Eräässä Kummeli-viihdeohjelman sketsissä esiintyy häkellyttävän nopeasti soitintaan käsittelevä urkuri. Sketsi muistetaan erityisesti urkurin laukomasta sloganista, jonka mukaan tärkeintä on olla tekemättä elämässä virheitä – ja luonnollisesti sama koski myös muusikon soittoa.
Oikeastihan täydellinen ja virheetön soitto tuppaa olemaan vähän tylsää. Musiikinkin viehätys syntyy yllättävistä elementeistä, odottamattomuuksista, rosoista, epätarkkuuksista, jopa suoranaisista virheistä – kaikesta sellaisesta, jotka tuovat musiikkiin inhimillisiä piirteitä.
Lähes huvittavan samantyyppistä keskustelua on viime päivinä käyty toisen taiteenlajin, jalkapallon, ympärillä. Käynnissä olevassa Confederation Cupissa on kokeiltu ensimmäistä kertaa arvoturnauksessa videotarkistuksia: videolta voidaan tarkistaa jälkikäteen, onko maali tehty hyväksytysti (eli ei ole esimerkiksi paitsio), tulisiko määrätä rangaistuspotku tai poistaa pelaaja kentältä. Lähtökohtaisesti varmasti jokainen toivoo, että pelin aikana annetut tuomiot olisivat oikeita ja tilanteet jättäisivät mahdollisimman vähän jossiteltavaa. Kuitenkin, kuten elämässä yleensä, pelkkä virheiden minimointi harvoin johtaa kaikkia tyydyttävään tulokseen. Kisojen aikana ovatkin systeemin ongelmat käyneet selviksi.
Jalkapalloon on tuotu viime vuosina useita pieniä ja isompia uudistuksia, joista jotkut ovat olleet erittäin hyviä. Erikoistilanteissa muurin paikan osoittava partavaahto on tullut tuomareiden käyttöön Suomessakin, paljon keskustelua herättänyttä maaliviivateknologiaa saadaan ainakin vielä lähinnä kustannussyistä odottaa. Videotarkistukset (VAR eli video assistant referee) muuttavat kuitenkin nyt nähdyn perusteella peliä paljon enemmän.
Isoin ongelma omasta mielestäni ovat niukat paitsiotilanteet. Confederation Cupissa linjatuomareita on ohjeistettu olemaan liputtamatta epäselviä tilanteita, jotta tilanne voidaan myöhemmin tarkistaa videolta. Joissain otteluissa onkin nähty tilanteita, joissa pelaaja on pelannut pallon maaliin, juhlinut joukkuetovereidensa kanssa – kokeakseen myöhemmin karvaan pettymyksen, kun tilanne onkin ollut niukasti paitsio. Linjatuomarin vastuu siirtyy videotuomarille, mitä pidän ongelmallisena.
Ihan toinen juttu sitten on se, että kun videot ovat käytössä, pelaajat voivat halutessaan kyseenalaistaa kaiken ja vaatia videotarkistusta – ja mikseivät he niin tekisi, mahdollisuus kun kerran on. Jatkuva pelin keskeyttely ja asiaan liittyvät torikokoukset rikkovat pelin rytmiä, laskevat intensiteettiä ja kuluttavat aikaa, mikä lajissa, jossa ei käytetä ”tehokasta peliaikaa” kuten jääkiekossa, on hankala yhtälö.
Suomalaisessa faniyhteisössä uudistus on herättänyt mielipiteitä puolesta ja vastaan. Monet videotarkistuksiin mieltyneet korostavat oikeudenmukaisuutta: nauhoite ei valehtele. (Tosin videota katsovan silmät saattavat olla ristissä, kuten Saksa-Kamerun-ottelussa, jossa jälkikäteissyynistä huolimatta punainen kortti oli lipsahtaa väärälle pelaajalle.) Toiset taas pitävät pelin rytmin hajoamista ja kentällä olevien tuomarien vastuun vähenemistä liian kovana hintana. Moni olisi valmis hyväksymään videot hyvin rajatussa käytössä, kuten pelinjälkeisten kilpailukieltojen määräämisessä sikailuista, tai, jos ne toimisivat edes jotenkin reaaliajassa.
Jotkut ovat verranneet käytävää keskustelua insinöörin ja filosofin debattiin. Siinä, missä matemaattisesti jalkapalloon suhtautuva insinööri ilahtuu mahdollisten virheiden estämisestä, filosofi on valmis hyväksymään enemmän epävarmuutta ja inhimillisiä erheitä. Itse lukeudun jälkimmäiseen kastiin, koska minulle jalkapallo on ylipäätään enemmän taidetta kuin tiedettä. Siihen kuuluu myös se, että joskus (kuitenkin hyvin harvoin) jalkapallon todellisuus iskee faktojen maailmaa Jumalan kädellä kasvoille. Videotarkistuksilla moni legenda olisi jäänyt syntymättä, moni puhuttanut pelitilanne jäämättä historian lehdille.
Viikon vakiorivillä on suomifutista. Nousijasuosikki TPV otti vähän yllättäinkin viikolla kakkosen kuumassa taistossa Viikingeiltä pataan, eikä helppo vastus ole nytkään, kun Tampereen punaiset matkustavat Poriin MuSan vieraiksi. Joukkueiden kuntopuntarit osoittavat päinvastaiseen suuntaan: siinä, missä TPV:n suunta tuntuisi olevan taulukossa alaspäin, MuSa porskuttaa kohti sarjan kärkeä. Kotijoukkue on selkeä suosikki, mutta annetaan tamperelaisillekin mahdollisuus ja lyödään kohteeseen 7 ykköskakkonen pöytään.
Kuten TPV-peli osoitti, tämän kauden Viikingit tuntuu olevan parhaimmillaan lähtökohtaisesti altavastaajana: toisen joukkueen pitäessä palloa itse vastahyökkäyksiä kytäten. Lauantain matsista B-lohkon heikoimpiin ryhmiin kuuluvaa NuPSia vastaan ei voikaan povata selkeää triumfia. Viikinkejä kannattava puolisoni on kiusallisen tietoinen taipumuksestani jinxata sanallisesti vihjaamani ottelut menemään päin vastoin kun rivissäni, joten hän toivoi, etten pistäisi koko rahalla Idän Punaisia. Annetaan onnettomalle edellä kirjoittamaani vedoten pieni myönnytys ja lisätään kohteeseen kahdeksan kotivoiton rinnalle kakkonen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 1.7. klo 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1(x), 2, 1, 1, 2, 1(x), 1(2), 1(2),2(x), 1, 1, 1(x), 2.
uutiskirje 