Eurooppa yhdistyy nyt rahalla

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Niin taustakeskusteluissa kuin julkisuuteen tarkoitetuissa viesteissä toistuu sama näkemys: Euroopan talous- ja rahaliittoa EMUa on poliittisesti mahdollista syventää nyt, kun kansa on taloudellisen nousukauden vuoksi hyvillä mielin.

”Eurooppa on sukupolvien ajan edustanut tulevaisuutta”, alkaa Euroopan komission Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta, jonka alaotsikko on ”Pohdintaa ja skenaarioita: EU-27 vuoteen 2025 mennessä”. EU-27 on 28 miinus yksi: Ison-Britannian ero, brexit, jättää jäljelle 27 jäsenmaata. Ne jatkavat kaikissa Valkoisen kirjan esittelemissä vaihtoehdoissa matkaa yhdessä. Sen suhteen ei virallisesti nähdä vaihtoehtoja.

Suuret puheet ovat liittovaltion kannattajien puheita mutta ratkaisut ovat lopulta kansallismielisiä.

– EU on nationalistinen projekti, vaikka Eurooppa-mieliset haluavat esittää sen federalistisena projektina, poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen sanoo Kansan Uutisille.

Hän arvioi, että suuria uudistusvisioita esittävällä Euroopan komissiolla ei ole tosiasiassa suurtakaan valtaa, koska jäsenmaiden johtajat tekevät viimekätiset päätökset Euroopan suunnasta.

– Missään päin Eurooppaa ei ole sellaista Euroopan Yhdysvaltojen kannatusta, että poliitikko uskaltaisi kampanjoida liittovaltion puolesta, Ronkainen sanoo.

EMU syvenee,
ja EU saa sosiaalisen pilarin

Euroopan parlamentin Suomen-toimiston lähes täynnä oleva Eurooppa-sali ei erityisesti sähköisty, kun Euroopan komission Suomen-edustuston talouspoliittinen neuvonantaja Vesa-Pekka Poutanen alkaa kertoa EMUn kehittämisestä tammikuisena perjantaiaamuna.

Euroopan komissio julkisti Suomen itsenäisyyspäivänä EMU-paketin, jossa se suosittaa Euroopan valuuttarahaston perustamista, maiden talouspolitiikkaa koskevan sopimuksen sisällyttämistä osaksi Euroopan unionin lainsäädäntöä, uusia välineitä euroalueen talouden arvioimiseen sekä Euroopan talous- ja finanssiministerin värväämistä komissioon.

Ehdotusta edelsivät Euroopan komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin unionin tilaa koskeva puhe syyskuussa, aiemmin mainittu Valkoinen kirja ja sitä seuranneet pohdinta-asiakirjat sekä vuonna 2015 annettu niin sanottu viiden puheenjohtajan kertomus.

EMUn uudistamiseen on kytketty myös niin sanottu sosiaalinen pilari eli tällä hetkellä iskusanojen tasolla oleva kokoelma ajatuksia asukkaiden hyvinvoinnin vähimmäistasoista, jotka kaikkien jäsenmaiden tulisi täyttää.

Ja puolentoista vuoden kuluttua, Eurooppa-päivänä 9. toukokuuta 2019 ”on tarkoitus tehdä tärkeitä Euroopan tulevaisuutta koskevia päätöksiä”.

Vauhti on melko kova.

Suunta riippuu
Saksasta ja Italiasta

Euroopan unioni toimii vaalien välissä. Ja vaaleja riittää. Ranskan presidentiksi viime keväänä valittu Emmanuel Macron ajaa uudesta asemastaan yhdessä Euroopan komission kanssa mallia euroalueen omasta valtiovarainministeristä ja omasta budjetista.

Saksan parlamenttivaalien jälkeiset hallitusneuvottelut ovat kesken. Antti Ronkainen arvioi, että Saksalle saatava hallitus ratkaisee EMUn tulevan suunnan. Kolmas keskeinen maa on Italia.

