Kaikki puolueet vannovat vaalien alla työllisyysasteen kasvattamisen nimeen. Tavoitteena on 75 prosentin työllisyysaste seuraavalla vaalikaudella.
Keskiviikkona talousennusteensa julkaissut Palkansaajien tutkimuslaitos toivoo, että työllisyysasteesta käytäisiin nykyistä analyyttisempää keskustelua. Pitäisi pohtia, mihin työllisyysasteen nostolla pyritään ja miksi.
Tutkimuslaitoksen kriittisyys johtuu siitä, että heikosti koulutettujen henkilöiden uudelleen työllistäminen saattaisi edellyttää palkkatuen käyttöä tai johtaa palkan lisäksi sosiaalisia tulonsiirtoja saavien ”työssäkäyvien köyhien” ryhmän syntyyn.
”Kummassakaan tapauksessa korkeampi työllisyysaste ei ratkaisisi niitä julkisen talouden kestävyyden ongelmia, joita sen avulla pyritään ratkaisemaan”, PT toteaa.
Sen mukaan korkeamman työllisyyden tavoittelemiseen voi kuitenkin olla fiskaalisten perusteiden ohella muitakin syitä, kuten syrjäytymisen ehkäiseminen.
PT:n omassa ennusteessa työllisyyden nopein kasvu taittuu talouskasvun hidastuessa, mutta työllisyysaste nousee silti ensi vuonna 72,7 prosenttiin.
Pelkällä perusasteella vaikea työllistyä uudelleen
Laitoksen julkaiseman erillisselvityksen mukaan supistuvien ammattiryhmien työntekijät ovat Suomessa onnistuneet uudelleen sijoittumisessa pääosin hyvin. Uudelleen sijoittumisessa epäonnistuneilla henkilöillä on usein pelkkä perusasteen koulutus ja kenties myös puutteelliset oppimisvalmiudet.
Erikoistutkija Terhi Maczulskijin selvityksen mukaan rutiininomaisten ammattien osuus on vähentynyt noin 20 prosenttiyksiköllä viimeksi kuluneiden 45 vuoden aikana, mutta abstraktien tehtävien osuus on noussut liki samassa suhteessa.
Palveluammattien osuus on kasvanut verkkaisesti vuodesta 1985 lähtien.
Robotit ovat siis vieneet suomalaisia työpaikkoja jo useamman vuosikymmenen ajan, mutta se ei ole johtanut massatyöttömyyteen.
Toimistotyöntekijä selviää duunarin paremmin
Missä nämä henkilöt sitten ovat?
Korkeapalkkaisten abstraktien töiden osuuden kasvu taloudessa johtuu tutkimuksen mukaan pääosin siitä, että rutiininomaisista töistä on siirrytty urapolkua pitkin ylöspäin. Erityisesti koulutus liiketaloudesta, tekniikasta tai luonnontieteistä johtaa todennäköisemmin asiantuntijatehtäviin.
Toiseksi toimistotyöntekijät pärjäävät ammattirakennemuutoksessa selvästi perinteisen teollisuuden työntekijöitä paremmin. Erityisesti perinteisen teollisuuden työntekijät ja varsinkin naiset tippuvat suuremmalla todennäköisyydellä pienipalkkaisiin palveluammatteihin tai työttömyyteen toimistotyöntekijöihin verrattuna.
Kolmanneksi keskipalkkaisten, supistuvien ammattien työntekijät ovat pääosin sopeutuneet hyvin ammattirakenteen muutokseen Suomessa. Merkittävä osa heistä on pystynyt kipuamaan korkeapalkkaisiin asiantuntijatöihin. Siirtymät linkittyvät vahvasti koulutustasoon ja myös koulutusalaan.
”Yksi keskeisimpiä koulutuspolitiikan työkaluja olisikin lisätä koulutuspaikkoja erityisesti sellaisille aloille, joista on helpompaa siirtyä toiseen työtehtävään mahdollisen työn menetyksen jälkeen”, neuvoo Maczulskij.
uutiskirje 
