Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan 60 000 palkansaajaa ja yrittäjää, jotka eivät tule palkallaan toimeen. Todellinen luku on työssäkäyvien köyhyyttä tutkineen Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtorin Mikko Jakosen mukaan suurempi. Jakonen sanoo Ylen haastattelussa , että Tilastokeskuksen mukaan pienituloiseksi lasketaan henkilö, jonka nettotulot ovat noin 1 200 euroa kuukaudessa. Palkan päälle mahdollisesti maksettu sosiaaliturva nostaa ihmisen köyhyysrajan yläpuolelle. Tällöin hän katoaa köyhyystilastosta, vaikka ei tule palkallaan toimeen.
Jakosen arvion mukaan Suomessa on lisäksi 200 000–400 000 ihmistä, jotka eivät ainakaan ajoittain tule palkallaan toimeen.
Ylen juttu Alepan kassalla osa-aikaisena työskentelevästä Mari Laasiosta on saanut maanantaina paljon huomiota ja some-jakoja. Keskimäärin 30 tuntia viikossa työskentelevän nettokuukausipalkka vaihtelee 1 500 ja 2 100 euron välillä. Yllättävä meno kaatoi talouden, harrastuksista ei ollut puhettakaan ja lopulta laskuja meni ulosottoon, mistä seurauksena tuli luottohäiriömerkintä.
Silppua ja sosiaaliturvaa
Jakonen sanoo Ylellä kehityksen Suomessakin menevän siihen suuntaan, että osa-aika- ja silpputyötä täydennetään sosiaaliturvalla. Suuntaa näytti Saksa, jossa vuonna 2003 käyttöön otetut minijobit olivat monelle väylä työhön. Minijobissa oli mahdollisuus ansaita sosiaaliturvan tai muun työtulon päälle 450 euroa kuukaudessa verottomana. Työttömyysaste laski kolmeen prosenttiin, mutta työssäkäyvien köyhien osuus on kasvanut yhdeksään prosenttiin työvoimasta.
Suomessa valtioneuvoston tuoreen selvityksen mukaan vuodesta 2000 vuoteen 2017 lisääntyivät jatkuvan kokoaikaisen palkkatyön lisäksi sekä jatkuva että määrä-aikainen osa-aikatyö.
Palkalla pitää tulla toimeen
Kansanedustaja Veronika Honkasalo kommentoi Ylen uutista ajattelevansa välillä, ”että eletään sellaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, että tuntuu jopa radikaalilta sanoa, että omalla palkalla pitää tulla toimeen”
Honkasalon mukaan moni oikeistolainen haikailee Suomeenkin Saksan mallia, jossa minijobit ovat yleistyneet ja työssäkäyvien köyhyys on lisääntynyt.
”Oikeisto kun ajattelee, että mikä tahansa työ on parasta sosiaaliturvaa, mutta niinhän se ei ole. Pätkittäisten, matalapalkkaisten, satunnaisten töiden lisääntymisen oire näkyy myös siinä, että vaikka monessa kunnassa työllisyys on kasvanut, verotulot eivät.”
”Kaiken tämän takia vasemmistolaisuuden ytimessä on puolustaa sitä, että jokainen tulee omalla palkalla toimeen ja työntekijöiden oikeudet toteutuvat. Kenenkään etu ei ole työssäkäyvien köyhyyden lisääntyminen.”
Vasemmistoliiton puoluevaltuuston varapuheenjohtaja Mira-Veera Auer toteaa, etteivät riittävien työtuntien ja asiallisten työolosuhteiden vaatimukset ole radikaaleja vaan osa sitä, että myös työläisellä on ihmisarvo ja ihmisillä oikeus riittävään toimeentuloon.
Auerin mukaan osa-aikatyön käytölle pitää saada kunnon perusteet ja vuokratyötä pitää rajata lailla niin, että sitä voidaan käyttää vaan ennalta-arvaamattomissa ruuhkahuipuissa.
Yhteiskunta maksaa erotuksen
Kun palkalla ei tule toimeen ja sitä paikataan sosiaaliturvalla, niin erotus maksetaan yhteiskunnan yhteisestä pussista. Palvelualojen ammattiliiton PAMin viime keväänä julkaisemassa Töissä, mutta köyhä -selvityksessä tätä kutsutaan palkanmaksutaakan vyöryttämiseksi veronmaksajien hartioille, kun yritys ei tarjoa työntekijöilleen työsuhdetta, josta saatava palkka riittäisi elämiseen.
Niina Tannerin tekemän selvityksen tavoitteena oli laskea kokeille, tarjoilijoille ja siivoojille palkan jatkeeksi maksettujen sosiaalisten tulonsiirtojen vuotuiset kokonaiskustannukset. Loppupäätelmä oli, että yhteiskunta käytti vuonna 2017 arviolta 500 miljoonaa euroa palkkatyököyhien riittämättömien ansiotulojen kompensaatioon.
Tanner kutsuu tätä nimellä yhteiskunnallinen hintalappu.
Summaa voi verrata vaikkapa siihen, että valtio tukee vuosittain 400 miljoonalla eurolla varakkaimpia omistajia listaamattomien yritysten osinkoverojärjestelmällä, jota pidetään yhteiskunnan kokonaisedun kannalta haitallisena, mutta josta ei voida luopua keskustan vastustuksen takia.
Ei vain työpaikkojen määrä, vaan myös laatu
PAMin selvityksen mukaan työssäkäyvien köyhyyteen liittyviä asioita ovat muun muassa osa-aikaisuus ja nollatuntisopimukset.
Ilmiö on selvityksen mukaan palvelualoilla räjähdysmäisessä kasvussa. Kun vuonna 2011 palvelualojen työttömyyskassan työttömyysetuuden saajista 19,9 prosenttia sai päivärahan soviteltuna, vuonna 2018 vastaava osuus oli jo 38,2 prosenttia. Uusista avoimista siivoojien ja ravintolatyöntekijöiden työpaikoista valtaosa on laadultaan heikkoa tai toimeentulon epävarmuutta lisäävää eli osa-aikatyötä, vuokratyötä, määräaikaista työtä tai provisiopalkattua työtä.
Tannerin johtopäätös oli, että avoimien työpaikkojen määrään keskittymisen lisäksi olisi ehdottomasti syytä kiinnittää huomiota myös työn laatuun.
uutiskirje 
