Anna Kontula on kommunisti ja nyt hän kertoo, miksi termiä ei pidä välttää – ”Itse olen valinnut tämän strategian”

Kasvuun perustuva talousjärjestelmä on sortumassa. Ekologinen kriisi on osoittanut, että se ei enää toimi.

– Se on matemaattinen fakta. Niin kauan kuin irtikytkentää ei ole tapahtunut, me emme voi pitää palloa elinkelpoisena ihmislajille ja jatkaa nykyisellä talousjärjestelmällä, tiivistää vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula KU:lle.

Tämän myötä on syntynyt tila keskustelulle, miten järjestelmä saadaan kestävälle pohjalle. Nyt sitä käydään Kontulan sanoin ”jopa porvarillisissa medioissa, että jotain tarttis tehdä”.

– Tässä tilanteessa me voimme keksiä uusia asioita, mutta uudet asiat harvoin syntyvät tyhjästä. Usein uudet asiat syntyvät vanhan päälle.

– Sen tähden olisi syytä katsoa, mitä muita yhteiskunnan ja tuotannon järjestämisen tapoja ja mekanismeja meiltä löytyy. Minä kun olen kommunisti, tässä kohdin puhun kommunismista.

Kontulan julistautuminen eduskunnan ainoaksi kommunistiksi – ainakin julkikommunistiksi – sai aikaan melkoisen keskustelun aiemmin lokakuussa. Järkeä siinä ei aina paljon ollut, koska kommunismin teoria tunnetaan hyvin huonosti.

– Jos keskustelukumppanini olisivat opiskelleet riittävästi tai edes vilkaisseet sanakirjaa, keskustelu olisi huomattavasti helpompaa, Kontula tiivistää.

Hän itse kirjoitti yleisellä tasolla liikkuvan tekstin Vasen kaista -verkkolehteen otsikolla ”Mitä on kommunismi?”

– Se on vakavasti kirjoitettu, ja olen lukenut paljon kommunistisia kirjoittajia 1800-luvun puolivälistä eteenpäin. Minä en ala puhua mistään hetkellisestä päähänpistosta. Nyt olen opiskellut asiaa riittävästi voidakseni siitä keskustella, Kontula sanoo.

Hän lisää, että kommunismi on yläkäsite kuten feminismi, jonka alla on lukuisia alasuuntauksia. Vasen kaista -kirjoituksessaan Kontula nostaa esiin useimpia kommunismin suuntauksia yhdistäviä tekijöitä. Näitä ovat muun muassa ymmärrys siitä, että arvo syntyy työstä, mikä kapitalismissa johtaa palkkatyön ja pääoman ristiriitaan, ja väestön jakaantuminen luokkiin. Yksi havainto on myös se, että kommunismia esiintyy jo nykyisellään kaikissa yhteiskunnissa.

Ja on tärkeä huomata, että sosialismi ja kommunismi ovat eri asioita. Kontula letkauttaa, että koska hän ei ole sosialisti, ei hän ole niin tarkkaan määritellyt sosialismia.

– Mielestäni historiallisesti selkein ero on, että sosialismi toimii valtioapparaatissa ja valtion puitteissa. Sosialistinen ideologia on ainakin huomattavasti lähempänä valtiota kuin kommunismi.

Haastajia leimataan
ja demonisoidaan

Koska kommunismilla on historian myötä painolastia, pyrkivät monet välttelemään termin käyttöä. Kun sanoo ”kommunismi”, kuuluu jostain nopeasti kovaääninen Stalin-huuto.

– Mille tahansa yhteiskuntajärjestystä haastavalle ideologialle on tyypillistä, että siihen kohdistuu leimaamista, demonisointia ja vastapropagandaa, Kontula huomauttaa.

Tähän voidaan vastata Kontulan mukaan kahdella tavalla. Ensimmäinen niistä on keksiä käsitteitä, jotka eivät sisällä mitään kovin uhkaavaa, Kontula sanoo.

– Tai sitten me voimme käyttää reippaasti niitä käsitteitä ja ottaa matsia vastapuolen kanssa. Molemmat strategiat voivat jossain kohtaa olla ihan järkeviä. Itse olen valinnut tämän strategian.

”Mille tahansa yhteiskuntajärjestystä haastavalle ideologialle on tyypillistä, että siihen kohdistuu leimaamista.”

Vastaavaa keskustelua on hänen mukaansa käyty feminismin kohdalla pitkään.

– Meillä on edelleen ihmisiä, joiden mielestä feminismi on miesvihamielisyyttä, jota harrastaa frigidit [sukupuolisesti haluton] lesbot, ja jos feminismi pääsee valtaan, se hävittää kaiken kauniin ja vakaan ja hyvän yhteiskunnasta.

Ja tähän vastaus on ollut kahdenlainen. Osa feministeistä on alkanut puhua esimerkiksi tasa-arvosta ja perustanut naisjärjestöjä.

– Osa taas on päättänyt, että kutsun itseäni feministiksi, enkä paskaakaan välitä, mitä muut siitä ajattelevat.

– Viimeinen on osoittautunut – tämän hetkisen arvion mukaan – aika menestyneeksi strategiaksi. Koska feminismistä on tullut sen verran laajalti ymmärretty käsite juuri sen takia, että riittävän moni on käsitettä käyttänyt.

