Kirjallisuus tarjoaa viihdettä, elämyksiä ja oivalluksia. Tiede tuottaa objektiivisiin havaintoihin ja loogisiin päätelmiin pohjautuvia tietoja kohteestaan. Mutta sellainen suomalainen elokuva on vielä tekemättä, joka kertoisi totuuden jostain tapahtumasta vailla suurta yleisöä kosiskelevaa viihdehömppää.
Jotenkin näin kulkee Tampereen Teatterin Frenckelissä Esa Latva-Äijön kantaesitettävän näytelmän Rikos ruutupaperilla päähenkilö Maxin (Esko Kovero) ajatus.
Max haaveilee tekevänsä ainutlaatuisen elokuvan. Vanhalle jäärälle Maxille yksi elokuva riittää. Siinä kaikki. Marlon Brandokin ohjasi vain yhden elokuvan Pahan riivaama vuonna 1961. Kyseinen lännenelokuva on mukaelma pahamaineisen tappajan ja pankkiryöstäjän Billy the Kidin elämästä. Maxin mielestä siinä on kaikki, mitä elokuvassa voi ja pitää olla. Brando myös kieltäytyi näyttelemästä kahdessasadassa elokuvassa. Brando pyrki siis vain ja ainoastaan täydellisyyteen. Siihen pyrkii myös Max.
Näyttelijä-ohjaaja Esa Latva-Äijö (s. 1965) tunnetaan ehkä parhaiten Erkki Sepän roolista televisiosarjasta Hovimäki, sekä Anssi Korpelana televisiosarjassa Korpelan kujanjuoksu.
Mitä tarkoittaa pankkiryöstö?
Toteuttaakseen yhden miehen tiimin hankkeensa Max kutsuu lehti-ilmoituksella kotiinsa asiasta kiinnostuneita koekuvauksiin. Lopulta näyttelijätiimi on kasassa ja mukana ovat amatöörinäyttelijä Danny (Ville Majamaa), tehdastyöntekijä Pirjo (Elina Rintala), sekä harrastajatrubaduuri Nykänen (Arttu Ratinen). Tärkeitä ohjeita pankkiryöstön psykologiasta antaa myös pankkivirkailija Liisa (Aliisa Pulkkinen).
Maxin ja filmitähtiehdokkaiden välisten keskustelujen kautta sukelletaan elokuvan elämää suurempaan ylimaalliseen maailman.
Mutta mitä tarkoittaa, kun puhutaan Maxin elokuvasta, jonka idea ja käsikirjoitus on vasta lyhyesti ja ytimekkäästi ruutupaperilla: Pankkiryöstö – kaksi ihmistä menee pankkiin ja ryöstää sen.
Entä mitä tarkoittaa pankkiryöstö? Se on nopea, hetkellinen tapahtuma, mutta mitä kaikkea siihen sisältyy? Mitä siitä seuraa, miten sen voi kuvata niin, että se on samalla sekä aitoa tapahtumaa että fiktiota. Että siitä välittyy katsojalle selkäpiitä karmiva toden tuntu, mutta niin, etteivät elokuvan tekijät saa siitä oikeaa rikostuomiota?
Vähitellen mielikuvituksen saadessa yliotteen, Maxin elokuvahaaveilussa fiktio ja fakta alkavat sekoittua. Todellisuus alkaakin muuttaa käsikirjoitusta, mutta todellisuus ei mahdu fiktiokuvitelmiin. Olisiko dokumentti sittenkin tehokkaampi kuin fiktio?
Elokuva opettajana
Näytelmän näytteleminen teatterissa on sidottu paikkaan ja aikaan. Filminauhalle tallennettuna tarina voidaan esittää missä ja milloin tahansa, aina samanlaisena, aina uudestaan ja uudestaan.
Onko siis teatterilla ja elokuvalla mitään tekemistä keskenään vaikka molemmissa näytellään? Molemmat ovat fiktiota, eivät todellista elävän elämän virtaa. Kuitenkin ne ovat katsottavissa ja nähtävissä olevia tapahtumia.
Ohjaaja ja käsikirjoittaja Esa Latva-Äijö tunnustaa saaneensa parantumattoman elokuvakuumeen nähtyään kymmenvuotiaana Nicholas Rayn ohjaaman elokuvan Nuori kapinallinen.
Kun James Deanin esittämä Jim Stark sabotoi opetusta mylvinnällään, Esa-poika tiesi välittömästi, mitä tekee seuraavana päivänä koulussa.
Latva-Äijö luonnehtii Rikos ruutupaperilla näytelmäänsä melodraamaksi. Kuten melodraamaan kuuluu, Maxilta ei puutu paatosta ja huumoriakin löytyy. Romanttiseen rakkauteen ei kuitenkaan ylletä. Myös absurdeja piirteitä ohipuhumiseen löytyy.
Entä miten rikos ruutupaperilla saadaan siirrettyä myyväksi elokuvaksi? Se on Maxin ja hänen tiiminsä pulma.
Sitä ei kerrota tässä, se on käytävä katsomassa.
Tampereen Teatteri, Frenckell-näyttämö: Rikos ruutupaperilla.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Esa Latva-Äijö, lavastus- ja pukusuunnittelu; Mikko Saastamoinen, valot; Tuomas Vartola, äänisuunnittelu; Simo Savisaari, musiikkivalinnat; Esa Latva-Äijö.
Rooleissa: Esko Kovero,Ville Majamaa, Elina Rintala, Arttu Ratinan, Aliisa Pulkkinen.
Kantaesitys oli 25.1.2019.
lehti 