Italian uuden vaalilain myötä Silvio Berlusconi voi palata valtaan keskusta-oikeistolaisella koalitiollaan. Vaikka Italian populistiset puolueet ovat Ronkaisen arvion mukaan pehmentäneet eurokantojaan, Berlusconin paluu tuo oman höysteensä Merkelin ja Macronin visioihin. Parlamenttivaalit pidetään maaliskuussa, ja ääriliikkeillä on vahvaa kannatusta.

– Ei voi sanoa, muodostetaanko Italiaan virkamies- vai populistihallitus. Mutta Saksan hallitusneuvottelut ja Italian vaalit ovat elimellisiä sen suhteen, mitä EMUlle tapahtuu, Ronkainen sanoo.

Niin sanottua Saksan suurta hallituskoalitiota hän pitää poliittisesti riitaisana ja riskialttiina. Jos se muodostetaan, se saa vastapelurikseen erittäin äänekkään ja EMU-vastaisen opposition, johon kuuluvat muiden muassa vasemmistolainen Die Linke, liberaali FDP ja oikeistopopulistinen Alternative für Deutschland.

Viimeisimmät tiedot Saksasta kertoivat tiistaina, että koalitiosta neuvottelevat kristillisdemokraattien CDU, kristillissosiaalinen unioni CSU ja sosiaalidemokraattien SPD olivat päässeet sopimukseen pakolaisten perheenyhdistämisistä. Niiden määrä aiotaan alkaa rajata kesällä tuhanteen kuukaudessa.

– Ei ole realistista, että tulee näin suuri koalitio, joka tekisi historiallisen muutoksen, Ronkainen arvioi.

Sisäisesti erimieliset sosiaalidemokraatit vievät osallistumisensa hallitukseen jäsenäänestykseen, joka sulkeutuu 6. helmikuuta. Puolueen jäsenmäärä on kasvanut kohisten julkisuuden myötä. Osansa tässä on sillä, että SPD:n nuorisojärjestö kampanjoi koalitioon liittymistä vastaan ja hankkii puolueen jäseniksi ratkaisun vastustajia.

Mutta jos suuri koalitio muodostuisi, Saksan linja oletettavasti lähenisi Ranskaa.

– Se tulee olemaan saksalaista vakauskulttuuria kannattaville suuri järkytys. Silloin lähestyttäisiin ranskalaista positiota, että ollaan solidaarisia ja autetaan kilpailukyvyltään heikompia maita.

Euroopan keskuspankki
pelasti euron luvatta

Aivan oma lukunsa euroalueen historiassa on itsenäisen ja poliittisesti riippumattoman Euroopan keskuspankin toiminta koko maailman läpi lyöneessä finanssikriisissä. EKP:n pääjohtaja Mario Draghin katsotaan yleisesti pelastaneen euron vuonna 2012 lausumillaan sanoilla: ”EKP on mandaattinsa rajoissa valmis tekemään kaiken, mitä tarvitaan euron puolesta. Ja uskokaa minua, se riittää.”

Keskuspankin mandaatilla tarkoitetaan pankille annettua tehtävää ja toimintoja. EKP:lle keskeistä on pitää kuluttajahinnat vakaina, eli pankki tavoittelee vuotuisen inflaation pitämistä hieman alle kahdessa prosentissa. EKP:n on kiellettyä rahoittaa jäsenmaita.

Mutta keskuspankki ryhtyi sittemmin ostamaan markkinoilta euromaiden velkakirjoja kuukausittain kymmenillä miljardeilla euroilla. Ostot jatkuvat yhä. EKP perustelee tätä yrityksellään kiihdyttää inflaatiota, mutta käytännössä sen vajaan kahdentuhannen miljardin euron velkakirjaostot ovat painaneet euromaiden valtionlainojen korot alemmas kuin ne muutoin olisivat.

– EKP on poistanut rahaliitosta keskeisen elementin. Kun rahaliitto perustettiin, ajateltiin, että rahoitusmarkkinat rankaisevat maita, jos ne eivät kunnioita kasvusopimusta. EKP on poistanut tämän markkinamekanismin euroalueelta. Juuri EKP:n toimien ansiosta jäsenmaiden ei ole tarvinnut välittää vakaussopimuksesta tai finanssipoliittisesta sopimuksesta, jotka rajoittavat euromaiden velkaantumista, Ronkainen sanoo.

