Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii innostusta

Maapallon lämpötila on noussut vajaan asteen vuodesta 1880 vuoteen 2011. Viimeisten 60 vuoden aikana maapallon lämpötila on noussut 0,72 astetta. Tämä on vaikuttanut veden kiertokulkuun ja merivirtoihin, aiheuttanut kuivuutta ja tulvia sekä vähentänyt lumipeitettä.

Suomen keskilämpötila on tähän mennessä noussut noin 2,3 astetta vuodesta 1880, jolloin kunnollisten säätilastojen pito aloitettiin. Talvet ovat lämmenneet eniten, joulukuun keskilämpötila on noussut jopa 4,5 astetta.

– Ilmastonmuutoksen perusilmiö on hyvin selvä. Sen ymmärtämiseen ei tarvita kovinkaan monimutkaisia malleja, perusfysiikka riittää. Siksi on kummallista, että asiasta ei vieläkään ole päästy yksimielisyyteen, ilmastoasiantuntija FT Sanna-Liisa Sihto-Nissilä Aalto-yliopistosta hämmästelee.

Jos lämpötilan globaali nousu rajoittuisi kolmeen asteeseen, Suomessa se nousisi kuudesta kahdeksaan astetta, koska pohjoisessa lämpötila nousee keskiarvoa enemmän. Sihto-Nissilä herättelee suomalaisia päätöksentekijöitä pohtimaan, millainen vaikutus tällä olisi esimerkiksi maatalouteemme.

– Kyse on tuotannon ja elintapojen maailmanlaajuisesta muuttamisesta. Tilanne on hurja, eikä kysymyksiä pidä enää lykätä tai väistellä.

– Tekoälyyn on satsattu valtavasti rahaa. Toki sieltä tulee varmasti tarpeellista tulosta, mutta ilmastoystävällisen energiantuotannon ratkaisemiseksi tarvitaan vähintään yhtä paljon panostusta.

– Uskon ihmisen kekseliäisyyteen ja insinöörien kykyyn ratkaista muun muassa uusiutuvan energian varastointi, mikä on yksi iso kysymys, sanoo tekniikan peruskoulutuksen saanut Otaniemen kasvatti Sihto-Nissilä.

Ilmastonmuutos
on jo täällä

Ilmastonmuutoksen ydin on se, että fossiilisilla polttoaineilla olemme lisänneet kasvihuonekaasujen määrää, joista tärkeimmät ovat hiilidioksidi, metaani ja ilokaasu. Mitä enemmän ilmakehässä on hiilidioksidia, sitä voimakkaampi kasvihuoneilmiö on, ja sitä korkeammaksi maapallon lämpötila asettuu.

On selvää, että maailma muuttuu ja ilmastonmuutokseen pitää löytää vastaus. Suomessa on otettu pitkiä askelia eteenpäin, mutta kunnianhimoa pitää lisätä. Pystymme paljon parempaankin. Taloudellisten etujen tavoittelun tilalle pitää nostaa moraalinen kysymys siitä, että jos meillä ei ole varaa lähteä vähentämään päästöjä, kenellä sitten on.

– On kyettävä näkemään iso kuva ja ryhdyttävä toimimaan siinä edelläkävijänä. Olimme sitä kännykkäbisneksessä, miksi emme olisi sitä myös puhtaassa teknologiassa, Sihto-Nissilä kysyy.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tarkoittaa, että ilmaan voi päästää vielä noin 400 gigatonnia (400 miljardia tonnia) hiilidioksidia, mutta jo nyt käytössä olevat hiilen, öljyn ja kaasun varannot ylittävät tämän päästöbudjetin. Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää jatkuvaa päästöjen vähentymistä niin, että kumulatiiviset päästöt ovat korkeintaan 200–800 gigatonnia hiilidioksidia. Yksi gigatonni vastaa esimerkiksi noin yhden vuoden auto-, juna- ja lentoliikenteen päästöjä EU:n alueella.

Sanna-Liisa Sihto-Nissilä.

Nokipäästöjen vähentäminen
lisää ilman puhtautta

Kaikesta puunpoltosta syntyy pienhiukkasia, jotka laskeutuvat maan pinnalle ja imevät auringonsäteilyn lämmittäen näin osaltaan ilmastoa. Arktisella alueella ne kiihdyttävät lumen sulamista laskeutuessaan hangelle. Suomessa pienhiukkaspäästöistä merkittävä osa tulee puun pienpoltosta, kuten saunanlämmittämisestä.

