Bollywood – muutakin kuin tanssia ja laulua

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Intia on maailman suurin elokuvatuottaja. Pelkästään Mumbaissa sijaitsevassa, hindinkielisiä filmejä tuottavassa Bollywoodissa tehdään yli tuhat elokuvaa vuodessa, mikä on puolet enemmän kuin Hollywoodissa.

Bollywood-elokuvien tunnistettaviin elementteihin kuuluvat laulu, tanssi ja värikkäät vaatteet. Värit kuuluvat Intiaan ja musiikki intialaiseen tarinankerrontaan. Suuret teokset kuten Mahabharata ja Ramayana ovat säkeissä kirjoitettuja. Esimerkiksi yli kolmetuhatta vuotta vanhassa näytelmässä Mirch Kattikassa on lauluja, joten niiden esiintyminen elokuvissa on looginen jatkumo.

Nykyisin elokuvissa on keskimäärin kuusi laulu- ja tanssikohtausta, mutta 1930–1940-luvuilla niitä saattoi olla yli neljäkymmentä. Ennätys on 1932 ilmestyneellä elokuvalla Indrasabha (Indran tuomioistuin), jossa oli kaikkiaan 71 laulua. Sen kokonaiskesto on noin neljä tuntia.

Masala mix ja yhteiskunnallisuus

Ensimmäinen intialainen elokuva on 1913 julkaistu mykkäfilmi Raja Harishchandra (Kuningas Harishchandra).

1930-luvulla elokuvia tehtiin jo noin kaksisataa vuodessa, ensimmäinen äänifilmi sai ensi-iltansa 1931 ja värifilmi 1937. Värit tulivat suosituiksi kuitenkin vasta 50-luvun lopulla.

Nykyiseen muotoonsa elokuvat alkoivat kehittyä 1970-luvun alussa luodun masala mixin myötä. Intialaisen maustesekoituksen mukaan nimetty tyyli sekoittelee toisiinsa erilaisia lajityyppejä. Yleisimmin kokonaisuuden muodostavat romanssi, melodraama, komedia, tragedia ja toiminta – yhdistelmä, joka toimii välillä paremmin ja välillä huonommin. 1973 julkaistu Yaadon Ki Baarat (Muistojen kulkue) on ensimmäinen varsinainen Bollywood-elokuvaksi luokiteltava teos.

Elokuvien toistuvia teemoja ovat rakkaus, kolmiodraamat, perhesiteet, kidnappaukset ja korruptio. Peruskuvastoon kuuluvat urheat sankarit, vihaiset vanhemmat, juonittelevat roistot ja hyväsydämiset kurtisaanit.

Edellä mainittujen teemojen lisäksi useissa teoksissa korostetaan isänmaallisuutta, tarinat kertovat itsenäisyystaistelusta, yhtenäisyyspyrkimyksistä ja paikan etsimisestä globaalissa maailmassa. Elokuvat ovat kommentoineet vuosikymmenten ajan maan yhteiskunnallistaloudellista ja sosiaalipoliittista asemaa ja niiden vaikutuksia yhteiskuntaan jopa siinä määrin, että ne ovat muuttuneet osaksi kansallista identiteettiä.

Moraaliset kertomukset

Bollywood esittää ideaalin version todellisuudesta. Usein moraalisissa tarinoissa uskonnolla ja jumalilla on edelleen suuri rooli.

Elokuvissa uskonto on valtaosin hindulaista, ja se näkyy kaikessa. Perinteinen sankari perustuu Ramaan, joka on inhimillisyytensä vuoksi yksi suosituimpia jumalia. Hän on vahva, komea, viisas, oikeamielinen, urhea ja tahraton. Vihollinen puolestaan on täysin moraaliton.

Jollain tasolla elokuvat toistavat yhä Ramayanan kertomusta, jossa demoni Ravana ryöstää Raman rakastaman naisen ja Rama taistelee saadakseen vapautettua tämän. Mitä paremmin hindulaiset jumalansa tuntevat, sen helpompi elokuvia on ymmärtää.

Yksi toistuva teema on naisten asema. Maassa, jossa järjestetyt avioliitot ovat edelleen arkipäivää, syrjäseuduilla alhaisiin kasteihin kuuluvia naisia saatetaan pitää eläimiä alempina ja raiskaukset ovat arkipäivää, ei naisen asemasta puhuttaessa ole kyse pelkästään tasa-arvosta.

Näkyvästi naiskysymyksiin on ottanut kantaa Shah Rukh Khan, joka on paitsi maailmanlaajuisesti tunnetuin Bollywood-näyttelijä myös hanakka naisten oikeuksien puolestapuhuja. Vuodesta 2013 lähtien Khan on vaatinut, että hänen tähdittämissään elokuvissa naisnäyttelijän nimi esiintyy ennen hänen nimeään.

