta.
– En edes ajatellut, että päähenkilöt ovat molemmat tyttöjä vaan se tuli henkilöhahmoista itsestään. Suvaitsevaisuus on toki sydäntä lähellä, en kuitenkaan lähtenyt kirjoittamaan näistä asioista tarkoituksella.
Kirjassaan Helminen kääntää vallitsevat normit päälaelleen heteroita vierastavien metsänneitojen keskellä.
– On tietysti herkullista näyttää ihmisille, miten asiat voisivat olla toisin ja ravistella luutuneita ajatusmalleja. Ajatus lähti kuitenkin liikkeelle folkfloristisista lähtökohdista – en ole ikinä kuullut miespuolisista metsänneidoista.
Vinkkari työssään
Sini Helminen on lasten ja nuorten kirjastonhoitaja ja kirjavinkkari.
– Kirjamakuni on aika samanlainen kuin lapsilla ja nuorilla, joten kirjoitin siitä, mikä mielestäni on kiinnostavaa. Teemoina oman ruumiinsa hyväksyminen ja seksuaalisuuden puhkeaminen ovat monille nuorille tärkeitä asioita. Tärkeintä kuitenkin on, että kirjoissa tapahtuu paljon ja ne ovat hauskoja. Vinkkarina haluaisin aina, että kaikille löytyisi sopiva kirja.
Kaarnan kätkössä sai Suomessa vielä aika harvinaisen kirjatrailerin YouTubeen.
– Nuoret tarvitsevat kiinnostuakseen kuvallista materiaalia, pelkkä kirjallinen esittely ei enää riitä.
Arvio: Metsänväen mailla
Kaarnan kätkössä aloittaa Väkiveriset-sarjan, joka ilahduttavalla tavalla puhaltaa vanhaan suomalaiseen kansanuskoon uutta elämää.
Pinja on ylioppilaskirjoitusten jälkeen hukassa. Ero poikaystävästä ja välirikko parhaan ystävän kanssa ottaa koville ja ulkomaailma alkaa ahdistaa. Syrjäytymisestä ja yksin käydyistä dialogeista huolestunut äiti, pakottaa Pinjan lopulta kesätöihin. Samassa työpaikassa on myös ihastuttava pihkantuoksuinen Virve, joka pian paljastuu metsänneidoksi.
Ihastuminen tyttöön ja humalassa suoritettu kotitontun esiin kutsuminen ovat äidille viimeinen pisara, Pinja lähetetään maalle isovanhempien hoiviin. Siitä alkaa seikkailu, jonka aikana tutuiksi tulevat muun muassa Hiitola ja Tapiola.
Sinipiikojen, metsänneitojen ja maahisten mailla Pinja vihdoin oppii hyväksymään itsensä, kehonsa ja seksuaalisen identiteettinsä. Kaarnan kätkössä on ensisijaisesti kasvutarina, mutta siinä sivussa se toimii myös suvaitsevaisuuden manifestina.
Väkiveriset-sarja alkaa seikkailulla, joka imaisee lukijan helposti mukaansa. Teos on ehyt kokonaisuus, ja se onnistuu välttämään yleisimmät kliseet. Kansanperinteeseen tutustuneelle Kaarnan kätkössä tarjoaa riemukasta täytettä vanhojen tarinoiden ympärille.
Fantasiana teos on piristävä lisä vampyyreistä ja ihmissusista alkaneeseen yliluonnollisten olentojen kavalkadiin.
Kielellisesti teos horjahtelee välillä ja latinankieliset lukujen nimet hämmentävät, mutta varsinaiseen lukukokemukseen se ei vaikuta. Mielenkiinnolla jää kuitenkin odottamaan sarjan seuraavaa osaa.
Sini Helminen: Kaarnan kätkössä. Myllylahti 2017. 220 sivua.
uutiskirje 