Viime viikon tiistai oli suomifutikselle sysimusta. Tuona päivänä sekä PS Kemin että JJK:n taustalla olleet yhtiöt ilmoittivat lopettavansa toimintansa talousvaikeuksien takia – toisin sanoen ajautuneensa konkurssiin. Näin nuo kaksi seuraa kirjoittautuivat mukaan yhteen suomalaisen jalkapallon surullisista jatkokertomuksista: tarinaan vauhtisokeuteen kaatuneista liigaseuroista.
Kemiläis- ja jyväskyläläisjoukkueiden tarinat ovat monilta osin samankaltaiset, mutta erojakin on. JJK:n ”kettulauman” vaikeudet palautuvat pääasiassa ensimmäiseen liigavisiittiin kuluvan vuosikymmenen alussa, jolloin joukkue pääsi maistamaan europelihuumaakin. Jo vuonna 2013 joukkue joutui kääntymään rahapulan vuoksi yleisön puoleen ja ”Emme anna sen päättyä” -kampanjalla kerättiin peräti 90 000 euroa. Tuon kauden jälkeen JJK putosi Ykköseen palatakseen takaisin kaudeksi 2017. Hissi vei takaisin sarjaporrasta alemmas heti kauden jälkeen, eikä liike siihen loppunut: pian alkavalla kaudella joukkue olisi pelannut Kakkosta.
Meri-Lapin ykkösjoukkueen taloudellisen katastrofin syntyhistoria on hieman nopeampi. PS Kemi ehti pelata Veikkausliigassa kolme kautta, eikä niiden tuottamista alijäämistä enää kyetty selviämään. Jo ensimmäinen kausi tuotti niin reilut tappiot, että peliliikkeitä toimistolla olisi pitänyt tehdä jo silloin. Kemissä liigatason joukkueen ylläpitäminen on osoittautunut monella tapaa hankalaksi: omista junnuista ei ole noussut tarpeeksi tasokkaita pelaajia, ulkopuolisen rahoituksen saaminen on ollut hankalaa ja pitkät pelimatkatkin syövät budjettia.
Hissi vei takaisin sarjaporrasta alemmas heti kauden jälkeen, eikä liike siihen loppunut.
Viime kausi oli Kemissä kaikin puolin sekava: peliesitykset vaihtelivat valtavasti ja valmentaja vaihtui pariinkin otteeseen, samoin avauskokoonpano. Putoaminen Ykköseen kauden päätteeksi ei ollut yllätys, eivätkä valitettavasti talousvaikeudetkaan. Siinä missä moni oletti Jyväskylässä budjettia saadun korjatuksi vuosien saatossa, ei Kemiin tainnut uskoa enää kukaan.
Vastaavia kertomuksia liiganoususta, uhosta ja tuhosta löytyy suomifutiksen historiasta lukuisia. Tuoreissa muistoissa on esimerkiksi PK-35 Vantaan konkurssi vain yhden liigakauden jälkeen vuonna 2016 sekä perinteikkään MyPan alasajo vuonna 2015. Viimeksi mainittu on tehnyt viime vuodet nousua alasarjoista ylöspäin, ja sama tie on edessä myös JJK:lla ja PS Kemillä: tällä tietoa seurat pelaisivat tulevalla kaudella yhdistyspohjalta Kolmosta.
Tilanne on monella tapaa kurja. Faneja käy tietysti surku, pelaajista puhumattakaan. Lisäksi konkurssit sotkevat ensi kauden sarjasysteemit pahemman kerran, ja etenkin Kakkosen pohjoislohkosta tuntuvat loppuvan kohta joukkueet kesken.
Mitä konkurssien ehkäisemiseksi sitten voisi tehdä? Toki pitää huomioida, että useimmissa seuroissa ainoastaan edustusjoukkue on osakeyhtiömuotoinen ja siten konkurssit koskevat vain sitä – esimerkiksi JJK:ssa junioritoiminta on yhdistyspohjaista ja jatkuu edustuksen alasajosta huolimatta ennallaan. Näin edustusjoukkue voi ottaa halutessaan taloudellisia riskejä vaarantamatta muuta toimintaa.
Kuitenkin konkurssit ovat etenkin pienten paikkakuntien futiselämässä turhankin tuttu vieras. Ulkopuolista sponsorirahaa voi olla haastava saada, eikä mesenaattikuvio KPV:n tai Inter Turun tapaan ole väistämättä kestävä ratkaisu. Ja kun ylimmällä sarjatasolla halutaan pysyä hinnalla millä hyvänsä, otetaan turhankin suuria riskejä pitkäjänteisen kehitystyön kustannuksella.
Yksi ratkaisu olisi jonkinlainen ulkopuolinen kontrollimekanismi, joka estäisi seuroja tuhlaamasta ylenpalttisesti. Erilaisia systeemejä on maailmalla kokeiltu aivan hyvin tuloksin, ja sellainen voisi sopia Suomeenkin. Esimerkiksi Yhdysvaltojen Major League Soccerissa seurojen tuloja tasataan ja menoja hillitään muun muassa palkkakattojen avulla. Voisi olla pohdinnan väärti, voisiko rapakon takaa jotain ammentaa.
Viikon vakiolapulla on tutusti brittifutista. Lapun kolmesta Valioliiga-kohteesta kaksi tarjoaa mahdollisuuden kotisuosikin ohitukseen: sekä kohteen yksi Bournemouth että etenkin kohteen kolme Leicester haiskahtavat pykälän ylipelatuilta. Etukäteen tasaisen oloisissa otteluissa Wolverhamptonia ja Crystal Palacea vastaan ei kannata merkkejä säästellä, itse lähden molempiin kakkosrastilla.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 23.2. klo 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 2 (X), 1, 2 (X), 1, 1, 1, 1 (2), 1 (X), 1, 2 (1), 1, 1, 1 (X).
VIIKON PUKKI-PARTY: Teemu se otti ja nousi Championshipin maalipörssin kärkeen. Nyt ei enää puhuta siitä, pelaako Pukki ensi kaudella Valioliigaa, vaan missä joukkueessa.
uutiskirje 