Olen arvostellut lastenkirjoja vuodesta 1993 lähtien ja huomannut kuinka uusia, kotimaisia lastenkirjallisuuden tekijöitä on noussut esiin tasaista tahtia 2000-luvulta alkaen. Aika näyttää, mitkä kirjoista muodostuvat klassikoiksi.
Pia Perkiön kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama lasten lorukirja Tule mukaan, sanoi Leijona (Lasten Keskus, 2019) on kokoaan suurempi kirja, jonka jokaiselta aukeamalta avautuu kaunis kokonaisuus.
Lorut ja runot henkivät ystävyyttä, ymmärrystä ja iloa. Hyvässä lastenkirjassa on tasoja eri ikäisille lukijoille, kuten vaikkapa tässä:
Kun leijona oli ihan pieni
leijonavauva vasta,
Sen äiti sanoi: ”Toivoin niin
juuri tuollaista lasta.”
Kirjan lorut auttavat sanoittamaan arjen tilanteita hauskalla ja ymmärtäväisellä tavalla, tarjoavat vaihtoehtoisen polun arjen karikkoihin. Aamukiirettä voi pohtia vaikka tämän lorun johdatuksella:
”En ymmärrä, en tajua,
miksi on oltava nopea.
Miksi aikuinen tottelee kelloa?”
Sakari Topeliuksen satunäytelmiä on esitetty teattereissa ja kouluissa usean sukupolven ajan. Katri Kirkkopelto on kirjoittanut uudelleen Topeliuksen vanhaan kansantaruun perustuvan sadun Lintu Sininen (Lasten Keskus 2019) säilyttäen vanhan sadun maailman.
Sadun teemat oikeudenmukaisuus, rakkaus, rohkeus ja uskollisuus ovat ajankohtaisia edelleen. Herkkä kuvitus on lumovoimaisen kaunis, ja se tuo mieleen Rudolf Koivun klassikkokuvitukset.
Kirjan mukana on CD-levy, jolle on taltioitu Vaasan kaupunginorkesterin soittamana Jonne Valtosen Lintu Sininen -teos. Kirja ja musiikki tarjoavat yhdessä sadunhohtoisen elämyksen.
Mary Hoffmanin kirjoittama ja Ros Asquithin kuvittama Meidän ja muiden elämä (suomentanut Maisa Tonteri, Lasten Keskus 2019) käy läpi koko ihmisen elämänkaaren vaiheet. Eri-ikäiset ihmiset kaipaavat eri asioita, mutta paljon on myös yhteistä syntymän ja kuoleman välillä:
”Kaikilla on elämisen arvoinen elämä, olimmepa rikkaita tai köyhiä, kuuluisia tai tavallisia, perheellisiä tai sinkkuja. Yritetään tehdä elämästämme paras mahdollinen, olla onnellisia ja tehdä ympärillämme olevatkin onnellisiksi.”
Kirjan rouheassa kuvituksessa näkyy mukavalla tavalla ihmisten erilaisuuden kirjo. Kirja toimii kuin ihmiselämän käyttöopas: ”Elämä on elämistä varten – nauti siis jokaisesta päivästä.”
Pahviset kirjat, joissa on liikkuvia osia, ovat riemastuttavia, mutta helposti särkyviä. Carmen Saldañan värikäs ja hauskasti toteutettu kuvakirja Krokopardi ja leotiili (Otava 2018) antaa mahdollisuuden luoda omia otuksia, joissa yhdistyvät tuttujen eläinten eri osat.
Kirja varmasti innostaa myös piirtämään omia mielikuvituseläimiä. Kirjassa ei ole tekstiä, joten sitä voi tutkia itsekseen hyvinkin pieni lapsi.
Hammaspesusta aamuin illoin voi muodostua arkinen kiista. Sophie Schoenwaldin ja Günther Jakobsin Eläintarhan hampaidenpesupäivä (suomentanut Hanna Härtsiä, Art House 2019) kuvaa, mihin ongelmiin eläintarha ajautui laiskiaisen yllytettyä kaikki eläimet välttelemään hammaspesua. Eläintarha alkoi löyhkätä niin kauheasti, ettei kukaan tullut sinne.
Eläintarhan johtaja ja siili Sepeteus saavat kuitenkin eläimet innostumaan hampaiden harjaamisesta ja nauttimaan raikkaasta, puhtaasta purukalustostaan. Lopuksi otetaan tietenkin yhteinen selfie hohtavien hymyjen kera!
uutiskirje 