Sanna Marinin hallitus sai tiistaina ensimmäisen luottamuslauseensa eduskunnalta äänin 105–80. Luottamus mitattiin hallitusohjelmaa koskeneen tiedonantokeskustelun päätteeksi.
Marinin hallituksen luottamuksesta äänestetään tällä viikolla vielä kaksi kertaa. Ensin al-Holin leiriä koskevasta välikysymyksestä ja vielä budjetin loppukäsittelyn päätteeksi.
Marinin hallitus on nyt päässyt kunnolla liikkeelle. Matkan varrella sitä odottaa sama perusristiriita, joka kaatoi Antti Rinteen hallituksen. Rinteen hallitusta jäyti suurempi ideologinen ristiriita kuin ymmärrettiin. Työmarkkinoihin viime vaalikaudella rouheasti sekaantunut keskusta ei voinut sietää pääministeri Rinteen tapaa olla kiistoissa selkeästi työväen puolella.
Rinne itse antoi omilla puheillaan keskustalle tilaisuuden vaatia pääministerin eroa.
Keskusta ei millään saanut sanotuksi, mistä kenkä todella puristi. Puheenjohtaja Katri Kulmuni ei kertonut sitä edes keskustan puoluevaltuutetuille, kun he olivat toissa sunnuntaina päättämässä osallistumisesta uuteen hallitukseen vanhalla ohjelmalla. Avoimuuden aika koitti vasta, kun Kulmuni kertoi Facebookissa julkaisemassaan kirjoituksessa Rinteen nimeä mainitsematta kolme syytä, miksi tämän piti erota.
Tärkeimmäksi niistä nousevat Rinteen työmarkkinakannanotot. ”Tuli ikään kuin tavaksi liputtaa jo ennakolta voimallisesti jonkun osapuolen puolta asioissa, joihin tulisi ehdottomasti suhtautua viileän puolueettomasti”, Kulmuni kirjoitti.
Tällä hän viittaa hallituskriisin käynnistäneeseen Posti-kiistaan. Rinne sanoi eduskunnassa moneen kertaan, että hallitus ei hyväksy Postin työntekijöiden työehtojen huonontamista.
Kulmunin tulkinnan mukaan hallituksesta annettiin ymmärtää, ”että nyt on oikein luvan kanssa paikka vetää kotiinpäin”.
”Neuvottelut vaikeutuvat, kun on ennalta luotu odotus, että hallituksen – tai sen joidenkin puolueiden kautta asia tulee hoidettua paremmin”, hän jatkoi.
Sipiläkin puuttui työmarkkinoihin
Ehkä Kulmuni ei itse edes tajunnut, että viime vaalikaudella työnantajilla oli hallituksen lupa ”vetää kotiinpäin” ja elinkeinoelämä saattoi luottaa siihen, että hallituksen kautta ”asia tulee hoidettua paremmin”. Nyt Sipilän hallituksen pakottama kiky on jumiuttanut teollisuuden palkkaneuvottelut ja aiheuttanut lakon sekä työsulun.
Viime aikoina on hoettu sanontaa ”tulee sutta ja sekundaa”. Sitä keskusta-johtoisesta hallituksesta todella tuli.
Andersson: Poikkeuksellisia heikennysesityksiä
Rinteen hallitus on vaihtunut Sanna Marinin hallitukseen, mutta perusjännite on ennallaan. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson otti viikko sitten maanantaina puoluevaltuustossa pitämässään puheessa kantaa työmarkkinakiistoihin Rinnettäkin työväenhenkisemmin.
Andersson lainasi ”kokeneita liittojohtajia”, jotka ovat kertoneet työnantajien poikkeuksellisen rajuista heikennysesityksistä työntekijöiden oikeuksiin.
– Julkisuuteen on vuotanut tietoa muun muassa palvelusvuosilisien poistosta, lomarahojen puolittamisesta, lakko-oikeuden rajoittamisesta, jäsenmaksuperinnän lopettamisesta, kiky-tuntien säilyttämisestä, helatorstain ja loppiaisen muuttamisesta työajaksi ja monista muista rajuista heikennyksistä.
– Nämä ovat ennennäkemättömän kovia vaatimuksia, siitä huolimatta, että Suomessa on tehty jo monta työntekijöiden oikeuksien kannalta erittäin rankkaa sopimusta peräkkäin. Esitykset osoittavat myös kaikkea muuta kuin sopimishalukkuutta työnantajapuolelta, Andersson syytti.
Viime viikon vientiteollisuuden lakko olikin Anderssonin mukaan seurausta työnantajapuolen toiminnasta.
Teollisuuden palkkaneuvotteluissa odotetaan edelleen ratkaisuja, mutta ensi vuoden puolella on edessä vielä vaikeampi rasti, pienipalkkaisten naisten työehtosopimusneuvottelut palvelu- ja hoiva-aloilla. Vasemmisto on luontojaan heidän puolellaan, joten paineita solidaarisuuden osoittamiselle eli keskustan näkökulmasta ”neuvotteluihin puuttumiselle” on.
Kiista odottaa omistajapolitiikassa
Sama jännite on siis uudessakin hallituksessa. Puolueiden luonteiden mukaisesti keskusta ymmärtää yrittäjiä ja työnantajia, vasemmisto työntekijöitä. Sanna Marinilla on tekemistä sovitellessaan tätä politiikan perusristiriitaa ja rakentaessaan luottamusta sekä oman puolueensa ja keskustan välille että yleisemmin hallituksen sisälle.
Juopa tulee näkymään myös hallituksen laatiessa omistajapoliittista linjaustaan. Vasemmistossa valtio-omistajan halutaan perinteisesti näyttävän esimerkkiä työnantajana.
– Sillä on itse asiassa valtavan suuri merkitys yhteiskunnallisesta näkökulmasta, että valtionyhtiössä ei lähdetä shoppailemaan työehdoilla, vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Arhinmäki sanoi Kansan Uutisissa viime viikolla.
Kulmuni taas on linjannut, että ”yhtiöiden johtaminen ja operatiiviset päätökset kuuluvat yhtiöiden johdolle, eikä ministeri puutu johdon yksittäisiin päätöksiin”. Valtio ei siis keskustan mielestä saa puuttua omistamiensa yhtiöiden toimintaan.
Tämä oli yksi Antti Rinteen kompastuskivi. Hän sanoi eduskunnassa 28. marraskuuta, ”että hallitukseni alusta lähtien totesi, että tämmöisiä palkkojen heikennyksiä työehtosopimuksesta toiseen siirtämällä ei tulla hyväksymään, ja tämä on lopputulos tässä kiistassa: yksikään ihminen ei siirtynyt heikomman työehtosopimuksen piiriin”.
Vaikka tämä kuulostaa mukavalta, Rinne puhui suulla suuremmalla. Hallitusohjelmassa omistajapolitiikasta sanotaan vain, että ”valtion omistusta arvioidaan kansantalouden kokonaisedun, omistettujen yhtiöiden toiminnan ja arvon kehittämisen sekä resurssien tehokkaan allokaation näkökulmasta”.
Siinä mainitaan myös yhteiskuntavastuu. ”Yrityksen tulee ottaa päätöksenteossaan taloudellisten tekijöiden lisäksi huomioon myös toiminnan sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset.”
On pitkälle vietyä tulkintaa, että tämä oikeuttaisi hallituksen puuttumaan yksittäisten yhtiöiden työsopimuskiistoihin.
Omaa varsinaista omistajapoliittista linjausta Rinteen hallitus ei saanut puolen vuotensa aikana tehdyksi.
uutiskirje 