– Maailman kokonaispäästöistä suomalaisten pienpoltosta tulee hiukkasia ilmaan hyvin pieni osa, mutta sekin olisi vältettävissä. Esimerkiksi takan sytyttäminen oikealla tavalla on pieni asia, johon voi itse vaikuttaa heti, neuvoo pienhiukkasten ilmastovaikutuksia itsekin tutkiva Sihto-Nissilä.

– Mustahiilipäästöjen vähentäminen on suhteellisen helppo toteuttaa ja lisäksi se parantaa ihmisten terveyttä.

Sihto-Nissilä muistuttaa, että presidentti Donald Trumpin kanssa keskustellessaan presidentti Sauli Niinistö kannusti Yhdysvaltoja vähentämään nimenomaan mustan hiilen polttamista.

– Puhuminen hiilidioksidipäästöistä ja kasvihuonekaasuista Trumpin kanssa ei olisi ehkä johtanut mihinkään. Mutta Niinistö teki fiksun vedon kiinnittämällä huomion pienhiukkasiin ja mustaan hiileen, joka liittyy samaan asiaan, mutta ei ole kasvihuonekaasua, hän toteaa.

Aikaa ei ole enää
tuhlattavaksi

Aikaa on vielä 25 vuotta pysäyttää ilmastonmuutos. Mutta mitä pitemmälle päätöksiä ja tekoja lykätään, sitä vähemmän aikaa on jäljellä, ja sitä järeämpiä toimia on tehtävä.

Sään suhteen ilmastonmuutos tarkoittaa muun muassa vähemmän sateita ja vesivarantojen vähenemistä monilla maailman runsasväkisillä alueilla, mikä vääjäämättä lisää ihmisten hakeutumista pienemmän uhkan alueille.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen aiheuttavat väistämättä muutoksia, jotka näkyvät ihmisten arjessa. Kun krooninen vesipula uhkaa viljasatoa, ja vesistöjen happikato ja rehevöityminen hävittävät kalakantoja, heikkenee myös ruuantuotanto. Ilmastonmuutos pakottaakin miettimään kriisinsietokykyä, monimutkaisten ekosysteemien haavoittuvuutta, yhteiskunnan yhtenäisyyttä, tasa-arvoa sekä globaalia taakanjakoa.

Suoraan Suomeen kohdistuvat uhat ovat suhteellisen pienet, mutta lukuisat muutokset ovat todennäköisiä. Näistä monet ovat jo nyt tunnistettavissa, kuten talven lyhentyminen ja erityisesti Etelä-Suomessa lumen vähäisyys.

Myös kesät lämpenevät, jolloin pidemmät hellekaudet ja ajoittaiset kuivuudet yleistyvät. Talvien pimeydellä on mielenterveyteen vaikuttavia seurauksia, ja helleaallot aiheuttavat ongelmia erityisesti iäkkäille ihmisille.

Suurimmat ratkaisut on tehtävä uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseksi sekä infrastruktuurin rakentamiseksi kohti vähäpäästöistä ja kestävää yhteiskuntaa.

Liikenteen ja liikkumisen ohjaaminen vähäpäästöiseen suuntaan on Suomessa jo nyt käynnissä, kuten myös vuoden alussa voimaan astuneet energiatehokkaan rakentamisen uudet säädökset. Energia-ala on täydessä murroksessa, ja vähäpäästöisen energiainfrastruktuurin ja kestävän yhteiskunnan rakentamiseen mietitään keinoja.

Suomen metsät toimivat hiilinieluna vain niin kauan kuin puuston kasvussa sitoutunut hiilimäärä ylittää hakkuissa ja lahoamisessa poistuvan hiilimäärän. Nykyisen kaltaisella – tai edes nykyisten suunnitelmien mukaisella – puunkäytöllä hiilen nettovirta ilmakehään ei todennäköisesti pienene seuraavan sadan vuoden aikana. Siksi hiilinieluja pitää lisätä, ja maankäyttösektorin on muututtava nettopäästöstä nettonieluksi.

Tästä huolimatta Suomen hallitus ajoi Euroopan parlamentissa Suomen metsien ja ympäristön kannalta erittäin epäedullista linjaansa puunkäytön huomattavasta lisäämisestä. Metsähakkuita ollaan nostamassa nykytasosta merkittävästi.