Helsinkiläinen opiskelija Kuisma Ilves, 26, on käynyt läpi sukupuolenkorjaustoimenpiteitä. Häneltä on poistettu rinnat, ja hän on saanut hormonihoitoja. Ne hän kuitenkin keskeytti.
– Jätin ne kesken, koska pääsin tilanteeseen, jossa minulla on itselläni hyvä olla. En enää tarvinnut niitä, hän sanoo.
Vaikea tilastoida
Ilves määrittelee itsensä muunsukupuoliseksi ja kuuluu pieneen vähemmistöön, jonka kokoa on mahdoton tietää.
– Transihmisten tilastoimista vaikeuttaa se, että jotkut eivät itsekään tajua olevansa transihmisiä, toiset eivät ole tulleet ulos kaapista tai hakeutuneet mihinkään yhteisöön, Ilves toteaa.
– Lisäksi on vaikea vetää raja siinä, kuka on muunsukupuolinen ja kuka niin sanottu perinteinen transmies tai transnainen.
Muunsukupuolisuus on laaja käsite.
– Yksinkertaistettuna se tarkoittaa sitä, että ei ole mies tai nainen. Voi olla molempia, voi olla mies tai nainen yhdistettynä johonkin muuhun, voi olla jotain ihan muuta tai ilman mitään sukupuolta, Ilves kuvailee.
– Se riippuu puhtaasti siitä, miten ihminen itse näkee itsensä.
Jotain muunsukupuolisten määrästä kertoo kuitenkin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskysely viime vuodelta. Sen mukaan esimerkiksi lukiolaisista pojiksi määritellyistä 0,4 prosenttia kokee olevansa tyttöjä ja 2,5 prosenttia kokee olevansa sukupuoleltaan jotain muuta. Tytöiksi määritellyistä vastaavat luvut ovat 0,5 prosenttia ja 3,1 prosenttia.
Jotenkin väärin
Ilves kärsi sukupuoliristiriidasta. Syntymässä hänet määriteltiin tytöksi, ja tytöksi hän itsekin nimesi itsensä lapsena.
– En tiennyt muitakaan vaihtoehtoja. On niitä, jotka tietävät jo pienenä lapsena olevansa jotain muuta kuin mitä heille on sanottu, hän sanoo.
– On kuitenkin iso kynnys lapselle verbalisoida muunlaisuuttaan tai edes huomata se, kun ulkopuolelta tuleva viesti siitä, mitä meidän kunkin oletetaan olevan, on niin vahva.
Hän kuitenkin pukeutui poikamaisesti, torjui mekot, nukkeleikit ja prinsessajutut.
– En silti halua toistaa sellaista narratiivia, että transihmiset olisivat aina käyttäytyneet lapsena stereotyyppisesti, hän sanoo.
– Olisin yhtä hyvin voinut harrastaa niin kutsuttuja tyttöjen juttuja.
Jo hänen peruskoulun aikaisissa kouluterveystiedoissaan on merkintä, että hänen tyttöyttään pitää pyrkiä vahvistamaan.
– Tajusin jotenkin sen olevan väärin, että minua pidetään naisena. Se vain ei pitänyt paikkaansa, hän sanoo.
Esimerkiksi rintojen kasvu ahdisti hirvittävästi. Lukiossa oireilu kärjistyi.
Oletin, että että koska en ole nainen, olen transmies.
– Kun ymmärsin, että naiseuden ei tarvitse olla totuus, ristiriita alkoi pulpahdella enkä pystynyt enää pitämään sitä jemmassa. Tuli tilaa miettiä asiaa.
– Oletin, että koska en ole nainen, olen transmies.
Täytettyään 18 Ilves hakeutui transpolille eli Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle.
Vasta sukupuolenkorjaushoitojen loppupuolella Ilves ajatteli, että hän ei ehkä ole transmieskään. Joku kysyi, että mitä jos et ole mies etkä nainen.
– Suhtauduin aluksi aika skeptisesti ajatukseen, hän sanoo.
– Koska se ei ollut minulle saman tien selvää, ymmärrän tosi hyvin, että muutkaan ihmiset eivät ikään kuin usko tällaiseen mahdollisuuteen heti.
Mutta Ilvekselle oli vapauttavaa ymmärtää, että oli muitakin vaihtoehtoja. Kaveripiiristä näki, että saattoi elää vaikkapa muunsukupuolisena.
– Koska olin jo aiemmin kertonut läheisilleni, että olen transmies, oli helppo nyt sanoa, että itse asiassa en ole kumpaakaan, mies tai nainen. Ja tuntui hyvältä, ettei tarvinnut olla kumpaakaan.
Monimutkaista deittailua
Sukupuoli on huomiota herättävän tärkeä asia ihmisille silloin, kun sukupuoli-identiteetissä on ristiriita.
Ilves sanoo, että hänen ei ehkä tarvitse ajatella asiaa enää yhtä paljon kuin jonkun muun muunsukupuolisen.
– Olen tullut tukevasti ulos kaapista ja saanut kaikki tarvitsemani hoidot. Minun ei tarvitse todistella sitä, mitä olen, hän sanoo.
Omakuva on nyt selkeämpi.
– Minulla on nykyään rauhallinen olo itseni kanssa, Ilves sanoo.
– Voin keskittyä muihin asioihin.
Silti on hankalia asioita.
– Muunsukupuolisuus tekee esimerkiksi deittailun monimutkaiseksi. Sen suhteen minun pitää joka kerta, jokaisen ihmisen kohdalla, tulla kaapista ulos erikseen, miettiä, tajuaako tämä ihminen minua, menettääkö hän yhtäkkiä mielenkiinnon siksi, että olen transsukupuolinen.
