Valkoisen talon vandaali rakentaa uutta normaalia

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin persoonaa ja vajaa kaksi vuotta jatkunutta valtakautta. Myöskään toimittaja Markus Tiittulan haastattelemat asiantuntijat ja kommentaattorit eivät säästele sanojaan.

Hullu, sosiopaatti, narsisti, herkkänahkainen, mitään tietämätön huijari ja muut vähemmän mairittelevat määreet ovat käytössä vakavasti otettavilla kirjoittajillakin heidän kuvatessaan Trumpia.

Presidentti flirttailee avoimesti natsismin kanssa, ihailee maailman itsevaltaisimpien johtajien kuten Venäjän presidentti Putinin tai Turkin presidentti Erdoğanin tapaa hallita sekä hyökkää naisia ja vähemmistöjä vastaan.

Etenkin Putinin ihailu oudoksuttaa Yhdysvalloissa, jossa Neuvostoliitto nähtiin presidentti Ronald Reaganin ajoista lähtien pahan valtakuntana, ja republikaanipuolue ihailee edelleenkin Reagania.

Trumpin aikana vähemmistöjen kokema pelko ja epävarmuus ovat kasvaneet. Hänen kaudellaan kahtiajako Yhdysvalloissa on syventynyt: rikkaat ja köyhät, demokraatit ja republikaanit ja koulutetut ja ei-koulutetut.

Eikä Trump edes pyri yhdistämään maataan. Päinvastoin hän kylvää ja ruokkii vihaa tviiteillään.

Viime viikonvaihteessa tuli kuluneeksi vuosi uusnatsien Charlottesvillessä mielenosoituksessa tapahtuneesta uusnatsien väkivallasta. Trump ei tuominnut väkivaltaa, vaan jopa kehaisi uusnatsikannattajiensa toimintaa. Viime viikonloppuna vietettiin Charlottesvillen muistopäivää.

Trump kaapannut republikaanit

Washingtonissa Trumpin mesomista seuranneen Tiittulan mukaan Trumpin valinta presidentiksi ei olisi ollut uskottavaa edes tv-sarjassa. Mitä kauemmin Trump on presidenttinä, sitä normaalimmalta hänen vallankäyttönsä alkaa vaikuttaa.

Trumpin nousu on ollut republikaaneille raastavaa. Moni puolueen vaikuttaja on kääntänyt takkinsa Trumpin valinnan jälkeen. Laajasti tulkitaankin, että Trump on kaapannut puolueen itselleen. Tämä toimii niin kauan, kun äänestäjät tukevat.

Esimerkiksi edustajainhuoneen puhemies Paul Ryan ilmoitti Trumpin skandaalimaisten naisten kourimisuhon tultua julki, ettei hän aio olla missään tekemissä Trumpin kanssa. Tämän vuoden alussa hän monen muun nimekkään republikaanin rinnalla hehkutti presidentin saavutuksia.

Tiittula päättelee havaintoihinsa ja asiantuntijahaastatteluihinsa perustuen, etteivät republikaanit olekaan enää Trumpin valinnan jälkeen entisensä. Moni maltillinen konservatiivi on jättämässä puolueen. Puolue trumpisoituu.

Jopa Trumpin nousua edesauttanut jyrkän oikeistolainen poliittinen kommentaattori Charles Sykes ihmettelee, miten totaalisesti puolue-eliitti, oikeistolainen media ja konservatiivinen liike on Trumpin liekanarussa.

Trumpin valta jättää jäljet

Tiittulan Trumpin jälkeen -kirja kysyy, mitä tapahtuu Trumpin jälkeen. Tähän kysymykseen ei kirjoittaja eikä kukaan mukaan pysty vastaamaan. Todennäköisesti Trump muuttaa presidenttiyttä enemmän kuin se vaikuttaa Trumpiin.

Trumpin arvioidaan pyrkivän seuraavalle kaudelle. Mikäli hän onnistuu tässä, ovat hänen valtakautensa kahdeksan vuoden jäljet syvempiä kuin, jos hän joutuu viraltapantavaksi tai häviää seuraavat vaalit demokraattiehdokkaalle.

Viraltapanoon tarvitaan kaksi kolmasosan enemmistö senaatissa. Poliittinen kynnys lähteä ajamaan viraltapanoa on korkea. Trumpin viraltapanosta on spekuloitu hänen ja hänen kampanjansa Venäjä-yhteyksien tutkinnasta johtuen.

Mitä kauemmin Trump on presidenttinä, sitä normaalimmalta hänen vallankäyttönsä vaikuttaa.

Tiittula arvioikin kirjansa julkistamistilaisuudessa viime viikolla Yhdysvaltain syksyn välivaalien olevan poikkeuksellisen mielenkiintoiset. Niiden tulosten pohjalta arvioidaan Trumpin jatkomahdollisuuksia. Demokraattien voitto kaventaisi merkittävästi Trumpin valtaa.

Paine muuttaa presidentin valtaoikeuksia

Tiittula kirjoittaa Overtonin ikkuna -raamista politiikassa: millaisella agendalla voi olettaa saavansa ääniä ja pysyvänsä vallassa. Trumpin valinta on murjonut tätä ikkunaa, ja muuttanut käsitystä presidentin toiminnasta ja äärioikeistolaisuudesta.

Trump heittää äärimmäisiä ehdotuksia, jotka torjutaan. Vähitellen näihin heittoihin totutaan, ja nielaistaan ne ikään kuin huomaamatta. Vaikutukset ulottuvat monin tavoin myös rakenteisiin. Presidentin valtaoikeuksien kaventaminen on mahdollista.

Tiittulan haastattelema presidentin valtaoikeuksiin erikoistunut Jeremi Suri uskoo, että valitsijamiesjärjestelmästä hankkiudutaan eroon, jatkossa presidentin on julkaistava verotietonsa ja irtauduttava liiketoiminnastaan.

Myös armahdusoikeus puhuttaa: Trump armahti hienoksi patriootiksi kehumansa arizonalaisen seriffin Joe Arpaion, joka oli törkeästi kaltoin kohdellut vankiloissa ihmisiä.

Vihan lietsonta uutta normaalia

Trump on venyttänyt myös presidentin valtaoikeuksia, lietsonut vihaa ”kansanvihollista” mediaa vastaan, valehdellut röyhkeästi ja nöyryyttänyt ja häväissyt kilpailijoitaan ja vihollisiksi kokemiaan ihmisiä.

Tämä uppoaa hänen kannattajiinsa. Hän ”kuivattaa suota”, sillä melkein kuka tahansa on Trumpin jälkeen pätevä presidentiksi.

Demokraattisesti valittu Trump on uhka demokratialle. Hän kyseenalaistaa ja käyttää hyväkseen surutta demokratiaa. Tiittula arvioi, että Trumpin poliittisen uran kannalta olennaista on, miten hän säilyttää miesten luottamuksen.

Tiittulan kirja on tervetullut lisä pitkään Trump-kirjojen listaan. Taannoin ilmestyi tyylillisesti hyvin erilainen Trumpin vallan alkutaipaleen tapahtumista kertova amerikkalaisen toimittajan kirjoittama Michael Wolffin Tulta ja tuhoa -teos, jossa näkökulma on Trumpin sisäpiirissä.

Tiittulan kirja on kiihkottomasti ja uskottavasti kirjoitettu kuvaus, johon on helppo tarttua. Wolffin tyyli pistää välillä kysymään: Eihän tämä ole todellista?

Markus Tiittula: Trumpin jälkeen 255 s. Vastapaino 2018.