Ilmastonmuutoksen vaikutus konflikteihin ja kehittyvien maiden muuttoliikkeisiin on ilmeinen. Vuoteen 2050 mennessä ympäristösyiden vuoksi muuttavien määrän on arvioitu olevan noin 200 miljoonaa henkilöä.
Maailmanpankin tutkimus osoittaa, että seuraavien noin kymmenen vuoden aikana ilmastonmuutos syöksee takaisin köyhyyteen vähintään 100 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa on Afrikassa.
Suomen maa- ja metsätalousministeriön yhteenvedossa sanotaan, että jos ilmastonmuutosta ei saada pysähtymään, on todennäköistä, että merenpinnan nousu vaikuttaa maailmanlaajuisesti yli 620 miljoonan ihmisen asuinoloihin. Joistakin suuren uhan alaisista saarivaltioista väestöä on jo lähtenyt turvallisemmille alueille.
Sadat miljoonat ihmiset lähtevät liikkeelle ympäristösyistä.
Ilmaston muuttuessa joukkopakolaisuus ei ole ohimenevä kriisi vaan – kuten eräs amerikkalaistoimittaja on sanonut – ”uusi normaali”. Ilmastoasiantuntija, tohtori Sanna-Liisa Sihto-Nissilä on samoilla linjoilla ja sanoo ilmastopakolaisuuden olevan vasta alussa.
– Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät erityisesti kehitysmaiden arjessa jo nyt. Kuivuus, eroosio ja ongelmat ravinteiden saannissa aiheuttavat katastrofaalisia vaikutuksia ruokaturvalle. Ruokapula ja valtioiden kyvyttömyys vastata siihen olivat ainakin yksi iso syy arabikevään tapahtumiin ja Syyrian pakolaistulvaan.
Tehokas ilmastopolitiikka hukassa
Kehittyvät maat ja Tyynen valtameren saarivaltiot ovat ilmastoriskeille kaikkein altteimpia alueita. Niissä vaikutukset voivat olla hyvin dramaattisia, mutta keinot vastata ilmastonmuutokseen ja sopeutua sen vaikutuksiin ovat rajalliset.
Erityisesti korkean riskin maissa yhteiskunnan ja elinkeinojen sopeutumiskykyä pitäisi vahvistaa huomattavasti nykyistä enemmän muun muassa kansainvälisen kehitysyhteistyön tukemana.
Ulkoministeriön mukaan tämä pitää huomioida myös Suomen kehitysyhteistyössä. Suomi on sitoutunut saavuttamaan kehitysrahoituksessa 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Silti 2016 määrärahat ropisivat reilusti alas 0,44 prosenttiin, viime vuonna osuus laski lisää ja tämän vuoden alussa määräraha on enää alle 0,40 prosenttia.
OECD:n tekemän arvioinnin mukaan olemme alittaneet alarajan. Europarlamentaarikko Merja Kyllönen vahvistaa, että Suomi on lisäksi – tai varojen puutteen vuoksi – vetäytynyt useista konkreettisista kehitysyhteistyöhankkeista.
– Oli järjetöntä leikata kehitysrahoitusta, minkä tuloksena muun muassa kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen tuki väheni 45 miljoonaa euroa, Kyllönen moittii hallituksen vuonna 2016 toteuttamaa päätöstä.
– Nyt puhutaan parista sadasta miljoonasta ihmisestä, jotka voivat menettää seuraavan 30 vuoden aikana oman kotinsa tai kotimaansa. On häpeällinen tilanne Suomelle, että ei ole halua auttaa pakolaisia heidän kotimaissaan, mutta ei myöskään muualla, Kyllönen sanoo vakavasti.
Nykyisen hallituksen kaudella luonnonvara- ja ilmastoasiat ovat muutenkin jääneet politiikassa sivurooliin. Kyllönen kokee ympäristöpolitiikan olevan puutteellista muun muassa tavassa, jolla Suomessa vastataan ilmastonmuutokseen liittyviin puhtaan energian omavaraisuuskysymyksiin sekä ravinnontuotannon haasteisiin.
– Käytännön arkijärkeen pohjautuva ympäristö- ja ilmastonäkemys on puuttunut Suomen nykyiseltä hallitukselta koko toimikauden ajan. Politiikassa keskitytään sähköisen maailman kehittämiseen, mutta peruskysymykset on jätetty sivuun, hän sanoo.
Ehkäisevä ympäristötyö auttaa parhaiten
Suurin osa vakavan ympäristöuhan alueen väestöstä, joiden maassa ei ole konfliktia, haluaa pysyä omassa maassaan. Kyllönen korostaakin ennalta ehkäisevän työn merkitystä ja vaatii länsimaita aloittamaan vuoropuhelun, jossa mietitään ”rauhanvarustelun” lisäksi myös kriisinaikaisia toimia, jotta valtavia pakolaismääriä ei pääsisi syntymään Eurooppaan tai muualle.
