Säynätsalolaiset työläisäidit saivat kauan odotetun huomionosoituksen, kun maan vanhimman toiminnassa olevan vaneritehtaan edustalle pystytettiin kuvanveistäjä Sonja Vectomovin muovaama Äideille-patsas.
Säynätsalolaisten kirjan Päivät seutuvilla Päijänteen kirjoittanut Matti Rautjoki toteaa Säynätsalon siirtyneen lähes suoraan kalastajien ja metsästäjien kaudesta teolliseen aikaan 1900-luvun alkaessa.
Parviaisen suku mullisti saarivaltakunnan elämän rakennuttamalla asumattomaan saareen ensin vuonna 1898 sahan ja sitten aloittamalla vuonna 1914 vanerinvalmistuksen, joka jatkuu edelleen.
Sadat säynätsalolaisäidit ovat kasvattaneet lapsikatraansa, hoitaneet perheensä ja käyneet siinä ohessa vuorotyössä vaneritehtaalla tai sahalla. Esimerkiksi vuonna 1927 tehtaalla ja sahalla oli töissä 270 naista.
Monissa perheissä sekä isä että äiti tekivät vuorotyötä niin, että vuorojen vaihtuessa töihin menijä odotti portin ulkopuolella lapsen kanssa ja antoi töistä saapuvalle puolisolleen lapsen hoidettavaksi. Säynätsalossa puhuttiinkin ”kapulan vaihdosta”.
”Kapulanvaihto” oli työnimenä myös lauantaina 12. elokuuta paljastetulla patsaalla, jossa työläisäiti odottaa lapsensa kanssa perheenisää tehtaan portilla. Patsaan on valanut taidevalaja Erkki Liukkonen.
Patsashankkeen toteutti Säynätsalo-seura ja sen rahoittamiseen osallistui suuri joukko paikallisia yrityksiä, yhteisöjä ja yksittäisiä kansalaisia.
uutiskirje 
