Vaikka miesten isojen arvokisojen suhteen vietetäänkin välivuotta, ei tänäkään kesänä tarvitse ilman kansainvälistä laatufutista lomia viettää. Confederations Cup saatiin vasta päätökseen, ja viime sunnuntaina potkaistiin käyntiin naisten EM-kisat. Kisat pelataan Hollannissa, ja ensimmäistä kertaa mukana on peräti 16 joukkuetta, jotka on jaettu neljään lohkoon.
Naisten maajoukkuefutis etenee Euroopassa vauhdilla. Joka kerta, kun arvokisoja on maanosassamme pelattu, on saanut huomata ilolla kehitystä tapahtuneen: joka kerta mukana on uusia maita, entistä taitavampia pelaajia, ottelut ovat viihdyttävämpiä ja peli fyysisempää.
Valitettavaa meidän näkökulmastamme taas on se, ettei Suomi ole pysynyt kehityksessä mukana. Tähän on oikeastaan kaksi pääsyytä.
Otteluita kommentoi fantastinen Marianne Miettinen, naisfutiksen ylivertainen tietopankki.
Ensimmäinen on se, että etenkin perinteisten isojen jalkapallomaiden, kuten Hollannin ja Espanjan, skarpattua myös naisfutiksen puolella, kilpailu on muuttunut paljon kovemmaksi. Siinä, missä aiempina vuosina kisoihin mentiin helposti, nykyään tämä ei ole itsestään selvää. Lajin kannalta tämä kehitys on toki erinomaista.
Olisi kuitenkin aivan liian helppoa väittää Suomen alamäen johtuvan vain tason laajenemisesta ja kilpailun kovenemisesta. Kuitenkin nyt alkaneissa kisoissa ovat mukana esimerkiksi kaikki muut Pohjoismaat Islantia myöden, ja niiden kanssa olemme tottuneet pelaamaan ikään kuin samassa sarjassa.
Vielä ennen viimeisiä karsintaotteluita Helmarien tilanne näyttikin oikein hyvältä, mutta päävalmentaja Andrée Jeglertzin johdolla paikka nyt käynnissä oleviin kisoihin karkasi viime metreillä.
Toinen pääsyy onkin joukkueessa itsessään. Pelaajistoa on yritetty viime aikoina lähes pakonomaisesti nuorentaa, mikä on johtanut kokemuksen ja johtajuuden puutteeseen kentällä. Lahjakkaita pelaajia kyllä löytyy, mutta monet heistä ovat vielä raakileita kansainväliselle tasolle. Syksyllä aloittavalla uudella päävalmentaja Anna Signeulilla onkin kova työ joukkueen nostamisessa takaisin Euroopan huipulle. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole.
Ja sitten niihin kisoihin. Tämän lehden ilmestyessä kaikki joukkueet ovat ehtineet pelata ainakin yhden ottelun. Kuusi kertaa peräkkäin kisat voittanut (!) Saksa on jälleen kerran ennakkosuosikki, mutta haastajiakin on noussut.
Ruotsia vastaan pelatusta maanantaisesta tasapelistä ei pelkän lopputuloksen perusteella kannata vetää liian suuria johtopäätöksiä – Saksan peli näytti erittäin valmiilta ja tasapainoiselta, ja Ruotsi onkin tuosta lohkosta toinen todennäköinen jatkopeleihin etenijä.
Saksan joukkueesta voi käyttää oikeastaan saman luonnehdinnan kuin taannoisesta miesten Confederations Cupin voittaneesta ryhmästä: nuori ja osin tuntematon, mutta kiitos Saksan laajan materiaalin ja erinomaisen juniorimyllyn, sukupolvenvaihdokset onnistuvat suht’ kitkatta.
Muista joukkueista nostan esiin avauspelissään vakuuttaneen Hollannin, joka pyöritti vahvaa Norjaa yllättävänkin helposti. Suomalaisnäkökulmasta kannattaa seurata etenkin Skotlantia, jonka luotsina vielä näissä kisoissa toimii Anna Signeul – pelitavasta voisi saada osviittaa siihen, miten Signeul tulee Helmareita syksystä lähtien peluuttamaan.
Yksittäisistä pelaajista on tietenkin nostettava esiin Norjan kärkipelaaja Ada Hegerberg, jota yleisesti pidetään maailman tämän hetken parhaana naisfutarina.
Yleisradio näyttää alkulohkojen aikana yhden pelin päivässä, niiden jälkeen kaiken. Matsejahan kannattaa seurata Ylen kautta jo pelkästään siitä syystä, että otteluita kommentoi fantastinen Marianne Miettinen, naisten junnumaajoukkueidemme päävalmentaja ja naisfutiksen ylivertainen tietopankki.
Viikon vakiorivillä on tutusti miesten kolmen ylimmän sarjatason otteluita.
Kohteessa kaksi on liigan kärkikamppailunkin kannalta kiinnostava otatus, kun mainioon vireeseen äitynyt KuPS saa kotonaan vastaansa niin ikään hyvää kautta pelaavan FC Lahden.
Keltapaidat rökittivät maanantain HIFKiä Helsingissä peräti 1-4, ja myös Puolasta palannut keskikenttämies Petteri Pennanen onnistui heti maalinteossa. Mustista Kuhnureista on toki savolaisille enemmän vastusta kuin liigan tyvipäähän jumittuneista tähtirinnoista, mutta uskon KuPSin kuitenkin homman kotiin hoitavan. Varmistetaan kotivoitto kuitenkin raksilla.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 22.7. klo 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1(2), 1(x), 2, 2, 1(x), 1(2), 1, 2(x), 2, 1, 2(x), 2, 1.
uutiskirje 
