Nykyään harvassa ovat ne pomot ja patruunat, jotka aidosti huolehtisivat työntekijöidensä oikeuksista, saati sitten heidän työhyvinvoinnistaan.
Tapaan jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat työssään palaneet tai paremminkin – heidät on poltettu loppuun, kun työpaikoilla mennään tuloskärki edellä. Kustannuksia ei saa tulla, työntekijöillä teetetään ylipitkiä työrupeamia tai sopimuksen mukaisia päivärahoja ei makseta. Työoloista, puuttuvasta työterveyshuollosta tai muista epäkohdista ei saa nurista, eikä niistä todellisuudessa edes uskalleta puhua, kärsitään mieluummin hiljaa oman terveydenkin uhalla.
Alueellamme on yleisesti tiedossa työpaikka, jossa sisäilma sairastuttaa jatkuvasti työntekijöitä, mutta asiasta halutaan vaieta, ettei tulos kärsi. On myös tiedossa liikennöitsijä, joka pakottaa kuljettajansa ajamaan kalustolla, jossa on sakkorenkaat. Katsastuksen aikaan autojen renkaita kierrätetään autosta toiseen, jotta papereihin saadaan leima.
Joissain tapauksissa työntekijät jopa rahoittavat työpaikkansa joutuessaan itse maksamaan matkatyöstä aiheutuvat yöpymiset tai muita kustannuksia.
Minkälainen oma ”metoo-kampanja” työpaikoille tarvittaisiinkaan, jotta työolot ja työehtojen noudattaminen saataisiin kuntoon nyt, kun viranomaisvalvonta on lähes olematonta? Ei ainakaan esitettyä paikallista sopimista, sillä se on jo käytössä. Ihan oma lukunsa ovat sitten ne työnhakijat, jotka hakevat unelmatyöpaikkoihin, tulevat valituiksi, pettyvät työhön ja päättävät irtisanoutua tehtävästä, jopa karenssin uhalla.
Joten, jos tarjolla oleva työpaikka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, niin sitä se usein myös on. Valitettavasti.
Jos tilanteeseen ei saada muutosta, voi vanhan sananlaskun ”työ tekijäänsä kiittää” muuttaa muotoon ”työ tekijänsä niittää!”
Eija Tuohimaa
toiminnanjohtaja
Jyvässeudun työllistämisyhdistys JST ry
uutiskirje 
