Leikkaus apinoiden planeetalta avaruudellisiin ulottuvuuksiin toimii Stanley Kubrickin scifi-klassikossa 2001: Avaruusseikkailu (2001: A Space Odyssey, 1968) hienosti. Taustalla soivat wienervalssin kaihoisan romanttiset sävelet, kun avaruusalus seilaa radallaan ja maapallo pyörii omallaan.
Kaikesta turhasta riisutun näkymän vaikutelma on hohdokas. Oscar-palkittujen visuaalisten tehosteiden puolesta leffa on asemansa vakiinnuttanut merkkipaalu. Sama pätee sen merkitykseen lajityypin historiassa.
Action ei jyrähtele jatkossakaan, alienit on jätetty rauhaan eikä rokki soi, kun visuaaliset ratkaisut ja erikoistehosteet puhuvat puolestaan. Näissä kehissä kristallilasin särkyminen on iso juttu.
Kuvattu teknologia on fiksusti innovatiivista. Jos 1960-luvun suosikkisarjassa tunariagentti Maxwell Smart tasoitti kenkäpuhelimellaan tietä kännykälle, niin Kubrickin leffassa arkipäivää on näköyhteydellä varustettu Skype.
Arthur C. Clarken tekstiin perustuva elokuva oli myös kaupallinen menestys, mikä voi tänään tuntua oudolta, onhan kerronta ei-toiminnallisuudessaan melkeinpä laahustavaa.
Hidastempoinen tarinankulku on tarkoin harkittu lähtökohta. Se on katsojalle avoin kutsu hypätä kelkkaan, joka antaa hyvin aistivoimaista kyytiä ”puhtaan elokuvan” muodossa.
Avaruusseikkailussa ihminen ei paljoa pulise, joten puhuva tietokone HAL 900 saa tilaisuutensa. HAL:in sametinpehmeässä sanailussa (äänenä Douglas Rain) on annos hypnoottista värinää.
Astronauttien rooleissa ovat Keir Dullea (Bowman) ja Gary Lockwood (Poole).
2001: Avaruusseikkailu. Teema Fem la 8.7. klo 21.00.
uutiskirje 
