Tarvitaanko tasa-arvoisessa Suomessa tytöille kirjoitettuja kirjoja?
Ei varmaankaan, mutta emme ole vielä perillä. Työelämä jakaantuu edelleen miesten ja naisten ammatteihin ja palkkoihin, #metoo-kampanja vyörytti tietoisuuteen naisiin kohdistuvan häirinnän karun todellisuuden, perhevapaauudistus törmäsi keskustalaiseen kotiäiti-ihanteeseen.
Pienet ja isot tytöt tarvitsevat esikuvia, jotka osaavat ratkaista ongelmansa itse, eivätkä jää odottamaan valkealla ratsulla ratsastavaa prinssiä pelastajaksi.
Isommat tytöt tarvitsevat asiallista tietoa kehostaan, oikeudesta rajoihin ja kannustusta tehdä elämänsä isot ratkaisut ilman perinteiden ahdasta muottia.
Marawa Ibrahimin Tytön oma kirja -teoksen kohderyhmä ovat murrosikää lähestyvät tytöt.
Ibrahimista tuli tunnettu sirkustaiteilija vastoin ympäristön odotuksia. Sinem Erkas puolestaan on nuoren polven lontoolainen taiteilija ja graafinen suunnittelija, jonka kuvitus tuo kirjaan kepeyttä ja huumoria.
Ibrahim kertoo murrosiän myllerryksestä, kehon ja mielen muutoksista kuin pikkusiskolleen, selkeästi ja kiertelemättä:
”Anna siis mennä, sisko, maailma on sinua varten! Näytä niille! Tämä kirja on tehty niistä asioista, joita olisin toivonut saavani kuulla silloin kun olin sinun ikäisesi.”
Maikki Harjanteen Minttu-kirjoja on luettu vuodesta 1978 lähtien, niitä on painettu lähes 400 000 kappaletta.
Minttu ja kananvaljaat on pieni suuri tarina Mintun ja hänen mummonsa neuvokkuudesta.
Minttu auttaa mummoa hoitamaan kanoja, mutta suurin niistä pääsee livahtamaan omille teilleen. Kanan etsintäretkellä löytyy monta kadonnutta esinettä, päiväkirjasta kaulaliinaan ja raastimeen. Hauskat yksityiskohdat ovat mainio tapa pitää yllä pienimpien lukijoiden kiinnostusta. Kuvista voi nimetä tuttuja esineitä ja arvuutella oudompien nimiä.
Kadonnut kana löytyy. Minttu ja mummo keksivät virkata sille valjaat uusien karkuretkien estämiseksi!
Tämä vai tuo? Toripäivä -kirja jatkaa Fiinun ja hänen äitinsä arjen kuvausta. Kierrätys on kirjan teema: itselle tarpeettomiksi tulleet tavarat löytävät kirpputorilla uuden omistajan.
Vaikka lasten enemmistö elää kaupungeissa, ei kaupunkielämää usein lastenkirjoissa kuvata. Kuitenkin sellaisiin seikkailuihin on helpoin samaistua, jotka tapahtuvat tutussa ympäristössä.
Mukava toripäivä ikuistetaan äidin ja tyttären yhteiseen selfieen, tietty! Aino Louhen kuvituksessa on ihania yksityiskohtia ja koristeellisia kuoseja.
Marawa Ibrahim: Tytön oma kirja. Kuvitus Sinem Erkas. Suomentanut Lotta Sonninen. Otava 2018. 214 sivua.Maikki Harjanne: Minttu ja kananvaljaat. Otava 2018. 32 sivua.Eppu Nuotio, Aino Louhi (kuvitus): Tämä vai tuo? Toripäivä.Bazar 2017. 40 sivua.
uutiskirje 
