Iijoen naisista, rakkaudella

Kirjailija ja kääntäjä Karoliina Timonen kertoo kirjansa Kirjeitä Iijoelle – Kalle Päätalon elämän naiset alussa kursailematta rakastavansa Iijoki-sarjaa. Päätalon pääteos on 26-osainen omaelämäkerrallinen romaanisarja, jonka päähenkilö on Kalle Päätalo. Hänen syntymästään tulee marraskuussa kuluneeksi sata vuotta.

Timonen on aiemmin kirjoittanut Iijoki-sarjasta blogia ja puhunut aiheesta Taivalkoskella järjestettävillä Päätalo-viikoilla. Nyt oli kirjan vuoro.

Kalle Päätalo nousi jokijärveläisestä mökistä painosten kuninkaaksi ja Tampereen suurimmaksi veronmaksajaksi, kuten usein otsikoitiin verokalenterien julkaisujen aikaan.

Kokemuspiirinsä – metsätyö, sota, rakentaja – takia Päätalo käsitetään usein äijäkirjailijaksi, mutta Timonen rikkoo kirjassaan tämän mielikuvan. Iijoki-sarjassa on paljon muitakin vahvoja naisia kuin yleensä ensimmäisenä mieleen tulevat äiti Riitu eli Priitta-Stiina Johanneksentytär Päätalo, os. Neulikko ja ensimmäinen vaimo Laina, oikealtaan nimeltään Helvi Ojala, myöhemmin Moilanen.

Kallen
feminiininen puoli

Kirjaansa Timonen kirjoitti 21 kirjettä Päätalon nuoruusajan taivalkoskelaisille naisille. Siitäkin kertyi yli 400 sivua. Kiinnostavia naisia riittäisi toisen kirjan verran myös Taivalkosken jälkeen.

– Kalle on yllättävän herkkä ja arvostava naisten kuvaajana. Se ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen, koska Päätalo on kuvannut paljon miehisiä työyhteisöjä, miehistä työtä ja korostaa omaakin maskuliinisuuttaan ja voimaa. Mutta sitten hänessä on hyvin herkkä ja feminiininen puoli. Hän tunnustaa itsessään naisellisena pidettyjä tunteita, tekee syväluotaavaa itseanalyysiä, myöntää heikkoutensa eikä pelkää kertoa liikuttumisistaan, Timonen kertoo.

Kalle on yllättävän herkkä ja arvostava naisten kuvaajana.

Ensimmäisen vaimon Lainan kuvaus jakaa mielipiteet Päätalo-piireissä. Toisten mielestä Kalle teki Lainasta liian inhotun hahmon. Timonen on sitä mieltä, että myrskyisen avioliiton kuvaus on tasapuolista. Kalle kirjoittaa myös omista virheistään ja kehuu Lainaa.

Modernisti
edellä aikaansa

Kalle Päätalon kuolemasta tulee marraskuussa kuluneeksi 19 vuotta, mutta kirjailijana hän on elänyt kaikki nämä vuodet. Kirjoista on koko ajan otettu uusia painoksia ja hänen tuotantonsa pohjalta tohtoreiksi ovat hiljattain väitelleet Ritva Ylönen ja Sari Keskimaa.

Uutta arvostusta on tuonut kirjallisuudessa noussut autofiktio eli kaunokirjallisuus, jossa kirjailija kirjoittaa omasta elämästään. Päätalo alkoi kirjoittaa Iijoki-sarjaa minä-muodossa vuonna 1971 ja kuudessa ensimmäisessä osassa kaikki henkilöt esiintyvät oikeilla nimillään.

Vanhanaikaiseksi korpikirjailijaksi leimattu Päätalo olikin siis moderni ja reilusti aikaansa edellä.

– Oli varsinkin suomalaisessa mittakaavassa, Timonen sanoo.

– Suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa oli kyllä jonkin verran autofiktiota samoihin aikoihin, mutta elämänpiiri ja kirjoittamistyyli oli niin erilaista, että kansan kuvaajana hän oli omaa laatuaan.

Karoliina Timosen oma suosikkihahmo Päätalon naisista on Riitu. Niin on monen muunkin. 1930-luvun vaikeina vuosina hän oli valmis vaikka kerjuulle pitääkseen perheen koossa.

Muita Timosen suosikkeja ovat Kallen vanhin sisar Martta sekä naapurin Simosen Tyyne, joka kasvoi Jokijärven rannalta moderniksi naiseksi, hankki ammatin ja lähti ensin kaupunkiin ja lopulta Ruotsiin.

26-osainen Iijoki-sarja yksissä kansissa Päätalo-keskuksessa. Kuva: Kai Hirvasnoro

Arjen kuvaus ja
itsenäisyyden läpileikkaus

Timonen kertoo, ettei yleensä lue samoja kirjoja uudelleen, mutta Iijoki-sarjan hän on lukenut useampaan kertaan ja tietää lukevansa taas uudelleen. Niille jotka eivät vielä ole sitä aloittaneet, Timonen sanoo, että sarjaan kannattaa tarttua ihan sen itsensä takia. Tarjolla on elävästi kuvattua elämää, johon eläytyy itsekin.

– Kun tapahtumat on kuvattu niin yksityiskohtaisesti ja pitkältä ajalta, kaikki alkaa tuntua merkitykselliseltä. Arjen kuvaaminen alkaa tuntua itsestään selvältä kun siihen uppoutuu, koska jokaisen ihmisen elämä on arvokas.

– Mutta Iijoki-sarja on myös valtavan hyvä läpileikkaus Suomen itsenäisyyden ajan historiasta ja meistä useimpien juurista. Se kertoo köyhistä maaseutuoloista ja jälleenrakennuksen ajasta. Historiasta löytyy paljon ohjetta ja evästä nykypäiväänkin.

Päätalo-fanien pyhiinvaelluskohde on Kalle Päätalon lapsuudenkoti Kallioniemi. Sen pihaa koristaa Unneutettu vonkamies -niminen patsas. Kuva: Kai Hirvasnoro

Karoliina Timonen: Kirjeitä Iijoelle – Kalle Päätalon elämän naiset. Gummerus, 413 sivua.