Euroopan unionin ilmastopolitiikka rakentuu kolmen pilarin varaan. Ne ovat päästöoikeuskauppa, taakanjakosektori ja maankäyttösektori.
Energiasektorin ja keskeisen prosessiteollisuuden ohjaukseen keskittyvän päästökauppasektorin päästöjä vähennetään 43 prosenttia vuoteen 2030 mennessä kun vertailutaso on vuosi 2005.
Liikennettä, asuntojen lämmitystä, maataloutta, jätehuoltoa ja F-kaasuja koskevan taakanjakosektorin päästöjä vähennetään samalla ajanjaksolla 38 prosenttia.
Kolmas ilmastopolitiikan kohde on maankäyttösektori eli LULUCF. Sille asetetaan nyt ensimmäistä kertaa EU-tason ja maakohtaiset hiilinielutavoitteet. Tosin LULUCF:n kohdalla on kyse nolla-tavoitteesta vuoteen 2030 mennessä.
Aluksi pyritään siis vain säilyttämään nollataso eli että nykyiset hiilinielut pysyvät. Sen kunnianhimoisemmasta pyrkimyksestä ei siis ole kysymys, kun europarlamentti aloitti tänään täysistunnossa käsitellä asiaa EU:n ympäristövaliokunnan kesällä tekemän äänestyspäätöksen pohjalta. Siitä huolimatta vääntö on ollut kovaa täysistunnon alla ainakin täällä koto-Suomessa.
Valiokunta hyväksymä mietintö lähtee siitä, että metsien määrän kehitystä vertaillaan vuosiin 2000-2012. Suomessa MTK ja metsäteollisuus vastustavat kiihkeästi esitystä, eikä se sovi hallituksen biotaloushankkeisiinkaan. MTK ja metsänomistajat evästivät viime viikolla ympäristöministeri Kimmo Tiilikaista, että Brysselistä ei ole syytä palata laskun kanssa takaisin.
Hakkuutehokkuus
Vertailussa on kyse juuri siitä, minne tuo nolla asettuu. Mikä on nollataso? Millaista nollatasoa Suomi virallisesti ajaa?
Nils Torvalds (r.) on kuuluvimmin vastustanut ympäristövaliokunnan esitystä. Hänen mielestään vertailutason pitäisi perustua tulevaan ei mihinkään historiallisiin metsän käytön tasoihin. Hän onkin jättänyt yhdessä saksalaisen Norbert Linsin kanssa muutosesityksen, jota europarlamentti käsittelee tällä viikolla. Se käsittelee myös kaikki muut muutosesitykset. Keskiviikkona parlamentin on määrä äänestää asiasta.
Torvaldsilla ratkaisun avain piilee sanassa intensiteetti eli hakkuutehokkuus. Hän lähtee siitä, että kunhan tuo sana poistetaan ympäristövaliokunnan esityksestä, siitä tulee Suomelle siedettävää noudatettavaa.
Ilmasto- ja energiakysymyksistä Luonnonsuojeluliitossa vastaava suojeluasiantuntija Otto Bruun sanoo, että Torvaldsin esityksen vaikutukset olisivat epäselvät, koska komissiolla on esityksensä taustalla metodologia, joka on monipuolinen ja johon liittyy useampia asioita kuin vain intensiteetti. Bruun uskoo, että seurauksena olisi tulkintaepäselvyyksiä jäsenmaiden ja komission välille siitä, miten vertailutaso pitäisi laskea.
Bruun ei ole näkemyksineen yksin. Torvaldsin ajaman politiikkaperusteisen, oletettuun kasvavaan puunkäyttöön perustuvan vaihtoehdon nähdään vesittävän koko kolmannen pilarin tavoitteen. Tärkeää on se, että hiilinielut pysyvät.
Neuvottelutaktiikka ontuu
Suomi elää metsistä. Siksi on tärkeää, että meillä voidaan metsää käyttää. Eli Suomen pitää voida ajaa omaa etuaan neuvotteluissa.
Toisaalta ilmaston kannalta on välttämätöntä pitää kiinni nollavertailutasosta, joka ohjaa ilmaston kannalta hyviin ratkaisuihin.
Voikin kysyä, onko Suomen neuvottelutaktiikassa ollut puutteita jo pidemmällä aikavälillä. Ehkä Suomi olisi pystynyt kehittämään sellaisen lähtökohdan, missä ilmastovastuu kyllä kannetaan, mutta taakanjakoa olisi tehty LULUCF-sektorin sisällä jollain muulla tavalla. Mutta ehkä tällainenkin ratkaisu voi vielä löytyä.
Suomessa neuvotteluilmapiiri ei tosin ole enää pitkään aikaa ollut erityisen rakentava. Tulosta syntyy vain, jos kaikkien tahojen – myös tutkijoiden ja ympäristöjärjestöjen – näkemyksiä kuullaan. Nyt mentiin aivan toiselle linjalle. Ympäristöjärjestöt saivat kuulla olevansa isänmaan pettureita kun taas maanomistajat olivat isänmaan sankareita.
Ympäristöjärjestöjen saamat syytökset ovat kohtuuttomia. Esimerkiksi Luonnonsuojeluliitto on korostanut lähinnä sitä, että ilmastovaikutus on huomioitava riippumatta siitä, onko kyseessä metsäteollisuuteen vahvasti nojaava maa kuten Suomi vain jokin muu maa. Järjestö ihmettelee, miksi metsäteollisuuden ja MTK:n pitäisi tuottaa metsäteollisuudelle tiettyjä erioikeuksia, joissa niiden ilmastovaikutusta ei tarvitsisi huomioida samoin kuin muilla aloilla. Mihin johtaisi se, että poikkeuksia alettaisiin kaivertaa eri suuntiin, järjestö kysyy.
uutiskirje 
