Mitä enemmän lihasta tehdään identiteettikysymys, sitä vaikeampaa on asian järkevä käsittely, sanoo tutkija Tuomas Ylä-Anttila Helsingin yliopistosta.
Eduskuntavaaleista Suomessa tuli IPCC:n raportin julkaisemisajankohdan myötä maailman ensimmäiset ilmastovaalit. Seuraavat ilmastovaalit ovat Belgiassa. Mutta meillä ilmastosta on vaalikentillä käännetty vahvasti esiin lihateema.
– Se on helppo henkilökohtainen teema ja kovin erilainen teema kuin esimerkiksi se, annetaanko saastuttavalle teollisuudelle jatkossakin sähköverohelpotukset, Ylä-Anttila sanoo.
Pitäisikö verotuksella ohjata suomalaisia syömään vähemmän lihaa?
Hän muistuttaa ilmaston vuoksi asetetuista haittaveroista autoille ja bensalle ja terveydellisten syiden vuoksi asetetuista haittaveroista alkoholille ja tupakalle. Lihaa koskevat molemmat haitat. Lihan haittaverolle olisi siis tuplasyyt. Silti ajatus kuohuttaa monia.
– Hyväksytään kyllä se, että valtio laittaa limppariin tai karkkiin veroa. Mutta kun puhutaan lihan haittaverotuksesta, se tulkitaankin herkästi puuttumisena yksilön vapauteen syödä mitä haluaa.
Ylä-Anttila ihmettelee, miksi lihan kohdalla ei ajatella kuten vaikkapa alkoholin kanssa, eli että vaikka sen hinnassa onkin veroa, niin sitä käytetään kuitenkin jonkin verran, hinnan vuoksi ehkä hiukan vähemmän kuin muuten.
– Lihavero ei siis poistaisi valinnanvapautta, maksat vain lihasta vähän enemmän, koska siitä on haittaa itsellesi ja ympäristöllesi.
Tällaisella haittaverolla ei olisi radikaaleja vaikutuksia, mutta vähitellen lihan käyttö voi vähentyä. Kuten on käynyt tupakallekin – vaikka sitä ei suoraan voi verrata lihaan, koska se on selvemmin haitallista yksilölle eikä sitä tarvitse korvata millään.
IPCC-ilmastoraportin julkaisun aikoihin puolueet haistelivat ilmaa tulevien vaalien puheenaiheista.
– Myös tiedotusvälineiden vaalikoneisiin päätyi useita ilmastokysymyksiä. Ja vaalikoneethan ovat yksi agendan asettaja sille, mistä puhutaan ja mistä ehdokkailla pitää olla mielipide, Ylä-Anttila toteaa.
Ja kyllä vain, sekä Ylen ja Helsingin Sanomien vaalikoneista löytyy kysymys, pitäisikö verotuksella ohjata suomalaisia syömään vähemmän lihaa.
Kiinnostavaa Ylä-Anttilan mielestä asiassa on se, että lihasta on tehty identiteettikysymys.
– Lihan verottaminen ei asetu ihan selkeästi oikeisto–vasemmisto- tai liberaali–konservatiivi-akseleille. Mutta veganismi on ollut monille identiteettikysymys, ja nyt lihaverokeskustelun myötä sille on ehkä kehittymässä vastaidentiteetti: vakaumuksellinen lihansyönti, jota ei saisi veroilla haitata.
Ylä-Anttila muistuttaa, että eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta pääsivät viime joulukuussa sopuun ilmastotavoitteista.
– Kaikki ovat siis jollain tavalla samaa mieltä. Mutta nyt alkaa paljastua, että ei näin olekaan, kun aletaan puhua konkreettisista asioista kuten lihaverosta tai yksityisautoilusta. Eli ehkä ilmasto lopulta jakaa enemmän kuin ajatellaan.