Rahoitusalan työriita on jumittunut kysymykseen viikonlopputyön tekemisen ja teettämisen periaatteista. Valtakunnansovittelija Minna Helle on heittänyt toistaiseksi pyyhkeen kehään sen jälkeen, kun palkansaajapuolen Ammattiliitto Pro ja Nousu hylkäsivät hänen viimeviikkoisen sovintoesityksensä.
Uuteen tapaamiseen valtakunnansovittelijan toimistoon ei ole kutsua. Helle on ilmoittanut sovittelun jatkuvan vasta, kun riidan osapuolilta löytyy valmiuksia liikkua näkemyksistään.
Sitä voi joutua odottamaan vielä pitkään, sillä asenteet eivät osoita sulamisen merkkejä kummallakaan puolella neuvottelupöytää.
– Rahoitusalan työriita voi pahimmillaan venyä pitkälle kevääseen, totesi Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen järjestönsä tiedotustilaisuudessa keskiviikkona.
Rahoitusalan sopimuskausi päättyi viime vuoden marraskuun lopussa. Neuvotteluja oli silloin käyty jo parisen kuukautta. Työriitaan ajautuneen alan sovittelu käynnistyi joulun alla.
Palkansaajajärjestöt ovat järjestäneet kaksi työnseisausta uudenvuoden molemmin puolin neuvottelujen vauhdittamiseksi. Niillä ei ollut toivottua vaikutusta.
Puheenjohtaja Malinen hakee uusia eväitä ensi viikon perjantaina kokoontuvalta Pron hallitukselta. Silloin päätetään mahdollisista työtaistelutoimista voimassaolevan ylityökiellon päälle.
Malinen haluaa myös kartoittaa muiden sopimusalojen valmiuksia tukitoimiin rahoitusalan mahdolliselle työtaistelulle.
– Keskinäinen tukeminen oli ajatuksena, kun Prota aikoinaan rakennettiin monialaliitoksi, Malinen sanoo.
Vaikeuksia aina Paltan kanssa
Noin 115 000 jäsenen Pro solmii kaikkiaan noin 60 työehtosopimusta. Keskeinen sopimusala on teknologiateollisuuden toimihenkilöt, joka oli syksyllä mukana sopimuskierroksen päänavauksessa heti SAK:laisen Metalliliiton jälkeen.
Teknologiateollisuuden sopimuksesta on sittemmin muodostunut sopimuskierroksen yleinen linja. Siitä ei ole toistaiseksi juurikaan poikettu, vaikka käynnissä on liitokohtainen sopimuskierros. Se on tullut yllätyksenä päänavaajillekin.
– Työnantajapuolen koordinaation tiukkuus on ollut meillekin yllätys. Palkansaajapuolella koordinaatio ei toimi, Malinen myöntää.
Malisen mukaan Pro pyrkii sopimuksiin neuvotteluteitse turvautumatta valtakunnansovittelijaan. Aina se ei ole kuitenkaan onnistunut. Malinen näkee yhden yhteisen tekijän tapauksissa, joissa on jouduttu valtakunnansovittelijan toimistoon Helsingin Bulevardille.
– Vastapuolena on aina ollut palvelutyönantajien Palta.
Paikallinen sopiminen ei nyt kelpaakaan
Malinen pitää outona, ettei paikallinen sopiminen kelpaa työnantajille rahoitusalan työriidan ratkaisuksi.
– Sopimuskierroksen alla Etelärannan työnantajat pitivät kovaa parkua paikallisen sopimisen puolesta. Nyt näyttää kelpaavan vain saneluratkaisu.
Tätä Pron rahoitusala piti valtakunnansovittelijan sovintoesityksen keskeisenä heikkoutena. Viime kädessä työnantajalle olisi sovintoesityksen perusteella jäänyt mahdollisuus määrätä toimihenkilöitä viikonlopputöihin.
Pron pankkialan neuvotteluja vetävän Antti Hakalan mukaan viikonlopputöihin löytyisi riittävästi halukkaita toimihenkiöitä vapaaehtoisuuden pohjalta. Pron suorittaman kyselyn perusteella 40 prosenttia pankkitoimihenkilöistä ilmoitti halukkuutensa tehdä viikonlopputöitä vapaaehtoisuuden pohjalta.
– Halukkuutta on, mutta ei työnantajan esittämältä pohjalta. Työnantajan direktiota (työnjohtovaltaa) ei tässä tarvita, Hakala toteaa.
Kyseessä myös tasa-arvo
Malinen näkee rahoitusalan työriidan vahvasti myös tasa-arvokysymyksenä. Muilla aloilla palkkaratkaisut ovat jakautuneet yleiskorotukseen ja paikalliseen erään. Rahoitusalan työnantajille tämä ei kelpaa.
– Pron kaikkein naisvaltaisimmalla alalla työnantaja haluaa koko palkankorotuspotin jaettavaksi paikallisesti ja vielä täydellä direktio-oikeudella.
Malinen epäilee, että rahoitusalan ns. palkkakeskustelumalli on aikansa elänyt. Työnantajan edustajan ja yksittäisen toimihenkilön keskinäisen palkkakeskustelun perusteella jaetut palkankorotukset on koettu usein syrjiviksi.
uutiskirje 
