Heinäveden grafiittikaivos
Grafiittikaivos ulottuisi Heinäveden lisäksi Leppävirralle ja Tuusniemelle.
Grafiittimalmio sisältää sulfidirikkiä 4,5–5,2 prosenttia.
Kaivannaisjäte luokitellaan pysyväksi jätteeksi.
Tunnelmat ja mielialat ovat Heinävedellä epäuskoiset ja järkyttyneet kaivoshankkeen vuoksi.
Malminetsintäalueen reunalta on Kermajärveen ja Varisveteen alle 400 metriä.
Heinävedelle kaavailtu kaivoshanke kattaisi alueen, jossa asutaan vakituisesti tai vapaa-ajalla ja jossa sijaitsevat Lintulan luostari ja Kermajärven Natura 2000-ohjelmaan kuuluvat luonnonsuojelualueet. Lintulan luostarissa eletään lähes omavaraistaloudessa sekä hiljaisuudesta ja luonnonrauhasta.
Pro Heinävesi -liikkeen puheenjohtaja Jukka Leppänen kuvailee paikallisia tuntoja:
– Tunnelmat ja mielialat ovat Heinävedellä lyhyesti sanottuna epäuskoiset ja hieman järkyttyneet. Nimenomaan, että onko yksittäisen henkilön mahdollisuudet kaivosyhtiöitä vastaan näin olemattomat. Miten kaivoslaki mahdollistaa tämmöisen toiminnan.
Kaivostoiminta uhkaa alueen perinteistä elämänmenoa. Asukkailla on vastassaan Beowulf Mining, joka on luvannut 30–50 työpaikkaa.
Yhtiö järjestää lobbaustilaisuuden syyskuun alkupuolella kunta- ja maakuntapäättäjille. Pro Heinävesi -liikkeessä odotetaan, että hankkeesta tulisi tietoa myös kuntalaisille. Tietoa ei juuri ole ollut, mutta eipä ole Leppäsen mukaan kaivoksella puolustajiakaan.
Heinävesi tunnetaan matkailustaan
Yhtiöllä on varaus malmin etsintään myös Leppävirralla ja Tuusniemellä. Toteutuessaan kaikilla kolmella paikkakunnalla kaivos olisi laajuudeltaan kolmanneksen Talvivaarasta eli 22 neliökilometriä. Talvivaaran jäljet pelottavat: siellä muhii ympäristöongelma, joka uhkaa jäädä veronmaksajien piikkiin.
Leppänen näkeekin uhkaavimpana grafiittikaivoksen ympäristövaikutukset ja intressien yhteensovittamisen.
– Kaivostoiminnan ja matkailun ja luostaritoiminnan sovittaminen yhteen on melko mahdotonta. Jos kaivos toimii 5–10 vuotta, sen vaikutukset ympäristöön ovat tuhoisat.
Hän näkeekin, että matkailualaa on mahdotonta saada takaisin kaivoksen lopettamisenkaan jälkeen.
– Heinävesi tunnetaan Heinäveden reitistä ja luostareista, Leppänen muistuttaa.
Leppävirralla huoli naapurin kaivoksesta
Myös Leppävirralla seurataan huolestuneena kaivoshanketta. Kunnanvaltuutettu Kaisa Korhonen (vas.) ei kannata kaivoshanketta.
Hän painottaa, että leppävirtalaisten on tärkeää seurata aktiivisesti hankkeen etenemistä Heinävedellä. Korhonen perää nykyistä tiukempaa kaivoslakia:
– Kaivoslain uudistaminen on yksi ensi vaalikauden tärkeistä tavoitteista.
Hän haluaa kaivoslain turvaavan alueen asukkaiden vaikutusmahdollisuudet sekä varmistaa yhtiöiden maksamien verotulojen jäämisen Suomeen. Myös Pro Heinävesi -liike on arvostellut kaivostoimintaa vähäisistä tuotoista.
Finnwatchin laskelmiin viitaten ulkomaisten kaivosyhtiöiden arvioidaan maksavan yritysveroina vain 2,4 prosenttia malmin arvosta. Kaivostoiminnan tuotot eivät riitä kattamaan kaivostoiminnan paikallisille aiheuttamia haittoja puhumattakaan jälkihoidosta ja matkailulle koituvasta imagohaitasta.
Korhonen perää kaivosyhtiöiltä ympäristövastuuta ja riittäviä vakuuksia kaivostoiminnan jälkien ennallistamiseen kaivoksen sulkemisen jälkeen.
– Kaivannaisteollisuuden näytöt ympäristön turvaamiseksi eivät vakuuta. Leppävirralla on ennestäänkin puhdistamattomia alueita konkurssin tehneen kaivoksen jäljiltä – puhdistustoimien kustannukset lankeavat meille veronmaksajille, sanoo Korhonen.
Kaivoslaki uudistettava pikaisesti
Vasemmistoliiton kansanedustajat Hanna Sarkkinen, Li Andersson, Paavo Arhinmäki, Katja Hänninen, Anna Kontula, Silvia Modig, Aino-Kaisa Pekonen ja Matti Semi vaativat kirjallisessa kysymyksessään kaivoslain uudistamista.
– Kaivoskiistoja on parhaillaankin käynnissä eri puolilla Suomea, kuten esimerkiksi Kuusamossa, Sodankylässä ja Heinävedellä. Eduskunta on vaatinut, että mikäli EU:n ja Kanadan välinen Ceta-sopimus astuu voimaan, täytyy kaivoslakia uudistaa, sanoo kirjallisen kysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja Hanna Sarkkinen.
Nykyinen kaivoslainsäädäntö ei tunnista maaperän uusiutumattomia luonnonvaroja yhteiseksi omaisuudeksi. Laki muistuttaa paikoin ”löytäjä saa pitää” -periaatetta. Esimerkiksi pelkällä ilmoituksella voi alustavasti varata yksinoikeuden maaperän malmeihin.
Kansanedustajat esittävät, että yksi mahdollisuus on muuttaa varaus ilmoitusmenettelystä luvanvaraiseksi niin, että jo lupaprosessissa huolellisesti selvitettäisiin toiminnan ympäristövaikutukset. Tällöin kaivosyhtiöt eivät käyttäisi resursseja tilanteessa, jossa kaivokselle ei ole sosiaalista hyväksyntää alueella.
Vasemmistoliitto on ehdottanut Suomeen maltillista prosentin rojaltiveroa. Lisäksi halutaan estää verovälttely.
Juttuun korjattu 29.8. klo 10.05. Beowulf Mining -yhtiöllä ei ole malminetsintälupaa, vaan varaus malmin etsintään myös Leppävirralla ja Tuusniemellä.
Heinäveden grafiittikaivos
Grafiittikaivos ulottuisi Heinäveden lisäksi Leppävirralle ja Tuusniemelle.
Grafiittimalmio sisältää sulfidirikkiä 4,5–5,2 prosenttia.
Kaivannaisjäte luokitellaan pysyväksi jätteeksi.
Tunnelmat ja mielialat ovat Heinävedellä epäuskoiset ja järkyttyneet kaivoshankkeen vuoksi.
Malminetsintäalueen reunalta on Kermajärveen ja Varisveteen alle 400 metriä.