Miten journalismi käsitteli vuonna 2008 toden teolla käynnistynyttä finanssikriisiä ja maailmantalouden romahduksen uhkaa? Tätä pohtii viestinnän tutkija Timo Harjuniemi Politiikasta.fi -verkkolehdessä.
Kriisin alkuvaiheessa poliitikot olivat elvytysvaihteella, mutta se muuttui pian talouskurin ja rakenteellisten uudistusten ”välttämättömyydeksi”. Etenkin Kreikkaa ja Irlantia vaadittiin kiristämään talouttaan.
Harjuniemi kirjoittaa poliittisen eliitin tulkinnan talouskurin väistämättömyydestä valuneen nopeasti myös journalismiin.
Kriisin syynä oli ”massiiviseen velkavipuamiseen nojanneiden rahoitusmarkkinoiden romahdus”, mutta poliittinen eliitti alkoi puhua kestämättömästä julkisesta velkaantumisesta ja menoleikkauksien tarpeellisuudesta. Vaihtoehtoiset ratkaisut, kuten esimerkiksi laajat julkiset investoinnit talouden elvyttämiseksi, jäivät keskustelun marginaaleihin, Harjuniemi kirjoittaa.
Poikkeaviakin sävyjä journalismissa oli, mutta Harjuniemen mukaan talouskuria vaatineiden äänenpainojen korostuminen journalismissa ei ole yllättävää.
”Journalistit ovat virittäytyneet seuraamaan poliittisen päätöksentekoeliitin tekoja ja näkemyksiä, joten päättäjien agenda heijastuu ymmärrettävästi myös journalismiin.”
Journalismin asennoitumisella on merkitystä, koska talouskuripolitiikalla on yhteys populismin nousuun ja politiikan liberaalin keskustan kriisiin.
Harjuniemi lainaa historioitsija Adam Toozen finanssikriisin syitä ja seurauksia valottavaa teosta Crashed , joka kertoo työttömyyttä ja muita sosiaalisia ongelmia lietsoneen talouskuripolitiikan osaltaan kiihdyttäneen äänestäjien pakoa poliittisen keskustan helmasta.
”Talouskuri hajotti eurooppalaisen puoluepolitiikan perustan, joka oli rakentunut maltillisten keskustaoikeistolaisten ja -vasemmistolaisten puolueiden sopuisalle vuorottelulle vallan kahvassa, ja sysäsi mantereen epävarmuuden aikaan. Tätä aikaa leimaavat niin Britannian brexit-prosessi kuin liberalismin periaatteita avoimesti haastavien voimien nousukin”, kirjoittaa Harjuniemi.
uutiskirje 