– Ravinto- ja vesihuolto sekä arjen pyörittäminen työn ja toimeentulon turvaamiseksi ja koulutuksen järjestäminen tulevat olemaan tällöin avainasemassa. Niihin ja humanitaariseen yhteistyöhön sekä siviilikriisinhallintaan pitää kaikilla tasoilla panostaa enemmän. Myös epidemioiden torjunnasta on keskusteltu paljon nyt, kun vanhat taudit nostavat jälleen päätään ja vaikuttavat osaltaan ihmisten liikkeelle lähtemiseen, Kyllönen sanoo.
Suomalaisella vesialan osaamisella olisi varmasti kysyntää.
Veden riittävyys ja puhtaus ovat suurimpia globaaleja ympäristöhaasteita, mutta Suomen politiikassa niistäkään ei puhuta juuri mitään. Ei, vaikka suomalainen vesiosaaminen ja -teknologia ovat kansainvälisillä mittareilla tarkasteltuina korkealaatuisia. Tämä hämmästyttää Kyllöstä, sillä hän näkee tässä hyvän mahdollisuuden suomalaisen vientiin.
– Esimerkiksi suomalaisella vesialan osaamisella olisi varmasti kysyntää saastuneiden vesien puhdistamisessa konfliktialueilla, hän ehdottaa ja patistaa päättäjiä miettimään keinoja parantaa elinolosuhteita potentiaalisissa lähtömaissa.
Euroopalla yhteisvastuu huolehtimisesta
Tulevaisuus on haastavaa eikä ongelmia aina haluta nähdä. Vastakkainasettelu ja uskomus siitä, että köyhät pakolaiset aiheuttavat ongelmia ja vastaanottajamaiden omien kansalaisten toimeentulon vaarantumista, ovat omiaan herättämään katkeruutta ja kaunaa.
Osalla EU-maista ongelmat ovat jo mukana päivittäisessä elämässä: Italiaan ja Kreikkaan tulee edelleen viikoittain satoja pakolaisia. Tilanne ei ole siltä osin helpottunut lainkaan, mutta puhetta siitä ei Kyllösen mukaan enää käydä yhtä kuuluvalla äänellä kuin kriisin alkaessa 2015.
EU-tasolla on vireillä lainsäädäntömuutos vastuun jakamisesta pakolaiskysymyksessä. Sen mukaan esimerkiksi mailta, jotka kieltäytyvät ottamasta vastaan pakolaisia, voitaisiin automaattisesti leikata rahoitusta. Taloudellisella painostuksella haetaan Kyllösen mukaan aitoa vaikutusta saada kaikki maat osallistumaan yhdenvertaisesti vastuunkantoon.
– Tämä on ensimmäistä kertaa ollut nyt keskustelupöydässä. Merkittävin kysymys on kuitenkin se, mitä kehitysyhteistyössä voidaan tehdä: miten rahoitus järjestetään ja kuinka pakolaisleirit hoidetaan.
– Pidänkin tärkeänä, että käydään arvokeskustelua siitä, minkälaista yhteistyötä tehdään ja kuinka paljon olemme valmiita antamaan omasta osaamisestamme resursseja kentälle, hän sanoo.
– Suomen eduskunnan ja hallituksen kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, että samalla kun turvataan omaa huoltovarmuuttamme, olisi tärkeää kehittää myös uutta työtä ja elinvoimaa tuottavia tuotteita. Ratkaisuilla, jotka toimivat meillä, olisi varmasti kysyntää muuallakin, Kyllönen toteaa.
Suomen ilmastorahoitus yritystoimintaan
Joulukuussa 2017 esiteltiin Kansainvälisen rahoitusyhtiön (IFC) ja Suomen perustama ilmastorahoitus, jolla Suomi pyrkii rohkaisemaan yrityksiä mukaan ilmastohankkeisiin köyhimmissä maissa. Suomi ohjaa rahastoon 114 miljoonaa euroa, jolloin täyttyy Pariisin ilmastokokouksessa tehty lupaus ohjata merkittävä osa kehityspoliittisista sijoituksista ilmastotoimiin.
Kyllösen mukaan ilmastorahoitus taitaa kuitenkin kohdistua enemmän yritystoimintaan, jonka kautta lisärahoitus syntyy. Tärkeämpää olisi saada tehostetta siihen, että satsattaisiin omavaraisen ruoan ja energian tuotantoon sekä vesitilanteen parantamiseen juuri paikallisessa ruohonjuuritason tekemisessä.
– Konkreettisella auttamisella kohdataan todellinen tarve, kun paikallinen väestö oppii ottamaan itse vastuuta ja käynnistämään pienimuotoista yritystoimintaa itsensä ja perheensä elättämiseksi, Kyllönen sanoo painokkaasti.
– Suomessa korostetaan aina sitä, että autamme hädässä olevia maita paikan päällä, mutta nyt emme siellä enää ole, kun emme tue apua ja koulutusta vieviä toimijoita.