Välillä aktivistiksi
Vaikka sukupuoli-identiteetti on Ilveksen arjessa aiempaa pienempi asia, on kuitenkin hetkiä, jolloin Ilves käyttää ääntään. Transsukupuolisuus, erityisesti sen ei-binäärinen muoto, jossa ihminen ei määritä itseään mieheksi tai naiseksi, on yhä väärinymmärretty ja huonosti tunnettu asia. Muunsukupuoliset ovat yksi ei-binääristen ihmisten ryhmä.
– En pidä itseäni aktivistina, mutta olen jotenkin ajautunut siihen, että kirjoitan lehtiin ja esiinnyn radiossa ja puhujana tilaisuuksissa. En päättänyt ryhtyä miksikään aktivistiksi, se vain tapahtui.
Arjessa hän vastaa kysyjille sen verran kuin kulloinkin jaksaa.
– Eihän oikeastaan ole minun tehtäväni siviilihenkilönä ikään kuin valistaa ihmisiä omista asioistani tai ylipäätään transihmisten asioista, hän sanoo.
– Mutta yritän pitää keskusteluväylän avoinna, jos joku haluaa kohteliaasti kysyä.
Kieli keskeinen
Muunsukupuolisuus ei juurikaan näy suomalaisessa arjessa
– Se on näkymätön ilmiö, Kuisma Ilves sanoo.
Asia nousee välillä esiin, kun julkisuudessa keskustellaan vaikkapa sukupuolineutraaleista vessoista. Viimeksi keskustelua ovat herättäneet Helsingin Itäkeskuksen uimahalliin tulevat sukupuolineutraalit pukuhuoneet.
Ilveksen mielestä on tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti kieleen.
– Toivoisin vähemmän sukupuolittavaa kieltä varsinkin virallisissa yhteyksissä. Se tarkoittaa sen ottamista huomioon, että kaikki eivät ole miehiä tai naisia ja että emme voi tietää sataprosenttisesti, onko joku mies tai nainen tai kumpaakaan.
Koulussakin tulee välillä ikäviä tilanteita. Ilves opiskelee suuhygienistiksi ammattikorkeakoulussa.
– Aina kirpaisee vähän, kun joku vaikkapa sanoo, että naiset tai tytöt, kun olen ainoa paikallaolija, josta tiedän, että ei ole nainen.
Mielivaltainen prosessi
Ilves on ollut viime aikoina aktiivinen erityisesti transpolin toiminnan suhteen.
– Tutkimusprosessi on liian työläs. Se kestää minimissään lakisääteisestikin kuusi kuukautta. Lisäksi prosessi on aika mielivaltainen oman kokemukseni ja monen muunkin mielestä, Ilves toteaa.
– Esimerkiksi masennus on syy joutua jäähylle.
Jäähy tarkoittaa sitä, että prosessi keskeytetään. Oma lukunsa on muunsukupuolisten kohtelu. Nykyisen linjan mukaan muunsukupuoliset eivät saa tarvitsemiaan hoitoja. Aiemmin heillä oli mahdollisuus vähintään hormonihoitoihin.
Vaikka Ilves määrittelee itsensä muunsukupuoliseksi, hän kuitenkin sai mastektomian eli rintakehän maskuliinistamisleikkauksen.
– Se johtuu siitä, että oletin itse prosessin alussa, että olen transmies ja myöhemmin minun piti pitää tätä tarinaa yllä, jotta sain tarvitsemani hoidon, hän sanoo.
Ilveksenkin prosessi transpolilla oli monivaiheinen. Hän sai aluksi diagnoosin, jolla ei olisi saanut kaikkia tarvitsemiaan hoitoja, mutta hän jatkoi prosessia. Välillä hänkin oli jäähyllä masennuksen vuoksi.
Mielenterveysongelmat johtuvat usein siitä, että on väärä olemus.
– Sukupuoliristiriita vaikutti mielialaani. Olin paljon masentuneempi ja ahdistuneempi kuin nykyään.
– Transpolin edellytys, että potilas ei saa olla masentunut, ei ole kovin realistinen. Varmaankin on niitä, jotka ovat terveitä koko tutkimusjakson, mutta veikkaan, että aika vähän.
Helsingin transpolin apulaisylilääkäri Katinka Tuisku on perustellut uutta muunsukupuolisten hoitolinjausta muun muassa sillä, että potilaissa on aiempaa enemmän hoitoja katuvia ihmisiä.
– En itse tunne ketään, Ilves sanoo ensin, mutta tarkentaa:
– Uskoisin, että heitäkin on, jotka oikeasti katuvat. Olen tosin miettinyt, että miten katuminen määritellään. Joku voisi lukea minutkin katujiin, koska jätin elinikäisiksi tarkoitetut hormonihoidot kesken.
Elämä on mukavamaa
Ilves tarvitsi korjaushoidot, jotta pystyy olemaan omassa kehossaan mukavasti ja ettei häntä nähtäisi automaattisesti naisena.
– Elämä on paljon mukavampaa rintojen poiston jälkeen. Ennen mietin koko ajan, huomaako joku, että minulla on rinnat, hän sanoo.
– Minulla meni hirveästi energiaa siihen, että littasin ne. Siihen käytettävät binderit ovat hyvin epämukavia ja jossain määrin kropalle haitallisiakin. Meni useita vuosia, jolloin olin vain yksittäisiä päiviä ilman binderiä.
Hormonihoitoja Ilves otti, kunnes oli tyytyväinen tulokseen. Sitten hän luopui niistä.
– Jos on minun kokoiseni ja malliseni ja on korkea ääni, ihminen luetaan automaattisesti naiseksi. Minulle oli tärkeää saada ääni laskemaan. Kaipasin myös sitä, että ylipäätään piirteet muuttuvat kulmikkaammiksi.
uutiskirje 
