Kamppailua otsonikerroksen ohentumista vastaan on pidetty ympäristönsuojelun menestystarinana, jossa valtioiden päättäväisellä yhteistoiminnalla on saatu haitallinen kehitys käännettyä.
Otsonikerros suojaa maapalloa auringon haitalliselta ultraviolettisäteilyltä, joka muun muassa aiheuttaa ihosyöpää.
Vuonna 1989 voimaan astuneella Montrealin sopimuksella on pystytty lopettamaan otsonia tuhoavien cfc-yhdisteiden käyttö lähes kokonaan. Otsonikerros on alkanut korjaantua napa-alueilla, joilla sen ohentuminen oli pahinta.
Osasyy voivat olla aiemmin haitattomina pidetyt kemikaalit.
Uusi Atmospheric Chemistry and Physics -lehdessä julkaistu tutkimus valaa kylmää vettä optimismille. Sen mukaan suurimmassa osassa maapalloa otsonikerros on edelleen ohentunut.
Kerros on vuoden 1998 jälkeen ohentunut välillä 60 astetta pohjoista leveyttä ja 60 astetta eteläistä leveyttä. Pohjoisraja kulkee Suomen kohdalla suunnilleen Tammisaaren tasalla ja eteläraja Etelä-Amerikan eteläpuolella.
Ylivoimainen valtaosa ihmiskunnasta asuu siis alueella, jossa otsonikerroksen tilanne ei ole parantunut.
Kemikaalit ja ilmastonmuutos
Syy tälle yllätykselliselle kehitykselle on tuntematon. Vahvimmat arvaukset liittyvät ilmastonmuutokseen sekä eräisiin hyvin nopeasti hajoaviin kemikaaleihin.
Hyvin nopeasti hajoavien teollisuuskemikaalien vsls-ryhmää ei aiemmin ole pidetty uhkana otsonikerrokselle. Näiden maalinpoistoaineissa ja aerosoleissa käytettävien kemikaalien on oletettu hajoavan ennen nousemista stratosfääriin.
Nyt tutkijat epäilevät, ettei näin ole.
Stratosfääri alkaa napa-alueilla 8 kilometrin korkeudesta, päiväntasaajalla 17 kilometristä. Se ulottuu 50 kilometriin.
Tutkimuksen mukaan otsoni on lisääntynyt stratosfäärin yläosissa, mutta vähentynyt sen alaosissa.
Otsonia muodostuu tropiikissa, mistä tuulet kuljettavat sitä kohti napoja. Ilmastonmuutos saattaa vaikuttaa tilanteeseen siten, että se voimistaa napoja kohti puhaltavia ilmavirtauksia, jolloin otsoniakin siirtyy enemmän kohti napoja.