Klassikkoajattelijan tunnistaa siitä, että häntä luetaan yhä uudestaan, mutta ymmärretään eri aikakausina eri tavoin. Tämä pätee myös Karl Marxiin, jonka syntymästä tuli viime vuonna kuluneeksi 200 vuotta. Pitkän linjan Marx-tutkija, Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin professori Vesa Oittinen valottaa uutuuskirjansa Marx & moderni artikkeleissa Marx-tulkintojen muuttumista Marxin omista ajoista 2000-luvulle saakka.
Marxin ajattelu vaikutti vahvasti aluksi Toisessa internationaalissa, 1870–80-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Euroopan työväenpuolueet omaksuivat Marxin ajatuksia kapitalismin luonteesta ja sen tulevasta kukistumisesta.
Oittisen mukaan Marx-tulkinta oli tuolloin yksinkertaistava ja deterministinen. Keskeinen teoreetikko Karl Kautsky rinnasti Marxin ja Charles Darwinin: Darwin oli osoittanut luonnon kehityslait ja Marx vastaavasti yhteiskunnan kehityslait. Tällä oli Oittisen mukaan kauaskantoisia seurauksia: kun ihmisten toiminta selitettiin vain historian lainalaisuuksien ja materiaalisten intressien pohjalta, moraalifilosofia ja eettiset kysymykset jäivät käsittelemättä.
Neuvostoliiton aikana hegemoninen Marx-tulkinta oli marxismi-leninismi. Sitä kritisoineet länsimaisen marxilaisuuden suuntauksetkin määrittyivät Oittisen mukaan paljolti suhteessa siihen. Leninin opeissa korostettiin aiempia Marx-tulkintoja enemmän subjektiivisen tekijän roolia historiassa, etenkin puoluetta. Suuntaus kuitenkin jähmettyi dogmien ja myyttien varaan, joita ei saanut kyseenalaistaa. Perestroikan aikana Mihail Gorbatšov saattoikin todeta, että Neuvostoliitossa ei ollut 50 vuoteen sovellettu marxismia luovasti.
Finanssikriisi lisäsi kiinnostusta
2000-luvun alussa alkoi Marx-reseption uusin, aiempaa akateemisempi vaihe. Uusi marxismi hakee vastauksia ”high-tech-kapitalismin” haasteisiin. Marxin arvolain perusasettamus, että vain inhimillinen työ luo arvoa, pätee myös digiajan näennäisesti immateriaalisessa taloudessa, Oittinen muistuttaa. Lisäksi tämän päivän marxilaisuudessa korostuvat ympäristökysymykset, joita aiemmat marxilaisuuden muodot eivät juuri käsitelleet, vaikka Marx itse niitä jo pohtikin.
Uusi marxilaisuus sai lisää käyttövoimaa vuoden 2008 finanssikriisistä, jonka ennustamisessa ja selittämisessä valtavirran taloustiede epäonnistui.
Marxin arvolain perusasettamus, että vain inhimillinen työ luo arvoa, pätee myös digiajan taloudessa.
Nykypäivän marxilaisilla on käytettävissään enemmän Marxin ja Friedrich Engelsin tuotantoa kuin edeltäjillään. Toisen internationaalin sosialisteille monet Marxin keskeisetkin teokset olivat tuntemattomia. Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset, Saksalainen ideologia ja Pääoman esityö Grundrisse julkaistiin vasta 1930-luvulla osana Neuvostoliitossa aloitettua Marxin ja Engelsin koottujen teosten julkaisusarjaa.
Sarja keskeytyi, kun monet sen työntekijät vangittiin tai teloitettiin Stalinin vainoissa. MEGA-hanke (Marx-Engels Gesamtausgabe) aloitettiin uudelleen 1970-luvulla, ja Neuvostoliiton hajottua kansainvälinen tutkijayhteisö jatkaa sitä puoluepoliittisesti riippumattomalta pohjalta. Tavoitteena on tuoda päivänvaloon kaikki Marxin ja Engelsin säilyneet aineistot.
Elämmekö vapauden huipentumaa?
Oittisen syvällisestä tietämyksestä kumpuavan artikkelikokoelman aiheet ovat moninaisia: esimerkiksi tekniikan filosofia, tavarafetisismi, Marxin vaihteleva suhtautuminen Venäjään ja Marxin kiistat anarkismin oppi-isänä tunnetun Mihail Bakuninin kanssa.
Yhtenä läpikäyvänä juonteena on marxilaisuuden ja modernin suhde. Oittinen osoittaa, että kapitalismi ei ole millään luonnonlain välttämättömyydellä osa modernia yhteiskuntaa. Reaalisosialismin romahduskaan ei Oittisen mukaan perustunut kapitalismin ylivertaisuuteen, vaan modernin ylivertaisuuteen. Lukuisat modernin yhteiskunnan elementit, kuten demokratia, puhe- ja liikkumisvapaus sekä oikeusvaltio, olivat reaalisosialistisissa maissa puutteellisia, ja niiden puolesta kansalaiset alkoivat liikehtiä.
Oittinen pohtii kirjassaan myös, mitä Marx sanoisi nykyisestä uusliberalismista ja sen ihmiskuvasta. Marxin liberalismikritiikin ydin oli Oittisen mukaan siinä, että liberalismi esittää kapitalistiset tuotantosuhteet seurauksena muuttumattomasta ihmisluonnosta eikä historiallisesti tuotettujen olosuhteiden tuloksena.
