Toukokuussa 1995 Amsterdam meni sekaisin helteestä ja jalkapallosta. Satuin olemaan silloisen nuorisokuoroni kanssa konserttimatkalla kanavien halkomassa kaupungissa, kun koko Hollannin ylpeys AFC Ajax voitti Mestarien liigan pesemällä finaalissa AC Milanin. Kadut täyttyivät juhlivista ihmisistä, jotka lauloivat Smokien muinaista Living Next Door to Alice -hittiä väännetyillä sanoilla, joissa kyseltiin, että ”who the f*ck is Milan”, kuka hemmetti muka on Milan. 15-vuotiaalle suomalaistytölle kaikki tämä oli ihmeellistä ja hämmentävää, eikä vähiten siksi, että mestarijoukkueessa pelasi muuan Jari Litmanen.
Viime päivinä Ajaxin yli 20 vuoden takaista mestaruutta ovat muistelleet muutkin kuin minä. Joukkue on yllättänyt koko futista seuraavan Euroopan kellistämällä Mestarien Liigan pudotuspeleissä ensin Real Madridin, sitten Juventuksen. Välierässä vappuaattona Ajax saa vastaansa niin ikään yllättävän pitkälle edenneen Tottenhamin, josta toveri Kohonen sattumalta viime viikolla tällä palstalla rustaili.
Suomesta katsottuna Ajax saattaa vaikuttaa mahtiseuralta, mutta eurooppalaisessa katsannossa se on pikkutekijä, jonka roolina on lähinnä tuottaa huippujunioreita maksukykyisille suurseuroille. Amsterdamilaisten eteneminen eurokentillä onkin usein tyssännyt tähän: kun omat juniorit eivät pysy seurassa ja joukkue uudistuu turhan nopealla syklillä, on pokaaleista turha haaveilla.
Ei ole sattumaa, että Ajaxin kultavuodet 1990-luvun puolessavälissä ajoittuvat ajanjaksoon, jolloin pelaajien liikkumista edistävä niin sanottu Bosman-sääntö ei vielä ollut joko astunut voimaan tai ehtinyt vaikuttaa.
Tällä kaudella Ajax onkin onnistunut pitämään joukkueensa kasassa poikkeuksellisen hyvin. Lisäksi kun seuran junioriakatemia on onnistunut kasvattamaan joukkueen käyttöön niin ikään poikkeuksellisen laadukasta materiaalia, tulokset näkyvät. Oma kasvatti, vasta 19-vuotias toppari Matthijs de Ligt kantaa kapteenin nauhaa, ja toinen superjuniori, keskikenttäpelaaja Frenkie de Jong, on jo ilmoittanut siirtymisestään kauden jälkeen Barcelonaan. Suurseurat ovat myös de Ligtin kintereillä, ja Ajaxin avausmiehistö tuleekin kauden jälkeen – tyypilliseen tapaan – uusiutumaan rajusti.
Hollannin maajoukkue on ollut viime vuodet aallonpohjassa. Edelliset EM- ja MM-kisat jäivät oranssipaidoilta haaveiksi, ja vuoden 2010 MM-finaalipaikan kaltaiset huippuonnistumiset ovat olleet utopiaa. Menestys seurajoukkuepuolella antaa kuitenkin toivoa paremmasta tulevaisuudesta etenkin, kun menestys on saavutettu perihollantilaisella tavalla, omien kasvattien voimin ja omiin vahvuuksiin luottaen. Oranjen suurimmat tähdet ovat jo ikääntyneitä, joten sukupolvenvaihdokselle on tarve. Kaksi alkulohkon tasapeliä kestomenestyjä Bayern Müncheniä vastaan olivat symbolisestikin voimakkaita näyttöjä, pelaahan Bayernissä jo 35-vuotias maajoukkueikoni Arjen Robben.
Ajaxin nuoren joukkueen menestys on herättänyt myös jalkapalloromantikot. Onhan toki kaunista, että yhä edelleen varsin maltillisella pelaajabudjetilla operoivan kasvattajaseuran on mahdollista kammeta polultaan ökyseura toisensa perään ja tehdä se vielä pelaten upeaa jalkapalloa. Juuri nyt tuntuu, että kunnianhimoiselle ja nälkäiselle ryhmälle mikään vastus ei ole liian suuri. Voikin olla, että kesän kynnyksellä Amsterdamin kaduilla lauletaan taas.
Viikon vakiorivillä on Valioliigaa ja Championshipiä. Ensimmäisessä kohteessa asettuu vastakkain kaksi mainioon kevätvireeseen äitynyttä ryhmää, kun Crystal Palace saa kotonaan vastaansa Evertonin. Palace hoiteli viime kierroksella Arsenalin vieraissa samalla, kun Everton räimi surkeaan jamaan ajautunutta Manchester Unitedia peräti 4–0. Matsista voineekin odottaa paitsi laadukasta myös tasaista, joten ykköskakkonen on kelpo lähtökohta.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 27.4. klo 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1 (2), 1, 1 (2), 1, 1 (X), 1, 1, 2 (X), 1, 1 (X), 1, 1 (2), 2.
VIIKON PUKKI-PARTY: Teemu tykitti kauden 28:nnen maalinsa maanantaina Stoken vieraana. Tasuri tuosta pelistä merkitsi, ettei Norwichin nousu Valioliigaan ole vielä täysin varma – äärettömän todennäköinen se toki on. Maalipörssin kärkipaikka pysynee Kotkan pojalla kauden loppuun asti, eikä nykymuotoisen sarjan kausiennätyskään, 30 maalia, ole kaukana.
lehti 