Kirjoittaessaan SAK:n historiaa erikoistutkija, FT Tapio Bergholm yllättyi. Palkankorotusten sijasta keskusjärjestö painotti tavoitteissaan työelämän laadun parantamista.
– Todellakin 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla pienipalkkaisimpien palkansaajien etujärjestölle tärkeimpiä asioita olivat työelämän laatu, työntekijöiden osallistumisoikeudet ja vapaa-ajan lisääminen. Toimihenkilöiden keskusjärjestöt Akava, STTK ja TVK painottivat rahatavoitteita, Bergholm sanoi historiateoksensa julkistustilaisuudessa tiistaina.
Tästä havainnosta tulee SAK:n historiateoksen pääotsikko Laatua ja vapaa-aikaa. Alaotsikko on Tulopolitiikan aika II.
Kyseessä on SAK:n historian neljäs osa. Se alkaa vuodesta 1977 ja ulottuu aina näihin päiviin. Tiukalla tutkijanotteella Bergholm on kammannut keskusjärjestön historiaa 1990-luvun alkuun asti.
Yli 600-sivuisen järkäleen viimeinen kappale on pikahistoriaa, joka kertoo tiiviisti keskusjärjestön vaiheista aina vuoteen 2016.
Julkistustilaisuutta vetänyt emeritustoimittaja, poliittiseen lähihistoriaan perehtynyt Unto Hämäläinen luonnehti viimeistä kappaletta oivaksi tiekartaksi, kun SAK:n historian seuraavaa jaksoa aikoinaan kirjoitetaan.
Automaatiokammo
Bergholm selittää SAK:n työelämän laatu- ja työaikapainotusta nykyaikaankin hyvin sopivilla perusteilla. Pelättiin, että automaatio syö työpaikkoja. Hän puhuu jopa automaatiokammosta. Vapaa-aikaa vaadittiin lisää, jotta työtä riittäisi kaikille.
Tutkimusjakson suurimpana saavutuksena Bergholm pitää pekkaspäiviksi kutsuttua työajan lyhennystä. Työnantajien suussa pekkaspäivistä tuli kirosana, joka kalvaa yhä mieliä työnantajajärjestöjen Etelärannassa.
Tilaisuudessa kansanedustaja ja SAK:n ex-puheenjohtaja Lauri Ihalainen muistutti, että työelämän laatutavoitteissa edettiin työläästi pienin askelin. Keskeinen tavoite oli edunvalvonnan edellytysten parantaminen.
Ihalaista huolestuttaa, kuinka pitkällisen työn saavutuksia pyritään nyt purkamaan nopeaan tahtiin, aina työehtosopimusten yleissitovuudesta lähtien.
Sopimusyhteiskunnan ristiriidat
Tutkimusajanjakso, 1970-luvun loppu ja 1980-luku, oli sopimusyhteiskunnan kulta-aikaa. Bergholm korostaa, ettei se suinkaan ollut ristiriidatonta. Oli myös kärkeviä vastakkainasetteluja.
SAK:n keskeistä merkitystä kuvastaa näkemys, jonka mukaan suuri keskusjärjestö ei voinut sopimuspolitiikassaan tuijottaa vain omaa napaansa. Muut palkansaajakeskusjärjestöt voivat jäädä ulos tuposta, mutta ei SAK. Jos SAK ei ole mukana, ei kukaan ole.
1980-luvun alkupuolella kamppailu demareiden ja kansandemokraattien välillä kääntyi sosialidemokraattien voitoksi. Bergholmin mukaan demareiden voiton takasi yhteiskunnan rakennemuutos, joka näkyi myös SAK:n rakenteissa.
Palveluyhteiskuntakehitys kasvatti palvelualojen ammattiliittojen kokoa ja painoarvoa teollisuuden kustannuksella. Palvelualojen ammattiliitoissa demareiden kannatus oli vahvaa.
– Metalliliitto olisi voinut keikahtaa kummalle hyvänsä, mutta eivät palvelualat, Bergholm toteaa.
Poliittisen kamppailun kiivaus johti myös keinoja kaihtamattomiin järjestöpoliittisiin manöövereihin. Bergholmilla on ilmiöön selitys.
– Kun toiminta on kovin aatteellista, hyväksytään helposti jesuiittamoraali. Oikean asian pitää voittaa keinolla millä hyvänsä.
Pragmaattisesti asioihin suhtautuvat voivat hyväksyä tappioitakin.
Lakkosakkoepisodi
Lakkosakkojen korottaminen vuonna 1984 herätti hämmennystä SAK:ssa ja vasemmistopuolueissa. SAK:ssa penättiin tiukasti, kuka oli näyttänyt pääministeri Kalevi Sorsalle vihreää valoa, että työnantajien ja porvarillisten puolueiden vaatimuksiin taivuttiin.
Vastarinnasta huolimatta lakkosakkojen korotus meni eduskunnassa läpi. Sosiaalidemokraattisesta eduskuntaryhmästä SAK:n entinen lakimies Tarja Halonen oli yksi kolmesta, jotka ryhmäpäätöksen vastaisesti äänestivät lakkosakkojen korottamista vastaan.
Kirjan julkistamistilaisuudessa presidentti Halonen sanoi sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmän käyneen asiasta ”todella kovan keskustelun”.
Halonen esitti eduskuntaryhmälle puolitoistaliuskaisen perustelun äänestyskäyttäytymiselleen.
– Päätettiin, etteivät perustelut saa päästä julkisuuteen, Halonen totesi.
uutiskirje 
