Parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscarilla palkittu unkarilaisfilmi Saulin poika (Saul fia, 2015) on tiivistunnelmainen keskitysleirikuvaus.
Unkarinjuutalainen Saul (Géza Röhrig) on ikävässä välikädessä leirin hierarkiassa. Hän on vain näennäisesti kohtalotovereitaan paremmassa asemassa kaasukammion ruumiskasojen siivoojana. Kysymys on julmasta ironiasta. Siivoojan osa vain siirtää oman teloitushetken tuonnemmaksi.
Unkarilaisfilmi kiertää tietyllä ehdottomuudella sovinnaiset holokaustitarinoinnit. Niistä tunnetuimpiin kuuluva Roman Polanskin ohjaama Pianisti (2003) on ”katsojaystävällisempi”.
Unkarilaisfilmin tunneilmaston hyytävyys syntyy tehokkaan pelkistetyin keinoin. László Nemesin ohjauksessa painottuu subjektiivinen näkökulma, ja syystä: Saulin psyyke on koetuksella epäinhimillisten paineiden keskellä.
Päähenkilö on poikkeuksellisen paljon kuvauksen kohteena, kuva-alan rajaus on korostunutta ja kurinalaisen johdonmukaista. Käsivarakuvauksella mennään toistuvasti lähelle ihmiskasvoja. Tällä tekniikalla keskitysleiri nähdään intensiivisen yksilöllisen kokemisen kautta.
Tärkeä pilari on ääniraita. Kuva-alan ulkopuolelta raikuvissa saksankielisissä komennoissa on juuri näissä raameissa tiukkaa potkua.
Samaa voi sanoa SS-upseerien aika ajoin melkein kuin tyhjästä tapahtuvista ilmestymisistä – ne iskevät kuin jääpiikki.
Kuvaustavan pelkistyneisyys ilmentää joukkotuhon käytännön kliinistä luonnetta. Toimintapuitteet ovat kuin ylityöllistetyssä valtion virastossa. Vanha natsiklisee karjuvista sadisteista loistaa poissaolollaan.
Auschwitzin muistoa käsittelevä Alain Resnais’n ohjaama kuuluisa ranskalainen lyhytdokumentti Yö ja usva (Nuit et brouillard, 1956) esitetään heti Saulin pojan jälkeen.
Son of Saul. Teema Fem lauantaina 27.1. klo 21.00. Areena 30 päivää.
Yö ja usva. Teema Fem lauantaina 27.1. klo 22.42. Areena 30 päivää.
uutiskirje 