Kapitalismin ominaisuudet
ovat ongelma

Keskustelu kapitalismin kriisistä ja ratkaisuista siihen sai uusia kierroksia, kun erittäin porvarillinen laatulehti Financial Times (FT) vaati kapitalismin nollausta. Kontula tiivistää FT:n jutun ongelmaksi sen, että siinä kapitalismin ongelmina pidettiin muun muassa pääomien kasautumista ja valtavien monopolien syntymistä.

– Nämähän ovat kaikki kapitalismin ominaisuuksia. Eivät ne ole sen vikatiloja vaan ominaisuuksia. Itse asiassa kapitalismin tämänhetkinen vikatila on pysähtyminen, sillä kapitalismi voi elää vain laajentumalla

Ja kun kapitalismi ei pysty kasvamaan, on siitä aina seurauksena kriisi. Mistään ensimmäisestä kapitalismin kriisistä kun ei ole kyse.

– Ikäävähän tässä on se, että kun kapitalismi ajautuu kriisiin, se usein ratkaisee asian sodalla tai jollakin muulla ihmisten – ja erityisesti köyhien ihmisten – elinolosuhteita heikentävällä katastrofilla.

Mutta ei Kontula kapitalismin kuolemaa pidä kirkossa kuulutettuna. Kapitalismi ei välttämättä ole loppu, mutta yksi vaihe on.

– Tällä viittaan kylmän sodan aikaan. Sille oli ominaista, että reaalisosialismin aiheuttaman uhan alla kapitalismi taipui myönnytyksiin, jotka synnyttivät esimerkiksi pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakenteen.

Opi perusasiat

Kontula toivoo aatekeskusteluun, ja painottaa tarkoittavansa kaikkia aatteita, ainakin kahta asiaa.

– Toivon, että ihmiset ottavat edes yleistasolla selvää, mistä he puhuvat. Ja että kaikkia aatteita kommentoitaisiin suurin piirtein samanlaisten pelisääntöjen mukaan.

Keskustelu kommunismista ja osin sosialismista typistyy usein väittelyyn Karl Marxista. Tätä Kontula pitää ongelmallisena.

– Marxia pitää käsitellä kuin muitakin klassikkoja. Pitää ymmärtää, että kirjat on kirjoitettu kohta 150–200 vuotta sitten. Siellä on jotain kestävää ja sitten jotain, mikä on totaalisen vanhentunutta.

Anna Kontula sanoo olevansa eduskunnan ainoa julkikommunisti. Kuva: Antti Yrjönen

Tismalleen sama pätee muihin kommunismin klassikoihin, Kontula sanoo. Moni teksteistä on ”aikalaisjorinaa, jolla ei ole minkäänlaista historiallista kestävyyttä”. Kontula itse nostaa esiin kommunisti Rosa Luxemburgin (1871–1919) teokset ja ajattelun.

– Nekin (Luxemburgin ajatteluketjut) on usein piilotettu hyvin tiukasti omassa ajassaan kiinni olevaan tekstiin, ja ne pitää kaivaa sieltä esille ja erotella sieltä.

– Se on klassikoiden lukemista. Niitä luetaan niin, että katsotaan, mikä on kestävää, mikä on ehkä kiinnostavaa ajankuvausta ja mikä täysin turhaa.

Mystifioinnista pitää päästä pragmaattiseen lähestymistapaan, hän sanoo.

Murrosvaihe nostaa keskustelua

Ideologinen keskustelu on alkanut saada jälleen tuulta alleen. Siihen on ollut vaikuttamassa juuri alussa mainittu murrosvaihe.

– On selvää, että sieltä on nousemassa uudelleen se, että laajempia joukkoja kiinnostaa hahmottaa jonkun ajattelun kautta käsitystään.

Ja kaikki ideologiat nojaavat ja rakentuvat vanhan päälle. Tämä tapahtuu joko tiedostaen tai tiedostamatta, Kontula sanoo. Ideologiat kuitenkin muuttuvat koko ajan, koska kyse on elävistä kokonaisuuksista.

– Ne eivät ole jähmeitä kolmeen opinkappaleeseen tiivistettävissä olevia uskontunnustuksen tyyppisiä. Myöskään uskonnot eivät ole sellaisia. Saati sitten maallisemmat aatteet.

Nudismilla ei ole uhreja

Kommunismia ei voi käsitellä ilman sen nimissä tehtyjä rikoksia. Eri puolilla maailmaa vähintään miljoonia ihmisiä murhattiin 1900-luvulla aatteen nimissä. Historiaa ei pidäkään unohtaa.

– Minkä tahansa ideologian nimissä – ehkä nudismi poislukien – on tapettu ihmisiä. Mutta kristinuskon arvioiminen kristinuskon nimissä tapettujen ihmisten lukumäärän perusteella tai kapitalismin arvioiminen kapitalismin nimessä tapettujen ihmisten lukumäärän perusteella olisi ihan pöhköä.

– Sama pätee myös kommunismiin. Ne ovat asioita, jotka on syytä ottaa huomioon. Mutta ne ovat enemmän toiminnallisia, strategisia ja poliittisia kysymyksiä kuin varsinaisesti aatehistoriallisia kysymyksiä.