Tiia Forsström
Entinen Aarnipuu, omaa sukua Lampela.
Filosofian maisteri.
Tietokirjailija, kouluttaja, sukupuolen tutkija ja seksialan yrittäjä. Hän on kirjoittanut kirjoja muun muassa transsukupuolisuudesta, keskiaikaisten pyhimysten ristiinpukeutumisesta, dragista, kondomeista ja sateenkaariperheistä. Hän on kirjoittanut myös eläinsuojelujärjestö Animalian historiikin.
Kansan Uutisten entinen kolumnisti.
Seta ry:n puheenjohtaja 2001-2005.
Sexpo-säätiön puheenjohtaja huhtikuusta lähtien.
Vasemmistoliiton entinen kaupunginvaltuutettu ja valtuustoryhmän puheenjohtaja Helsingissä, puoluevaltuuston jäsen ja puoluekokousedustaja.
Asuu ja työskentelee Espoossa yhdessä miehensä Jouni Forsströmin kanssa.
Kolmen lapsen äiti.
Tietokirjailija Tiia Forsström kuvailee yrityksensä Aistien talon verkkosivuilla itseään muun muassa näin:
Itsevarma ja älykäs aikuinen nainen, sensuelli bi-/panseksuaali, sopivan sadistinen Valtiatar tai hellä hemmottelija, nautiskeleva naaras, kujeileva kissa…
– Olen muutakin mutta tämä on aika iso osa identiteettiäni ja työidentiteettiäni, hän sanoo.
Forsström myy seksipalveluja. Hän alkoi seksialan yrittäjäksi pari vuotta sitten yhdessä puolisonsa Jouni Forsströmin kanssa.
Mitä minä haluan?
Forsström sanoo olevansa erittäin seksuaalinen ihminen.
– Seksityö on kiehtonut minua niin kauan kuin muistan, mutta en nuorena pystynyt kuvittelemaan itseäni siihen. Pidin selvänä, että sitä tekevät ihmiset ovat ihan toisenlaisia kuin minä. Minunkin mielikuvani seksityötä tekevistä yhdistyi kuvaan pornoa tekevistä ihmisistä.
Aikuistuttuaan Forsström ei ajatellut asiaa. Hän teki kolme lasta, oli naimisissa, teki töitä ja politiikkaa.
– Asia oli vain teoreettisen kiinnostuksen kohde, hän sanoo.
Sitten hän joutui pysähtymään. Tuli masennus.
– Huomasin, että mulle oli käynyt niin kuin monelle naiselle: Olin ajautunut elämäntilanteeseeni ja parisuhteeseeni. Tunsin eläväni oletusten mukaista elämää, vaikka se ei ollutkaan ihan perinteistä, kun muun muassa olin naimisissa transmiehen kanssa.
– Havahduin siihen, etten oikeasti tiedäkään mitä itse haluan.
Kymmenen vuotta sitten alkoi terapioiden sarja. Terapia johti oivalluksiin, paljolti oman seksuaalisuuden osalta.
– Ensimmäiset 30 vuotta olin elänyt tietämättä itsestäni paljoakaan. Alkoi prosessi, jossa selvitin, mitä sisälläni liikkuu ja mitä seksuaalisuus on. Heittäydyin aiheeseen, luin, mietin ja tutkin sitä. Se oli monella tavalla käänteentekevää.
Tuli avioero ja löytyi uusi seurustelukumppani, Jouni.
– Ensimmäistä kertaa minulla oli kumppani, joka oli yhtä seksuaalinen kuin minä. Sitä oli vaikea uskoa todeksi, kun pinnan alla olin jatkuvasti toppuutellut, ettei aikuinen, vakavasti otettava ihminen mieti ja fantasioi normien vastaisesti näin paljon. Kaiken muun rakastumisen ohella se oli äärettömän iso juttu, vähintäänkin vapauttava.
– Olemme tunteneet viisi vuotta ja vasta sinä aikana olen päässyt rauhaan siinä mielessä, että ihminen saa olla tällainen kuin minä olen. Nyt minulla oli miesystävä, joka mielellään toteutti haaveitani ja tarpeitani minulle.
Maksaisiko joku tästä?
Esimerkiksi puolison swinger- eli parinvaihtohistoria vei seksuaalisuuden uudelle tasolle.
– Meillä saattoi olla joku muu mukana. Näissä tilanteissa kävi sitten nopeasti selväksi, että se onkin meidän vieras, joka saa huimia elämyksiä. Minun ja meidän yhteisessä tavassamme toteuttaa seksuaalisuuttamme on jotain sellaista, joka antaa paljon muille ihmisille, Forsström sanoo.
