Pottakylän lapset on irtonainen sarjakuvakirja. Sen strippejä sitoo yhteen lasten maailma, jossa aikuisten tapa ajatella on lähinnä rajoite.
Pottakylän lapset on värikäs ja monitahoinen teos, jossa lapset tulkitsevat todellisuutta oman perspektiivinsä kautta, hupi löytyy useimmiten aikuisten toiminnasta.
Kirja viihdyttää sekä lapsia että aikuisia, joskin molempia todennäköisesti eri syistä. Nimensä mukaisesti teos tarjoaa oman osansa pissa- ja kakkahuumoriin, mutta ei onneksi jää niihin jumiin. Jos pissa- ja kakkahuumoria voi tehdä tyylillä, niin Pottakylän lapset ovat hyvin lähellä sitä tyylikkyyttä.
Kouluun lähdetään kakka housuissa.
Nykyajan lapsia
Kirjan tekijät kertovat, että Pottakylän lapset viittaa nimensä puolesta Astrid Lindgrenin Melukylän lapsiin, mutta on sisällöltään nykypäivän päivitetty versio perinteisistä lasten tarinoista. Päivitys näkyy muun muassa siinä, että lapsilla on stripeissä lapioiden ja ämpärien sijaan käsissään lähinnä älypuhelimia.
Teoksessa ongelman ja sitä kautta huvittumisen muodostavat useimmiten aikuiset luutuneilla käsityksillään tai lasten ylitulkinnalla – kuten oikeassa maailmassakin. Superäiti yrittää ostaa lihatiskiltä ätpää, koska hänen taaperonsa sellaista pyytää. Lapsi piirtää auton, mutta opettaja näkee kuvassa vahvan kannanoton ihmisyyden puolesta.
Pottakylän lapsissa pääosassa on vinksahtanut ja synkkäsävyinen huumori. Paikoin teos muistuttaa satukirjaa, samalla se kuitenkin kommunikoi tämän hetkisen populaarikulttuurin kanssa ihmissusineen ja zombeineen.
Teoksen huumori on monisäikeistä, välillä siinä on fingerporilaisia piirteitä ja seuraavassa hetkessä se ammentaa sisältönsä lasten puheista, satukirjoista tai todellisuudesta.
Hometta mummossa
Pottakylässä lapset eivät ihmettele homeista koulua, taloa, leipää saati mummoa. Koulussa lentelevät kirjat, kun käydään luokkasotaa, kiireisessä maailmassa ei ehdi edes aina aamutoimille ja kouluun lähdetään kakka housuissa. Keskenään nujakoivat vanhemmat kieltävät lapselta väkivaltaviihteen katsomisen huonojen vaikutusten pelossa ja sängyn alla lymyää vaaraton Pertti-setä.
Tekijöiden mukaan Pottakylän lapset pyrkii jäsentämään vallitsevaa kulttuurikaaosta, jossa todellisuus ja kuvitelmat ovat sekoittuneet pysyvästi keskenään, eikä mikään ole niin epätotta kuin tosi-tv.
Pottakylän lasten käsikirjoittaja Pekka A. Manninen on kasvatustieteen tohtori, sarjakuvataiteilija ja lelukeräilijä. Mannisen tunnetuimpiin hahmoihin kuuluu Kapteeni Kuolio, joka tutkailee kotikaupunkinsa Tampereen historiaa yliluonnollisten elementtien kautta.
Kirjan kuvittaja Aura Ijäs tunnetaan yhtenä ensimmäisistä suomalaisista mangatyylin käyttäjistä. Pottakylän lapsia tehdessään hän käyttää lastenkirjamaista kuvitustekniikkaa, joka tuo kirjaan oman säväyksensä.
P.A. Manninen, Aura Ijäs: Pottakylän lapset. Arktinen Banaani 2017. 95 sivua.
uutiskirje 