Asiantuntijat ovat keksineet taas uuden keinon saada työttömille töitä: Niiltä, jotka jatkavat lekottelua yhteiskunnan varoilla (697 e/kk miinus verot) leikataan työttömyyskorvausta.
Jos tarkastellaan näiden huippuasiantuntijoiden aiempien innovaatioiden vaikutusta, voidaan todeta yhä useamman pitkäaikaistyöttömän syrjäytyneen paitsi työelämästä myös työmarkkinoilta. Monilla heistä on vakavia terveydellisiä ongelmia, ja monen taidot ovat jääneet jälkeen työttömyyden pitkittyessä.
Oikeita työllistymiseen johtavia keinoja ei tunnu löytyvän. Niitä etsitään muun muassa kolmikannassa, mutta sen osapuolet ajavat omien taustaryhmiensä etuja, eivät työttömien oikeutta työhön.
Työministeriössä puolestaan keskeisenä tavoitteena on ollut turvata ammattitaitoisen työvoiman saatavuus. Se merkitsee kyseisen ministeriön politiikan mukaan sitä, että pitää huolehtia työvoimareservistä eli siitä että riittävän suuri osuus ihmisistä on työttöminä.
Tämän politiikan tunnetuin äänitorvi on kansanedustaja Juhana Vartiainen, joka puhuu noin seitsemän prosentin työttömyyden tasosta ”palkkainflaation torjumiseksi”. Hän ei hae teoriallaan hyväksyntää uusilta isänniltä kokoomuksesta, vaan jatkaa aiempia puheitaan demarikaudeltaan.
Myös työvoimahallinto on heikentänyt työttömien asemaa. Se on tarjonnut työnantajille reiluja tukipaketteja pitkäaikaistyöttömien palkkaamiseksi, mutta ei ole asettanut selkeitä velvoitteita näiden pysyvämpään työllistämiseen.
Tuloksena on syntynyt työnantajille ”valintatalo”, josta palkataan työntekijä vain ”erikoistarjouksen” osuessa kohdalle. Tämän seulonnan ansiosta on kasvatettu vaikeasti työllistettävien joukkoa.
Vaikeasti työllistettävien jouk-ko on kasvanut myös sen seurauksena, että toimeentuloturvan avulla eläneitä on ohjattu työttömyyskortistoon, jonne he eivät todellakaan kuulu.
Markku J. Kekäläinen
Espoo
uutiskirje 
