Ja nyt jotain aivan muuta. Monty Pythonin sketsisarjasta tuttu lause sopii täydellisesti Samuel Davidkinin kolmiosaiseen trillerisarjaan ja sen Rautakupoli -lopetukseen. Tällaista ei ole ennen Suomessa kirjoitettu. Teossarja kertoo Suomen juutalaisten historiasta ja Kruunuksi kutsutun muinaisen heprealaisen tekstin mysteeristä, jota sarjan toinen päähenkilö, rikostutkija Daniel Janovsky selvittää.
Rautakupoli laajenee vielä taidehistoriaan, sillä Kruunun arvoitus on kätketty Rembrandtin maalaukseen Belsassarin pidot ja avautuu vain sille, joka osaa oikein katsoa ja tulkita näkemäänsä.
Rautakupoli on ohjuspuolustusjärjestelmän lamauttava ase, jolla on monia havittelijoita. Sen perässä juoksee sarjan toinen päähenkilö Leo Asko.
Rautakupoli laajenee taidehistoriaan.
Rautakupoli on heikoimmillaan silloin, kun se on tavanomainen trilleri. Kamppailu aseesta jää lopulta yhdentekeväksi, sillä kirjan vahvuus on muualla. Kulttuurihistoriallisen dekkarin tekijänä Davidkin kulkee aivan omia polkujaan ja tekee sen ennen näkemättömän kiehtovalla tavalla.
Samuel Davidkin: Rautakupoli. Johnny Kniga 2019. 365 sivua.
uutiskirje 
