Tutkimusalus Arandan tutkimustulokset kertovat, että Suomenlahden itäosiin asti kulkeutunut suolainen ja vähähappinen vesi voi tietää vaikeaa sinilevätilannetta myös ensi vuodelle.
Aranda teki tänä syksynä ensimmäisen seurantamatkan peruskorjauksen jälkeen. Se keräsi meren tilan arvioinnin kannalta olennaisia näytteitä Suomenlahdelta, pohjoiselta Itämereltä ja eteläiseltä Selkämereltä.
– Sekä Arandan matkan tulokset että muut seurantatutkimukset kertovat selkeästi, että Itämeren tilan parantaminen vaatii edelleen nopeita toimia, SYKEn pääjohtaja Lea Kauppi sanoo.
Talvi ratkaisee ensi kesän leväkukintojen määrän.
Vesi on voimakkaasti kerrostunutta
Syksystä 2016 lähtien Suomenlahdelle on kulkeutunut Itämeren pääaltaalta vanhaa voimakassuolaista, vähähappista ja fosforipitoista syvävettä, joka lähti liikkeelle vuosina 2014–16 Itämereen tulleiden suolapulssien seurauksena.
Kuluneen kesän aikana Suomenlahdelta virtasi pitkään jatkuneelle korkeapainetilanteelle tyypillisesti pintavettä Itämeren pääaltaalle, jolloin suolaista ja vähähappista syvävettä kulkeutui Suomenlahdelle itäisimpiä aluevesiä myöten.
Koko Suomenlahdella vesi on nyt voimakkaasti kerrostunutta. Suolaisuuden ja lämpötilan harppauskerrokset sijaitsevat 20–30 metrin syvyydessä. Niiden alapuolella on huomattavan paljon suolaista vettä, jonka fosfaattipitoisuus on koholla.
Loppusyksyn tuulisuudesta ja tulevan talven jäätilanteesta riippuu, kuinka suuri osuus fosforista päätyy pintakerrokseen. Tällä puolestaan on ratkaiseva merkitys ensi kesän sinileväkukintariskin kannalta.
Ennätysmäärä sinilevää
Suomenlahdella koettiin kesällä 2018 vuosikymmenen voimakkaimmat sinileväkukinnat. Pahimmillaan levälautat kattoivat lähes koko merialueen.
– Tilanne ei johtunut Suomenlahden oman valuma-alueen fosforipäästöistä, vaan avomeren ja myös saariston vedenlaatuun vaikutti Itämeren pääaltaan hapeton ja hyvin fosforipitoinen syvävesi, erikoistutkija Seppo Knuuttila toteaa.
– Suomenlahden valuma-alueen päästöt ovat vähentyneet tällä vuosituhannella enemmän kuin missään muualla Itämeren alueella.
Arandan matkalla syyskuussa todettu suolaisuuden harppauskerroksen kohoaminen näkyi Suomenlahdella jo kesäkuussa.
Erityisesti itäisellä Suomenlahdella on kymmenisen vuotta saatu kesäisin iloita levämäärän pienentymisestä. Ulkosaariston havaintopaikoilla levämäärä alkoi kuitenkin uudestaan kasvaa jo kesällä 2017, ja tänä kesänä levämäärän kasvu jatkui.
Loppukesän suurta levämäärää itäisellä Suomenlahdella selittävät heinä-elokuun taitteen voimakkaat itätuulet. Elokuun alkupuoliskon levämäärää vastaavia a-klorofyllipitoisuuksia on edellisen kerran mitattu merialueella kesällä 2005.
Suomenlahden poikkeukselliseen suolakerrostuneisuus- ja ravinnetilanteeseen johtaneet ilmiöt liittyvät ilmastollisten tekijöiden määräämiin virtauksiin ja Itämeren pääaltaan tilaan.
Pääaltaan tila on ratkaiseva
Myös jatkossa Itämeren pääaltaan tilan kehityksellä on ratkaiseva vaikutus Suomenlahden tilanteeseen.
Ympäristökeskuksen mukaan tämä korostaa päästövähennysten tarvetta edelleen koko Itämeren valuma-alueella sekä Itämeren osa-altaat kattavan korkeatasoisen avomeren seurannan tärkeyttä Suomenlahden tilan arvioinnissa ja muutosten ennustamisessa.
Sinileväriskiä kasvattaa tulevaisuudessa Itämeren alueen lämpeneminen. Vesimassan lämpeneminen ja voimistuva kerrostuminen voivat laajentaa hapettomia alueita, mikä puolestaan kiihdyttää fosforin vapautumista meren pohjasta.
Lisäksi yleistyvät talviset vesisateet huuhtovat valuma-alueelta mereen entistä enemmän ravinteita.
uutiskirje 