Tämän vuoden tammikuussa Maailman talousfoorumi (World Economic Forum) palkitsi hänet tietoisuuden lisäämisestä ihmisoikeusasioissa. Khan on on myös Meer Säätiön perustaja. Sukupuolten välistä tasa-arvoa korostava säätiö auttaa ja tukee muun muassa happoiskujen uhreiksi joutuneita naisia.

Hindut ja muslimit

Elokuvien ideaalissa maailmassa ihmiset ovat samanarvoisia uskonnosta riippumatta. Yksi elokuvatyyppi korostaakin, miten rakkaus voittaa kaikki esteet ja hindut voivat avioitua muslimien kanssa.

Todellisuudessa tilanne on varsin toisenlainen, eikä uskontojen välisiä avioliittoja edelleenkään katsota erityisen hyvällä. Etenkin tämänhetkinen uskontojen välinen tulenarka tilanne heijastuu myös elokuvateollisuuteen.

Esimerkiksi tammikuussa ensi-iltansa saanut osittain tositapahtumiin perustuva Padmaavat aiheutti mellakoita. Elokuva kertoo muslimisulttaani Alauddin Khiljistä joka valloittaa hindujen Rajputin kuningaskunnan.

Elokuvaa on kritisoitu siitä, että se esittää muslimit yksinomaan pahoina ja Khiljin itsensä täytenä barbaarina. Muslimiarmeija keskittyy lähinnä hirmutöihin ja naisten raiskaamiseen ja kunnialliset hindunaiset tekevät hurmoshenkisesti itsemurhia.

Ensi-iltaan jouduttiin siirtämään useasti sen aiheut-tamien mellakoiden vuoksi. Padmaavat-elokuvaa on moitittu myös siitä, että se palauttaa naiset takaisin alistettuun rooliin.

Tanssii terveyssiteiden kanssa

Positiivisempaa sanomaa vie eteenpäin helmikuussa ilmestynyt Pad Man. Kyseessä on tositapahtumiin perustuva tarina terveyssidepioneeri Arunachalam Murugananthamista. Se on kertomus alhaiseen kastiin kuuluvasta miehestä, joka nousee keksintönsä kautta vaikutusvaltaiseksi ihmiseksi.

Muruganantham alkoi kehitellä terveyssiteitä huomattuaan vaimonsa käyttävän likaisia räsyjä kuukautisten aikana. Terveyssiteet olivat kalliita ja niitä myytiin apteekissa sanomalehteen käärittyinä, etteivät muut näkisi häpeällisiä tuotteita.

Etenkin Intian maaseudulla kuukautisia pidetään edelleen likaisina ja hävettävinä. Noin 12 prosenttia naisista käyttää terveyssiteitä, loput improvisoivat käyttämällä muun muassa vanhoja sanomalehtiä, rättejä ja sahanpurua.

Muruganantham halusi luoda siteen, joka on halpa, helppo, ja joka voidaan valmistaa paikallisista materiaa-leista. Aiheeseen liitetyn häpeän vuoksi Muruganantha-mia alettiin hyljeksiä kotikylässään ja sekä hänen vaimonsa että äitinsä jättivät hänet. Vuonna 2009 hänet kuitenkin palkittiin ruohonjuuritason teknologisesta innovaatiosta. Tarinassa itsessään on siis oivalliset puitteet Bollywood-elokuvalle.

Muruganantham toivoo, elokuvan rikkovan kuukautisiin liittyviä tabuja ja edesauttavan hänen unelmaansa siitä, että Intia muuttuisi täysin terveyssiteitä käyttäväksi maaksi.

Aika näyttää elokuvan varsinaiset vaikutukset, mutta ainakin se on lisännyt kuukautisista ja naisten asemasta käytävää keskustelua.

Suomesta Bollywoodiin

Bollywood tarjoaa yhdenlaisen kurkistusikkunan Intiaan ja intialaiseen kulttuuriin. Parhaimmillaan se näyttää välähdyksiä, jotka auttavat ymmärtämään vähän paremmin sitä, miten maa toimii. Tai sitten elokuviin voi suhtautua viihteenä, mikä onnistuu usein yllättämään ainakin länsimaiseen tarinankerrontaan tottuneen ihmisen.

Elokuvia ei ole Suomessa juurikaan myynnissä, mutta Netflixin otettua vihdoin tarjontaansa Bollywood-filmit on matka Intiaan kotisohvalta aiempaa lyhyempi.

Valkokankaalta Bollywood-elokuvia voi nähdä ainakin Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla ja FinBolly Moviesin järjestämissä näytöksissä. Jälkimmäinen esittää valikoituja elokuvia lähes samanaikaisesti Intian ensi-iltojen kanssa.

Kansan Uutisten verkkosivuilla käynnistyy jutun myötä Ihan(a), kamala Bollywood -blogi , joka käsittelee elokuvia ja ilmiöitä laajemmin.

Elokuvien nimet ovat vapaasti suomennettuja.