EKP on epäsuorasti rahoittanut jäsenmaita. Mutta sen on ollut Ronkaisen mukaan pakko toimia, koska maiden johtajat eivät ole kyenneet sopimaan muunlaisista toimista talouden vakauttamiseksi.

– Ilman Draghin lupauksia ja toimia euro olisi todennäköisesti hajonnut, Ronkainen muistuttaa.

Hän tulkitsee, että vuodesta 2015 alkaen EKP on tukiostoillaan selvästi elvyttänyt euroaluetta. Velkakirjaostot ovat mahdollistaneet euromaille velkaantumisen jatkamisen, ja kulutuksen jatkuminen on elvyttänyt taloutta.

– Syyskuun jälkeen EKP arvioi, jatkaako se ostoja. Onko euroalue silloin kunnossa ja EKP voi lopettaa tukemisen? Vai ollaanko siirtymässä aikaan jossa EKP:n poikkeukselliset toimet ovat niin tärkeitä, ettei niistä voida koskaan luopua? Ronkainen miettii.

Ronkainen uskoo, että jäsenmaat lisäävät keskinäistä yhteisvastuutaan jollakin tavoin, mutta hän pitää kuitenkin todennäköisempänä, että poliitikot antavat EKP:n mieluummin jatkaa tämänhetkiseen tapaan. Keskuspankki lisää omia vastuitaan, jotka käytännössä jakautuvat jäsenmaille niiden kansallisten keskuspankkien kautta. Ilman hankalia poliittisia päätöksiä.

Eurosta täytyy
päästä myös irti

Antti Ronkainen arvioi, että brexit-päätös lisäsi yleistä ymmärrystä siitä, että EU ei ole ikuinen vaan jäsenmaa voi lähteä siitä. Vain menettelytavat puuttuvat. Eurokriisin lisäksi vuoden 2015 pakolaiskriisi on lisännyt EU:n sisäistä eripuraa. Eurokriisi jakoi Euroopan pohjoisen ja etelän välillä, pakolaiskriisi on jakanut sen idän ja lännen välillä.

Kansanedustaja Paavo Arhinmäki oli vasemmistoliiton edustajana eduskunnan suuressa valiokunnassa joulukuussa muun muassa sitä mieltä, että yksittäisen maan tulisi voida erota hallitusti euroalueesta säilyen kuitenkin EU:n jäsenenä. Kanta jätettiin eriävänä mielipiteenä pöytäkirjaan.

Ronkainen on samalla linjalla:

– Itse olen korostanut euron uudistamisesta puhuttaessa kahta asiaa. Ensinnäkin olisi oleellista luoda mekanismi, jolla euromaa voi erota EMUsta ja ottaa oman valuutan. Toiseksi annettaisiin jäsenmaille suurempi mahdollisuus tehdä finanssipolitiikalla, mitä tarve vaatii. On järkevämpi lisätä valtioiden toimintakykyä nyt kuin odottaa euroalueen budjettia, suhdannerahastoja ja EKP:n mandaatin muuttamista.

Ronkaisen mukaan Euroopan komissio ei kykene käytännössä vahtimaan jäsenmaille määrättyjen finanssipolitiikan sääntöjen toteutumista. Sääntöjen uskottavuus meni, kun Ranska ja Saksa onnistuivat luikertelemaan alijäämämenettelystä 2000-luvun alussa, paljon ennen eurokriisiä.

– Säännöt ovat epäsymmetrisiä ja koskevat vain heikkoja maita. Vahvimmat saavat määrittää, mitä tykkäävät, ja heikommat joutuvat alistumaan, Ronkainen moittii.

Vasemmistoliiton kaikkiaan 11-sivuisessa eriävässä mielipiteessä kummeksutaan esimerkiksi sitä, että Suomen hallitus on vastustanut finanssikriisin keskellä luodun Euroopan vakausmekanismin säätämistä pysyväksi lailla. Puolue näkee tärkeänä, että EU:ssa tulisi suitsia kansallisten talouksien alijäämien ohella ylijäämien kasaamista kansallisvaltioihin, sillä ylijäämien tavoitteleminen haittaa euroalueen talous- ja työllisyyskehitystä.