Professori Heikki Hiilamon mukaan Suomen alkoholilainsäädännön uudistus lobattiin Sipilän hallituksessa päälaelleen: alkuperäinen tavoite saatavuuden rajoittamisesta alkoholihaittojen vähentämiseksi muuttui alkoholin saatavuuden lisäämiseksi.
Poliittinen valmistelu käynnistyi vuoden 2016 helmikuussa perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan (kesk.) pohjaesityksestä. Tavoitteena oli rajoittaa saatavuutta.
Pari kuukautta myöhemmin kuppi oli käännetty jo nurin: laki helpottaisi alkoholijuomien anniskelua yhtenäistämällä ja lieventämällä lupakäytäntöä. Kaupoissa myytävien juomien alkoholipitoisuus nostettiin 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin eli limuviinat tulevat kauppaan.
Nykyinen vapaaehtoinen lobbareiden sääntely ei riitä Suomessa.
– Alkoholiteollisuuden tilanteen tekee poikkeukselliseksi se, että se valmistaa ja myy tuotteita, joiden haitat ovat ilmeisiä, kirjoittaa Hiilamo tänään julkaistussa Lobbaus, valta ja terveysala – eurooppalainen näkemys -julkaisussa.
Hiilamo vertaa alkoholiteollisuuden lobbausmeininkiä tupakkateollisuuteen, joka on vastustanut tupakkalainsäädäntöä. Lisäksi nämä tekevät yhteistyötä.
Bisnes hallitsee lobbauksen pelikenttää
Lobbaus vaikuttaa kansanterveyteen liittyvään päätöksentekoon monin tavoin. Viina, lääkkeet, sokeri ja tupakka ovat kovan lobbaamisen kohteita. Näiden ympärillä pyörii valtaisa niin kansallinen kuin kansainvälinen bisnes.
Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n ja Transparency Suomi ry:n mukaan lobbaus ei sinänsä ole huono asia. Päätöksenteon tueksi tarvitaan tietoa, mutta sen on oltava avointa ja lobbareiden kohtelu tasa-arvoista.
– Terveyspolitiikan perinteisille toimijoille ja tutkijoille voi lobbauksessa käydä huonosti, sillä ne eivät pysty kilpailemaan toimintaympäristössä, jossa pelikenttä ja säännöt palvelevat paremmin liike-elämää ja konsulttiyrityksiä, toteaa THL:n erikoistutkija Meri Koivusalo.
Tutkijat jäävät alakynteen
Lobbarien tavoitteena on usein, että terveyspalveluita, alkoholia ja tupakkaa käsitellään kuin mitä tahansa tuotetta. Tutkijat uhkaavat jäädä alakynteen, koska lobbarit voivat vetää mutkia suoriksi ajaessaan asiakkaansa etua.
– Lobbauksen kilpavarustelu ei palvele kansanterveyden tai terveyspolitiikan tavoitteita, kirjoittaa Koivusalo.
Lääkepolitiikan lobbaamisessa keskeisessä asemassa on, miten puutteisiin vastataan. Lääkkeiden hinnat ovat nousseet merkittävästi keskimääräisiä tutkimuskuluja korkeammiksi ja uusien lääkkeiden hyödyt jääneet vähäisiksi.
Markkinointikulut ovat useilla suurilla yrityksillä tutkimus- ja kehityskuluja korkeammat.
Lobbarirekisteri ja sitovat eettiset säännöt tarpeen
Transparency Internationalin EU-toimiston asiantuntija Daniel Freund muistuttaa, että läpinäkymättömät ja tiettyjä intressejä suosivat lobbauskäytännöt muodostavat erään suurimmista korruptioriskeistä kaikissa Euroopan maissa
Julkaisussa peräänkuulutetaankin lobbarirekisteriä ja sitovia eettisiä sääntöjä, joiden rikkomisesta sanktioidaan. Nykyinen vapaaehtoinen sääntely ei riitä Suomessa. Nyt se perustuu muun muassa rikoslain lahjontapykäliin, hallintolakiin ja liiketoimintaa koskeviin lakeihin.
Lobbauksen sääntely vaatii myös lehdistönvapautta, aktiivista kansalaisyhteiskuntaa sekä asiakirjajulkisuutta.
Suomi ei voi ylpeillä avoimuudellaan: lobbarien nimet haluttaisiin salata ja tuhota jopa eduskunnassa. Ensimmäisenä kävijänsä lupaisivat julkaista julkistavansa vasemmistoliitto ja vihreät.
lehti 