Marian Keyesin teokset ovat ehdottomasti viihdekirjallisuutta. Niissä on aina suuria tunteita, vastoinkäymisiä, rakkautta, väärinymmärryksiä ja jollakin tapaa onnellinen loppu. Sen lisäksi, että kirjat ovat hauskoja ja vetävästi kirjoitettuja, on siellä jossain pinnan alla isompi teema. Keyes on käsitellyt teoksissaan muun muassa synnytyksen jälkeistä masennusta, mielenterveysongelmia, parisuhdeväkivaltaa, kuolemaa ja yksinäisyyttä.
Teokset osoittavat näppärästi, että viihde ei tarkoita yksinomaan sokerilla kuorrutettuja rakkauskertomuksia.
Kriisin paikka
Viihde ei tarkoita yksinomaan sokerilla kuorrutettuja rakkauskertomuksia
Irlantiin sijoittuvien kirjojen hauskuus kiteytyy usein päähenkilön perheeseen, joka on suuri, äänekäs ja sekaisin – siitä huolimatta perhe pitää aina omistaan huolta. Kenties yksi syy Keyesin kirjojen suosioon on siinä, että hänen hahmonsa ovat hyvin inhimillisiä, heissä on vikoja eikä mikään ole koskaan niin yksiselitteistä, kuin kuvittelisi. Hersyvän ilon vastapainona on usein suru, eikä kirjoissa kukaan selviä elämästä helposti ja kivuttomasti.
Vastikään suomennettu Aikalisä on kertomus keski-iän kriisistä. Sen keskiöön nousevat elämän ja ajan rajallisuus, niin lapsista kuin vanhemmista irti päästäminen ja itseensä uudelleen tutustuminen.
Amy ja Hugh ovat olleet yhdessä 18 vuotta. Heillä on kolme lasta, tosin yksi heistä on Amyn aiemmasta liitosta ja toinen Amyn vastuuta pakoilevan veljen jälkeläinen, mutta yhtä kaikki perheellä on kokoa.
Hugh ei tunnu toipuvan isänsä ja ystävänsä kuolemasta, lääkkeeksi hän keksii aikalisän avioliitosta. Puoli vuotta maailmalla ilman avioliiton kahleita, tuntuu oivalta tavalta toipua surusta, arjesta ja elämän vääjäämättömästä rajallisuudesta. Amyn mielipiteellä ei ole suurtakaan merkitystä, kun Hugh lähtee toteuttamaan itseään. Hugh’n mielestä kyse ei ole siitä, etteikö hän rakastaisi Amya ja jo teini-ikään ehtineitä tyttäriään vaan siitä, että hänen täytyy keskittyä välillä itsensä rakastamiseen.
Elämän tasapaino
Hugh’n lähdettyä Amy yrittää tasapainotella kolmen tyttären kanssa, vahtia Alzheimeria sairastavaa isää, jotta äiti pääsee uusien ystäviensä kanssa ulos hengittämään, ja pyörittää omaa yritystä selviytyäkseen laskuista. Samalla ero käynnistää Amyssa surutyön, jonka tuomien masennuksen, vihaisuuden ja ajoittaisen hyväksymisen kanssa painiminen ei ainakaan helpota elämää. Kun yksi tyttäristä vielä tulee vahingossa raskaaksi, eikä aborttia ole laillista tehdä Irlannissa tuntee Amy olevansa oman sietokykynsä rajoilla. Hän tarvitsisi Hugh’n apua, mutta Facebook päivityksestä päätellen, mies viettää aikalisäänsä nuoren naisen sängyssä.
Amy kokee, että on aika tehdä päätöksiä myös oman elämän suhteen ja alkaa viettämään aikalisää. Kun Hugh sitten yllättäen palaa kotiin jo kolmen kuukauden kuluttua, kaikki on toisin, eikä paluuta entiseen elämään enää ole, ainakaan sellaisena kuin se aiemmin oli.
Tyypilliseen tapaansa Keyes ei ole rakentanut Hugh’sta tarinan roistoa, irtiottoon on syynsä ja hahmona Hugh on rakastettava – lähdöstään huolimatta. Sama pätee lähes kaikkiin kirjan hahmoihin, ei ole olemassa yksinomaan hyviä tai huonoja ihmisiä, on vain ihmisiä ja heidän valintojaan.
Aikalisä on yhtä aikaa pirskahtelevan hauska ja äärimmäisen surumielinen. Keyes on onnistunut jälleen kerran punomaan sanoihin ja rivien väliin sellaisen tunteiden ja todentuntuisuuden kirjon, että mukaansa vetämisen lisäksi se pakottaa myös tuntemaan ja elämään Amyn elämää.
Marian Keyes: Aikalisä. Suomentanut: Kristiina Vaara. 638 sivua. Tammi 2018.
uutiskirje 
