Sosiaali- ja terveysministeriön maanantaina julkaisema yhteenveto valinnanvapautta koskevista lausunnoista on tylyä luettavaa lakiuudistusta valmistelevalle hallitukselle. Yli 600 lausunnon sanoman voi kiteyttää niin, ettei uudistuksella saavuteta sille asetettuja tavoitteita, vaikka valinnanvapauden laajentamiseen suhtaudutaan sinänsä myönteisesti.
Kriittisesti asiaan suhtautuvien lausunnonantajien mukaan lakiluonnos sisältää useita kohtia, jotka nostavat hyvinvointi- ja terveyserojen lisääntymisen riskiä ja vaikeuttavat palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden edistämistä.
Lausunnonantajista yli puolet katsoo, ettei uudistus anna asiakkaalle riittäviä mahdollisuuksia hakeutua omaan tilanteeseen sopivaan palveluun.
Uudistuksen ei myöskään katsota edistävän asiakkaan mahdollisuuksia saada tarpeensa mukaisella tavalla yhteen sovitettuja palveluja silloin kuin asiakkaalla on laaja-alaisia palveluntarpeita.
Edelleen integraation ja toimivien palveluketjujen toteutuminen monituottajamallissa on asiantuntijoiden mielestä haastavaa.
Suurin osa vastaajista, peräti 80 prosenttia, oli sitä mieltä, että uudistus ei myöskään anna riittäviä edellytyksiä 3 miljardin euron kustannusten kasvun hillintään, vaan uudistuksen uskotaan tuovan pikemminkin lisäkustannuksia. Keskeisenä syynä tähän pidettiin sitä, että malli rajoittaa maakunnan oikeutta päättää palvelujen tuotantotavasta ja ohjata palveluja kokonaisuutena. Myös muutosvaiheen investointitarpeita pidetään merkittävinä.
Pakkoyhtiöittämisestä kipakkaa kritiikkiä
Maakunnan liikelaitoksen yhtiöittämisvelvollisuuteen erityisesti suoran valinnan palveluissa, mutta myös maksu- ja asiakassetelipalvelujen osalta suhtauduttiin lausunnoissa hyvin kriittisesti. Yhtiöittämisen nähdään pilkkovan liikelaitoksen toimintoja ja hankaloittavan ammattihenkilöstön saatavuutta.
Maakuntien yhtiöiden uusi kilpailuasema yksityisten yhtiöiden rinnalla ja toisaalta liikelaitoksen viimesijainen palveluvelvoite nähdään esteenä onnistuneelle kilpailulle julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä.
Yhtiöittämisen nähdään myös heikentävän palvelujen demokraattista päätöksentekoa.
Vähemmistö uskoo terveyserojen kapenevan
Lausunnonantajista vain 24 prosenttia katsoo, että uudistuksella voidaan kaventaa väestön terveys- ja hyvinvointieroja sekä parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta.
71 prosentin mielestä näin ei käy. Enemmistö pitää riskinä erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen pirstaloitumista, mikä vaikeuttaa maakunnan ohjausmahdollisuuksia ja hankaloittaa etenkin paljon ja useita palveluja tarvitsevien asiakkaiden asemaa.
Yhdenvertaisuuden kannalta ongelmana pidetään sitä, että uudistuksesta hyötyvät isojen palveluntuottajien lisäksi lähinnä vähän palveluja käyttävä väestö kaupunkiseuduilla ja taajaan asutuilla alueilla asuva hyvin koulutettu väestö, joka osaa etsiä ja arvioida tietoa palveluntuottajista.
Todellista valinnanvapautta ei kriitikoiden mukaan synny harvaan asutuilla alueilla eikä asiakkaille, jotka eivät osaa ja kykene valinnanvapautta hyödyntämään. Uhkana nähdään, että palvelut jakaantuvat asiakasryhmien mukaan paremmin ja huonommin pärjäävien palveluiksi.