Pariskunta ihmetteli asiaa vuoden verran. Sitten nousi keskusteluun, että maksaisiko joku siitä rahaakin. Päätettiin kokeilla. Asiakkaita tuli omien verkostojen ja netti-ilmoitusten kautta.
– Ensimmäisellä kerralla osa minusta irtautui hetkeksi ja katsoi sivusta, että mitä täällä tapahtuu, kuka olen, miksi tämä on niin helppoa. Ensimmäinen asiakkaamme on yhä vakioasiakkaamme.
– Ei jännittänyt. Olin yllättynyt siitä, miten luonteva on sellainen seksuaalinen kohtaaminen, jossa molemmat osapuolet tietävät, mikä on asetelma.
Forsström puhuu paljon kohtaamisesta.
– Näissäkin hommissa on kyse hyvin perustavanlaatuisesta kohtaamisesta. Joskus oleellisempaa kuin se, mitä teen, on se, että näen asiakkaan sellaisena kuin hän on ja annan olla sellainen kuin on.
Hän toteaa, että vaikkapa harvinainen fetissi voi aiheuttaa torjutuksi tulemista ja häpeää.
– Luonani asiakas saattaa ensimmäistä kertaa kokea, ettei ole naurettava ja fetissistä voi puhua ja nauttia, hän sanoo.
– Olen usein liikuttunut siitä, miten käänteentekeviä nämä kohtaamiset voivat olla. En odottanut tältä työltä sitä, että siinä on niin paljon samoja elementtejä kuin esimerkiksi terapiassa. Hyväksymistä, luvan antamista, tilan antamista, kunnioittavaa kohtaamista, toisen ennakoimista.
Forsström opiskelee seksuaalineuvojaksi ja aikoo jatkaa seksuaaliterapeutiksi.
Olet varmasti hyvä tuossakin
Forsströmit päättivät olla julkisesti seksityöläisiä.
– Meillä ei ollut mitään syytä olla hämärässä, ja totesimme yhdessä, että ajatus kaksoiselämästä on liian raskas, Tiia Forsström sanoo ja naurahtaa:
– Nyt meitä ei voi ainakaan kiristää millään.
Pariskunnan työ tuli laajemmin julki viime syksynä, kun Forsströmit julkaisivat aihepiiriin liittyvän kirjan, BDSM aapisen (Like). Sitä ennen asiasta piti puhua lähimpien kanssa. Tiia Forsströmille ne ovat lapset ja äiti.
Aikuiselle pojalleen hän lähetti aiheesta kirjoittamansa blogitekstin. Tämä arvasi sen äitinsä kirjoittamaksi, piti sitä hyvänä ja halusi keskustelussa tietää lähinnä, että äiti on turvassa väkivallalta. Teini-ikäisten tyttäriensä kanssa Tiia aloitti juttelemalla kasvotusten.
– Toinen kysyi vain, että onko tuo laillista. Sanoin, että on, ja se riitti. Toinen sanoi että wau! Sanoin, etten puhu teille asiakkaista enkä muutenkaan avaa seksuaalisuuttani, koska en puhu niistä asioista lapsilleni. Siitä he olivat vähän pettyneitä.
Sitten oli äidin vuoro.
– En ollut koskaan puhunut seksuaalisuudesta äitini kanssa mutta tiesin, että hänellä on ollut tapana ymmärtää valintojani.
Tiia avasi asian äidilleen sähköpostilla ja kysyi, että mentäisiinkö kahville. Äiti vastasi, että todellakin mennään.
– Äitikin oli kiinnostunut siitä, onko työ turvallista. Ja siitä, millaisia tunteita se minussa herättää. Siitä yllätyin, että hän heti yhdisti työn terapiaan ja jonkinlaiseen
sosiaalityöhön. Sitten hän sanoi, että sinä olet varmasti hyvä tuossakin.
Muiden mielipide seksityön tekemisestä ei juuri Forsströmia heilauta. Hän ei huomannut ystäväpiirissään ennakkoluuloja.
– Olen aika omavarainen ihminen, enkä ole huomannut, jos joku on tämän vuoksi jättänyt minut. Mutta mitään kielteistä palautetta en ole saanut
Tavallinen pariskunta
Forsströmin pariskuntaa kuvaillaan median jutuissa tavallisiksi.
– Ehkä oletus on ollut, että olisimme korostetun seksuaalisen näköisiä arjessakin, Tiia pohtii.
