Yhtenä soten tavoitteena on ollut palvelujen integraation lisääminen. Arkisemmin sanottuna potilaan pitäisi saada palvelunsa yhden luukun kautta eikä joutua palvelujen viidakkoon. Eilen julkistettu kysely paljastaa, että integraation näkökulmasta yksi heikoimmin edenneistä asioista soten valmistelussa on runsaasti palveluja käyttävien asiakkaiden tunnistaminen.
Maakunnan muutosjohtajille ja vastuuvalmistelijoille osoitettu kysely tehtiin syys-lokakuussa ennen kuin hallitus julkisti viimeisimmän mallinsa valinnanvapaudesta. Hallituksen esittämä erikoissairaanhoidon asiakasseteli monimutkaistaa entisestään palveluketjujen suunnittelua. Lisäksi tulee aivan uutena henkilökohtaisen budjetti, jolle tarvitaan oma byrokratiansa.
Monet asiantuntijat ovat arvioineet, että asiakassetelin ulottaminen erikoissairaanhoitoon ja leikkauksiin pirstoo palveluketjuja ja uhkaa jopa sairaaloiden päivystystä. Maakunnat vakuuttavat valmistelevansa sote-uudistusta asiakaslähtöisesti.
Runsaasti palveluja tarvitsevia arvioidaan olevan 3–10 prosenttia maakuntien asukkaista.
Muutosjohtajat ovat optimistisia. Kyselyn mukaan ”yhteinen ymmärrys palvelukokonaisuuksista on selkiytynyt, mikä vähentää valmistelijoiden joukossa mielikuvaa sirpaleisesta ja keskenään yhteen sopimattomasta kokonaisuudesta”.
Monisairaat hyötyisivät jo varhaisen vaiheen hoidosta
Monisairaiden palvelujen yhteensovittaminen, neuvonta ja ohjaus jää maakuntien vastuulle, jos valinnanvapaus toteutuu. Runsaasti palveluja tarvitsevia arvioidaan olevan 3–10 prosenttia maakuntien asukkaista. Heidän ongelmansa ovat vakavia ja vaativat paljon kalliita, korjaavia hoitoja.
Lisäksi arvioidaan olevan noin 20–30 prosenttia potilaita, joilla on lievempiä ongelmia ja näitä edeltävää hoidon tarvetta. He hyötyisivät yhteensovittamisesta jo tässä vaiheessa. Osalla on vaikeuksia edes hakea sote-palveluja, kuten päihde- ja mielenterveysongelmaiset tai vammaiset ja vanhukset. Maakunta vastaa heidän neuvonnastaan.
Jos hallituksen kaavailut valinnanvapaudesta hyväksytään, maakunnan liikelaitos vastaa monia palveluja tarvitsevien potilaiden asiakassuunnitelmasta. Sote-keskusten on tehtävä omista palveluistaan asiakassuunnitelma.
Sote-keskuksen on kuitenkin ohjattava potilas maakunnan liikelaitokseen, jos sen omat palvelut eivät riitä. Sote-keskukset eivät pysty tarjoamaan palveluja potilaille, jotka tarvitsevat monia palveluja ja etenkin sosiaalipalveluja, koska niille ei tule oikeutta muuhun kuin asiakasneuvontaan. Monisairaiden kohdalla myös palvelujen saavutettavuus voi olla ongelma, sillä yhteydenpidossa painotetaan verkkoa.
Käytännössä maakuntien on vastattava monisairaiden asiakassuunnitelmista ja palveluista. Eli väistämättä maakuntien liikelaitokset hoitavat raskasta ja kallista hoitoa tarvitsevat potilaat. Sosiaalipalveluihin voi hakeutua ilman lähetettä.
Arveluttava häkkyrä potilaiden hoidon suunnitteluun
Keskustelussa sotesta ja valinnanvapaudesta potilas/asiakas on ollut sivuroolissa. Viimeistään nyt – kuten muutosjohtajat väittävät tehneensä – olisi nostettava potilas keskiöön. Ollaanko luomassa sellaista valintahäkkyrää potilaan kannalta, ettei sitä hallitse kukaan? Ei maakunta eikä sote-keskus, johon potilas on listautunut.
Yksittäiset terveyskeskuksen hoitotasoa edellyttävät tarpeet hoidetaan sote-keskuksissa samaan tapaan kuin terveyskeskuksissa. Suurin ongelma onkin monisairaiden hoito, jossa saattaa tulla ongelmia siitä, mitä kuuluu maakunnan liikelaitokselle ja mitä sote-keskukselle.
Yksi hiertämiskohta tulee olemaan maakunnan liikelaitosten ja sote-keskusten yhteistyössä. Maakunnan on tehtävä asiakassuunnitelma yhteistyössä potilaan oman sote-keskuksen kanssa. Ajatus on kaunis, mutta edellyttäisi ajan tasalla olevia tietoyhteyksiä.
Tämä tökkii hyvin suurella todennäköisyydellä etenkin alkuvaiheessa. Miten julkiset maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelut saadaan pelittämään yksityisten terveysalan yritysten ict-järjestelmien kanssa, kun se ei ole toiminut edes julkisten palvelujen kesken?