Juhana Vartiainen vahvisti itse sen, mitä väitin (KU 19.1.). Hän sanoi käyttävänsä ohjenuoranaan niin sanottua NAIRU (non-accelerating inflation rate of unemployment) -teoriaa, jolla tavoitellaan sellaista työttömyysastetta, joka estää palkkojen nousun uuden työvoiman tarpeen kasvaessa. Tällä menetelmällä uskotaan torjuttavan inflaatio. Teorian kannattajat väittävät palkkojen nousun heijastuvan hintoihin ja heikentävän kilpailukykyä, minkä seurauksena pääoma ja tuotanto siirtyvät maasta pois.
Totta on, että Suomen itsenäinen rahapolitiikka on kastroitu euroon liittymisen myötä, mikä voi pakottaa Suomen itselleen epäedullisiin ratkaisuihin. Mutta näihin huonoihin ratkaisuihin voidaan joutua palkkamaltista huolimatta. Hyvin voittoa tuottavia tehtaita on siirretty Suomesta maihin, joissa tuotto-odotukset ovat vieläkin suuremmat.
Palkat eivät voi tietenkään olla mielivaltaisen suuria. Mikään yritys ei voi toimia kauan siten, että menot ovat suurempia kuin tulot. Palkat ovat silti vain yksi osatekijä yrityksen kuluissa. Osakeanti ja johdon tulot voivat olla yhdessä suurempi erä kuin kaikkien työntekijöiden yhteinen palkkapotti.
Palkat ovat vain yksi osatekijä yrityksen kuluissa.
Työntekijöiden palkkojen pysyminen euromäärissä ennallaan merkitsee tuloerojen kasvua silloin kun tuottavuus kasvaa.
Euro ei kuitenkaan ole este palkkojen korotukselle. Korotuksia voidaan tehdä ilman inflaatiovaikutusta kahdella tavalla: ottamalla käyttöön uusia työmenetelmiä ja parempia raaka-aineita tai sitten kiristämällä työntekijöiden työtahtia. Tuottavuus kasvaa ja jakovaraa syntyy.
Kolmas erittäin epätodennäköinen mahdollisuus on, että pääoma luopuu osasta voitoistaan, mutta sellainen on yleensä seurausta poikkeusoloista (esim. työtaistelu). Omistajien haluttomuutta luopua edes osasta voitoistaan, joita ei olisi voinut syntyä ilman työntekijöitä, peitellään erilaisin teorioin. Tähän tehtävään tarvitaan useita puolestapuhujia. Yksi näistä on juuri edellä mainittu NAIRU-teoria.
Osa teorian todisteluketjusta on totta. Vientiyritysten voittoja ei enää voi turvata devalvoimalla eli heikentämällä palkkojen ostovoimaa. Siksi vaaditaan pidättäytymään palkankorotuksista, koska vain siten voitaisiin ”estää palkkainflaatio” ja sen seurauksena tavallisille ihmisille suunnattuihin tulonsiirtoihin kohdistuvat leikkaukset.
Tällaisten vaatimusten ydintavoite on työläisten palkkojen sementointi nykyiselle tasolle, mikä käy ilmi lauseesta:” – – jossa ammattiliitot sitoutuisivat siihen, että sovitaan vain nollakorotuksista tai korkeintaan inflaatiotarkastuksista niin kauan kuin työttömyys ylittää esimerkiksi viisi prosenttia.”
Tämä on tyypillinen kehäpäätelmä, jossa pyritään todistelemaan aiemmin lausutuilla omilla mielipiteillä väittämä tieteelliseksi.
Niinpä niin. Suomi on yhden ”totuuden” maa: Capital first!
Markku J. Kekäläinen
Espoo
uutiskirje 