Todellisuudessa seksiä myyviä henkilöitä on laidasta laitaan: nuoria, vanhoja, kauniita, rumia, naapurin tätejä ja tyttöjä, punkkareita, provosoivia katuprostituoituja, silikoneilla ja ilman, isolla tukalla ja ilman.
Koska asiakkailla on erilaisia fetissejä ja fantasioita, tarvitaan erilaisia prostituoituja.
– Minä esimerkiksi olen joillekin onnettoman nuori toteuttamaan heidän mummofantasioitaan.
Eikä hän kaikkia muitakaan miellytä.
– On niitä asiakkaita, joiden mielestä olen upeinta, mitä he ovat nähneet. Joku taas ajattelee, että tuommoista nyt saa ilmaiseksikin.
Kaikki eivät hae kaunista ja vetreää.
– Se saisi heidät tuntemaan itsensä rupsahtaneeksi.
Minua on vaikea nähdä uhrina
Tiia Forsström on säästynyt uhkailulta, vihapuheelta ja paheksunnalta.
– Ehkä näin on siksi, että olen ensin luonut mainettani vakavasti otettavana ihmisenä, joka ehkä keskimäärin ajattelee asiat, hän arvelee.
– Minua on vaikea nähdä ihmiskaupan tai parituksen uhrina tai mielenterveysongelmien tai päihteiden takia prostituutioon ajautuneena naisparkana.
Hän toteaa, että on olemassa ihmisiä, jotka joutuvat prostituutioon pakon edessä.
– Siinäkin on iso harmaa alue. Lisäksi on paljon vapaaehtoisesti seksityötä tekeviä ihmisiä, jotka kertovat, että oli niin paha rahapula, etteivät keksineet mitään muuta selvitäkseen. Silti voi käydä niin, että seksityö onkin kivaa ja jää alalle.
Kaikille seksityötä yrittäneille se ei sovi. Asiat eivät etene hyvin, ei riitä asiakkaita, ei vain osaa tai pysty tekemään sitä.
– Mutta on myös iso joukko meitä, joille se sopii. Voi elättää itsensä muutamalla päivällä kuukaudessa. Harvassa ammatissa on näin paljon itsenäisyyttä ja vapaa-aikaa.
Forsströmit tekevät vain sitä, mikä heitä miellyttää. Tiia Forsström puhuu aisteista.
– Palveluksiamme yhdistävät aistit ja aistillisuus, ovat ne sitten kipua tai nautintoa.
Hän sanoo, että palkitsevaa on ihmisten kohtaaminen.
– Sitä en osannut etukäteen arvata. Ovikello soi enkä tiedä kuka siellä on. Avaan oven, näen ihmisen ehkä ensimmäistä kertaa ja pääsen tutustumaan häneen. Se on kiehtovaa.
Yleinen mielikuva on, että seksityöläinen näyttelee nauttivansa seksistä asiakkaiden kanssa. Tiia Forsström nauttii.
– Se ei välttämättä tarkoita minulle fyysistä nautintoa. Nautin toisen reaktioista, saamastani välittömästä palautteesta. Jos vaikka lyön jotakuta, en saa siitä kiksejä sillä lailla, että laukeaisin.
Hän toteaa olevansa huono näyttelemään.
– Olen niitä, jotka lähes poikkeuksetta itsekin nauttivat. En tee asioita, jotka eivät kiinnosta minua.
Hän muistaa seksityöstään kaksi tylsää asiakasta, joiden hän ei halunnut tulevan uudelleen. He eivät tulleetkaan.
– En näytellyt heidänkään kanssaan.
Tiia Forsström
Entinen Aarnipuu, omaa sukua Lampela.
Filosofian maisteri.
Tietokirjailija, kouluttaja, sukupuolen tutkija ja seksialan yrittäjä. Hän on kirjoittanut kirjoja muun muassa transsukupuolisuudesta, keskiaikaisten pyhimysten ristiinpukeutumisesta, dragista, kondomeista ja sateenkaariperheistä. Hän on kirjoittanut myös eläinsuojelujärjestö Animalian historiikin.
Kansan Uutisten entinen kolumnisti.
Seta ry:n puheenjohtaja 2001-2005.
Sexpo-säätiön puheenjohtaja huhtikuusta lähtien.
Vasemmistoliiton entinen kaupunginvaltuutettu ja valtuustoryhmän puheenjohtaja Helsingissä, puoluevaltuuston jäsen ja puoluekokousedustaja.
Asuu ja työskentelee Espoossa yhdessä miehensä Jouni Forsströmin kanssa.
Kolmen lapsen äiti.