Väite, että vapaa kilpailu merkitsee inhimillisen vapauden huipentumaa, ”sanoo ainoastaan sen, että porvariston herruus on maailmanhistorian huipentuma – ja sehän on miellyttävä ajatus toissapäivän nousukkaiden kannalta”, Marx kirjoitti.
Nykyisinkin ajatus kilpailusta ihmisluontoon pysyvästi kuuluvana ja ilman muuta hyvää tuottavana asiana on ”lähes täysin hegemoninen yhteiskunnallisessa keskustelussa”, jatkaa Oittinen.
Lähtökohtana veljeyden yhteiskunta
Saksalainen filosofi, Sosiaalitutkimuksen instituutin johtaja Axel Honneth palaa Sosialismin idea -kirjassaan Ranskan vallankumouksen jälkeisiin aikoihin ja tuolloin vaikuttaneisiin varhaisiin sosialisteihin, kuten Henri de Saint Simoniin ja Robert Oweniin sekä heitä seuranneisiin Louis Blanciin ja Pierre-Joseph Proudhoniin. He jakoivat Ranskan vallankumouksen arvot – vapauden, veljeyden ja tasa-arvon –, mutta näkivät, etteivät ne käytännössä toteutuneet porvarillisessa yhteiskunnassa. Individualistinen vapauskäsitys oli ristiriidassa veljeyden vaatimuksen kanssa.
He halusivat luoda yhteisöllistä tuotantoa ja näkivät vastavuoroisen yhteistyön edellytyksenä yksittäisen ihmisen vapaudelle. Samantapaisia pohdintoja oli myös nuorella Marxilla.
Honneth palaa sosialismin juurille etsiäkseen syitä ja ratkaisuja vasemmiston nykyiseen aatteelliseen heikkouteen. Keskeisenä ongelmana on Honnethin mukaan ollut Oittisenkin esiintuoma usko historian lainmukaiseen kulkuun. Tämä on estänyt toteuttamasta sosiaalisen vapauden johtoideoita luovasti, kulloisiinkin olosuhteisiin parhaiten sopivalla tavalla.
Saavutuksista eteenpäin
Uudistetussa sosialismissa voitaisiin tilanteen mukaan hyödyntää niin valtiota, markkinoita kuin ruohonjuuritason yhteistuotantoa. Apuna olisi arkisto menneisyydessä tehdyistä yrityksistä yhteiskunnallistaa taloutta. Jo saavutettujen edistysaskelien pohjalta kartoitettaisiin tulevia mahdollisuuksia. Myös paraikaa toteutettavia vaihtoehtoisia talouden muotoja seurattaisiin ja tuettaisiin.
Poliittisen demokratian kehittäminen osallistavammaksi on iso haaste.
Honneth korostaa, että sosialistiset uudistusvaatimukset tulee kohdistaa koko yhteiskuntaan, taloudellisen ja tuotannollisen toiminnan lisäksi myös henkilökohtaisiin suhteisiin ja demokraattiseen tahdonmuodostukseen.
Kirja ilmestyi Saksassa vuonna 2015. Sen jälkeen henkilökohtaiset suhteet, kuten #metoo-liike sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, ovat olleet vasemmistossakin vahvasti pinnalla. Sen sijaan ihmisten heikosta yhteiskunnallisesta osallisuudesta on puhuttu vähän verrattuna taloudelliseen eriarvoisuuteen. Poliittisen demokratian kehittäminen osallistavammaksi on iso haaste.
Mallia punaisesta Wienistä?
Niille, jotka odottavat käytännöllisiä toimintasuosituksia sosialistiseen politiikkaan, Honnethin varsin teoreettinen kirja voi tuottaa pettymyksen. Tärkeitä suuntaviivoja ja lähtökohtia teos kuitenkin tarjoaa. Honnethin teesi onkin, että tarvittavat konkreettiset ratkaisut selviävät vasta kokeilemalla. Yhteiskunnallisia kokeiluja vasemmistolaisen politiikan toimintamuotona on esittänyt myös muun muassa professori Heikki Patomäki.
Honneth sai Sosialismin idea -kirjastaan vuonna 2015 ”vuoden poliittiselle kirjalle” myönnetyn Bruno Kreisky -palkinnon. Suomennokseen on liitetty hänen palkintotilaisuudessa Wienissä pitämänsä puhe, jossa hän kertoo sosialistisen kokeellisuuden hengestä 1920-luvun ”punaisessa Wienissä”. Siellä rakennettiin edullisia kortteliasuntoja, demokratisoitiin koulutusta, parannettiin terveydenhuoltoa, lastenhoitoa ja kulttuuripolitiikkaa.
Kiinnostava yksityiskohta on Wienin kaupungin vuonna 1924 perustama yhteiskunta- ja talousmuseo, joka esitteli sosiologiseen tietoon nojautuen vallitsevan kapitalismin sosiaalista todellisuutta ja sen mahdollista muutosta. Näyttely saavutti valtavan suosion, ja se kiersi myös muissa Euroopan kaupungeissa. Honneth ihmettelee, miksei myöhemmin ole tehty mitään vastaavaa. Hyvä kysymys!
Axel Honneth: Sosialismin idea. Suomennos ja jälkisanat Arto Kuusterä ja Jussi Palmusaari. Gaudeamus 2018.
224 sivua.
Vesa Oittinen: Marx & moderni – jatkuvuuksia ja katkoksia Marx-kuvassa, Eurooppalaisen filosofian seura / niin & näin 2018. 272 sivua.
uutiskirje 
