Elämäni aikana vuodesta 1955 lähtien on maailmassa kuollut yli 2 500 miljoonaa ihmistä, saman verran kuin syntyessäni maapallolla oli asukkaita. Joka minuutti maailmaan syntyy 260 lasta ja 110 poistuu syntyvien tieltä.
Ian McEwanin (s.1948) uuden Pähkinänkuori-romaanin päähenkilö ja kertoja on elämännäyttämön esiripun takana maailmaan tuloaan odotteleva sikiö. Hänen äitinsä kuuntelee mielellään radiosta dokumenttiohjelmia ja klassista musiikkia. Kuulemansa perusteella sikiö tekee johtopäätöksiä tulevan maailmassa olonsa edellytyksistä.
Hän kuulee tiedenaisen pitämästä radioesitelmästä, että kaikki nykyiset katastrofit ovat seurausta meidän kaksijakoisuudestamme, itsesäälistämme ja aggressiivisuudestamme. Riidanhaluinen luontomme ei pysty hallitsemaan luomaamme monimutkaista maailmaa. Siksi annamme äänemme mieluummin yliluonnolliselle kuin rationaaliselle järjelle.
Macbethilainen valta- ja rikastumispeli perustuu tehokkuuteen, nuorekkuuteen, pokerinaamaan ja jaksamiseen.
Sikiö yrittää hirttäytyä napanuoraansa, mutta viime tingassa löysää nuoran kaulansa ympäriltä ja päättää ottaa vastaan elämän ja maailman tarjoamat haasteet, joita yhden elämän varalle tuntuu olevan riittävästi:
”Ansaitsen kourallisen vuosikymmeniä, jotta voin koettaa onneani tällä rataansa rullaavalla planeetalla. Siinä on minun teemapuistoni. Haluan kokeilla. Haluan tulla joksikin. Haluan lukea loppuun Minun 2000-luvun historiani. Haluan päästä viimeiselle sivulle vähän yli kahdeksankymppisenä, hauraana, mutta virkeänä, ja panna tanssiksi joulukuun 31. päivän iltana 2099.”
Maailmanpolitiikka kontaktilajina
Sikiön mielestä 2000-lukukirjassa on useita avoimiksi jääviä juonikehitelmiä. Yksi niistä on se, onnistuvatko yhdeksän miljardia sankaria keplottelemaan vuosisatansa loppuun joutumatta ydinsotaan.
Sikiö ajattelee tulevaa maailmanpolitiikkaa kontaktilajina, kun meneillään olevan vuosisadan maailmanpolitiikan pelikentän joukkueet laitetaan riviin: Intia vastaan Pakistan, Iran vastaan Saudi-Arabia, Israel vastaan Iran, USA vastaan Kiina, Venäjä vastaan USA ja Nato, Pohjois-Korea vastaan kaikki muut:
”Ja jotta osuma olisi vieläkin todennäköisempi, lisätkää joukkoon uusia joukkueita: tulossa on myös valtioiden ulkopuolisia pelureita.”
Mutta eivät sikiön huolet rajoitu pelkästään maailmanpolitiikkaan. Suuret vaarat vaanivat myös perhepiirissä. Niistä McEwan rakentaakin shakespearelaisen hämähäkinseittimäisen suhteiden verkon.
McEwanin romaania voisi kutsua moderniksi Hamlet-tarinaksi. Asettaahan se Hamletin tavoin peruskysymykset: Ollako vai eikö olla? Kuka tietää, mikä on totta?
Romaanin henkilöt ovat jumiutuneet traagiseen väittelyyn, jolloin kumpikaan osapuoli ei voi syyttää toista jostakin, mistä hän ei itse saisi syyllisyyden häpeää niskaansa. Molemmat osapuolet pelaavat samaa kaksinaamaista peliä samoilla väärillä säännöillä.
Syntymä keskelle petosta
Pähkinänkuori-romaanin henkilöt ovat rahan ja maineen tavoittelun myrkyttämiä. Tämän he kätkevät salarakassuhteisiinsa. Sikiö on syntymässä keskelle petosta, jonka osaksi hänet liitetään hänen kelluessaan vielä autuaasti lämpöisessä lapsivedessä. Kun tämä yhtälö laajennetaan koskemaan koko globaalin maailman tulevaisuudenkuvaa, avautuvat McEwanin romaanin suuret linjat, kuin Shakespearen näytelmissä ikään.
Macbethilainen valta- ja rikastumispeli perustuu tehokkuuteen, nuorekkuuteen, pokerinaamaan ja jaksamiseen. Sen perusperiaatteena on persialaisen Zarathustran opin pahan henkilöitymä Ahriman, jonka ainoa pyrkimys on johtaa hyvienkin ihmisten mielet harhaan siksi, kunnes he toimivat väärin.
Suuren rahan tarjoilemat ratkaisumallit sen itsensä aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi ovat pelkkää harhaanjohdettujen harhaanjohtamista. Tästä kaikesta sikiö kuitenkin aikoo ottaa selvää. Onhan yksilö vapaa valitsemaan tien, jota elämässään kulkee.
Vertailukohta McEwanin romaanille löytyy 260 vuoden takaa. Laurence Sternen (1713–1768) Tristram Shandy -romaanin kertoja syntyy vasta teoksen kolmannessa osassa ja kirja päättyy useita vuosia ennen hänen syntymäänsä.
Ian McEwan: Pähkinänkuori. Suom. Juhani Lindholm. Otava 2017.
uutiskirje 
