Olen kirjoittanut tätä palstaa säännöllisesti vuodesta 2012 alkaen. Kuitenkin jo tuota ennen tuurailin satunnaisesti silloisia vakiokirjoittajia, ja aivan ensimmäinen tekstini näki päivänvalon marraskuussa 2008. Se oli otsikoitu ”Minne menet, Suomen cup?”
Tavallaan on sympaattista, että vaikka maailma muuttuu jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla, jotkut asiat pysyvät. Cupin statuksesta nillittäminen on ollut lajiniilojen agendalla ainakin niin kauan kuin itse jaksan muistaa – tosin kritiikin kärjen suunta on vaihdellut. Kymmenen vuotta sitten ongelmaksi koettiin, etteivät ihmiset löytäneet katsomoihin sekä se, ettei Palloliitto satsannut kilpailuun riittävästi. Tuolloin Veikkausliiga-joukkueiden kapteeneille tehdyssä kyselyssä kolme neljästä piti cupin statusta onnettomana.
Tänä päivänä nuo pohdinnat lähinnä hymähdyttävät. Kymmenessä vuodessa miesten cupin osallistujamäärät ovat romahtaneet entisestään ja pelijärjestelmä myllätty niin monta kertaa uusiksi, että mukana pysyminen on haastavaa. Vastikään käynnistynyt tämän vuoden cup pelataan ensin sarjatason mukaan jaetuissa alkulohkoissa, joista osa joukkueista etenee varsinaiseen cupiin, joka sitten pelataan pudotuspeleinä.
Monelle futisromantikolle nykymuotoinen cup on hankala sulatettava.
Monelle futisromantikolle nykymuotoinen cup on hankala sulatettava. Teoriassa systeemi mahdollistaa edelleen isojen ja pienten seurojen kohtaamiset, jotka monen silmissä ovat cup-muotoisten kilpailujen suola ja etenkin alasarjaseuroille ikimuistoisia elämyksiä. Epätodennäköistä se kuitenkin on.
Mutta onko kitinälle oikeastaan perusteita? Pitäisikö vanhan liiton jäärienkin alkaa pikku hiljaa hyväksyä, että ajan henki on tämä? Ilta-Sanomien toimittaja Lari Vesander nosti cupin käynnistyttyä Pallokerho-podcastissa esiin muutamia pointteja, jotka saivat itsenikin tovin miettimään.
Nykymuotoinen cup toimii Vesanderin mukaan samalla logiikalla kuin Kansojen Liiga: suurin piirtein samantasoiset joukkueet pelaavat keskenään, ja parhaat etenevät jatkoon. Hyvätasoiset, kilpailulliset ottelut preseasonilla ovat tietenkin seurojen mieleen, eikä sellaisten tarjoamisessa mitään vikaa olekaan. Jo nyt cupin ensimmäiset ottelut ovat tarjonneet paikoin erinomaista futisviihdettä ja näköalapaikan siihen, mitä sarjakauteen valmistautuville joukkueille kuuluu. Ja tietenkin loppusyksystä asti vieroitusoireissaan kärvistelleet suomifutiksen ystävät ovat onnellisia otteluista ylipäätään.
Kuitenkin on vaikea välttyä mielikuvalta, että Palloliitossa cupia on haluttu jo pitkään kehittää nimenomaan pääsarjajoukkueiden ehdoilla. Nyt mukaan tullut oma lohko Kakkosen joukkueille on pieni myönnytys alasarjojen suuntaan, ja jotkin joukkueet ovatkin palanneet tauon jälkeen mukaan cupiin sopivan tasoisten kilpailullisten matsien perässä. Tällaisenaan cup palveleekin etenkin liiton sarjoissa (Kakkosesta ylöspäin) pelaavien joukkueiden talviharjoittelua: harjoitusturnauksen fiilistä ei vähennä sekään, että lohkovaiheessa sallitaan tavanomaisen kolmen sijaan viisi vaihtoa.
Kaikesta huolimatta tuntuu siltä, että suomifutisyhteisön vuosikausia jatkunut napina on alkanut vähitellen kantautua myös Palloliiton toimistolle. Esimerkiksi yhteistyö Ruutu-palvelun kanssa on tuonut ottelut kotisohville katsottaviksi ja lisännyt samalla lohkovaiheen kiinnostavuutta. Silti liiton jääräpäinen tapa kehittää cupia nimenomaan poispäin totutusta cup-muodosta herättää kysymyksiä, keitä varten kilpailu oikeastaan on olemassa. Väkisin tulee mieleen myös se, että turnaus järjestetään cupin nimellä vain siksi, että on pakko: kansallisen cupin voittajalle on kiintiöpaikka Eurooppa-liigan karsintoihin, ja jotenkin tämä on ratkaistava.
Palloliiton mukaan tämänhetkisellä systeemillä on tarkoitus pelata pari vuotta ja tarkastella sitten tilannetta uudestaan. Tämä kuulostaa vain ja ainoastaan järkevältä, sillä jatkuva ronklaaminen ei taatusti lisää yhtään kenenkään mielenkiintoa. Toivottavasti tämän jakson jälkeen myös aidosti kuullaan koko futisyhteisöä, ei ainoastaan liigajoukkueita. Ymmärtääkseni cupia kuitenkin pelataan myös katsojille, faneille ja seurayhteisöille, ei vain pääsarjaseurojen harjoittelun takia.
Vakiorivillä on Valioliigaa ja Championshipiä. Lapun kiinnostavin kohde löytyy riviltä 7, jossa Championshipin kärkipaikkaa pitävä Leeds saa kotonaan vastaansa sarjakakkosena niskaan hengittävän Norwichin. Vierasjoukkue ”Kanarialintujen” lento on ollut viime aikoina etenkin hyökkäyspäässä kerrassaan ilahduttavan kaunista katseltavaa, eikä vähiten hurjaan vireeseen äityneen Teemu Pukin ansiosta. Epätasaisesti esiintynyt Leeds haiskahtaa inasen ylipelatulta, joten lähdetään tähän kakkosen kautta ykkösvarmistuksella.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 2.2. klo 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1 (X), 1, 2 (X), 1, 1 (X), 2 (X), 2 (1), 1 (X), 1, 1, 1, 2, 1.
uutiskirje 
