Tutkijaryhmä perkasi vuoden 2014 yhteisöveron laskun taustat ja yllättyi – dynaamisia vaikutuksia perusteltiin yhdellä artikkelilla

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Dynaamiset vaikutukset. Niitä paukutettiin poliittisessa valmistelussa, kun Suomessa lähdettiin laskemaan yritysverotusta 2010-luvun alkupuolella. Tuolloin Suomessa laskettiin yhteisöveroa kerralla 24,5 prosentista tasan 20 prosenttiin.

Tuore tutkimus osoittaa, että dynaamisia vaikutuksia perusteltiin yhdellä vuonna 2008 julkaistulla tutkimusartikkelilla.

– Se oli yhteenvetokatsausartikkeli 427 kansainvälisesti tutkimuksesta, joissa oltiin tutkittu verotuksen puolijoustoa eli sitä jos verotusta lasketaan tietyn verran, kuinka paljon taloudellinen toiminta muuttuu, kertoo yksi tutkimuksen tekijöistä, tutkijatohtori Matti Ylönen.

Ylönen teki tutkimuksen yhdessä professori Heikki Hiilamon sekä väitöskirjaa valmistelevan Jussi Jaakkolan ja tutkimusassistenttina toimineen Leevi Saaren kanssa. Tutkimus julkaistiin tammikuun puolivälissä Poliittinen talous -tiedejulkaisussa.

Uudistuksen takana ollut artikkeli oli Ylösen mukaan sinänsä kattava, mutta avainkysymys on, kuinka relevantti se oli Suomen oloihin. Lisäksi sen aineistossa on ongelmia, Ylönen kertoo.

– Siellä on isoja aukkoja esimerkiksi mitä tulee veroparatiiseihin, koska ne perustuvat kansainvälisiin tilinpäätöstietokantoihin, ja tilinpäätöstietokannat koostetaan kunkin maan tilinpäätöksistä. Kaikissa maissa ne eivät ole julkisia. Tai sitten ne ovat puutteellisesti julkisia.

Hän huomauttaa, että tämän lisäksi tilastotutkimukset katsovat aina taaksepäin.

– Sääntely-ympäristö muuttuu koko ajan, ja 2010-luvulla se on muuttunut todella paljon, kun on ollut useita verokilpailun vastaisia aloitteita.

Ylönen nostaa esiin myös sen, että ison osan dynaamisista vaikutuksista arvioitiin tulevan yritysten kirjanpidollisista voittojensiirroista.

– Eli jos Suomessa lasketaan veroa, sitten monikansalliset konsernit alkavat näyttää täällä enemmän tuloa. Se on hyvin herkkä muissa maissa tapahtuville uudistuksille, hän huomauttaa.

Juristit vaihtuivat
taloustieteilijöiksi

Tutkimusartikkelissaan Ylönen ja kumppanit osoittavat, että dynaamiset vaikutukset uivat valmisteluun näyttöperusteisuuden kautta. Suomeen tuli kansainvälisten virtausten mukana 2000-luvun alkupuolella näyttöperusteisuuden vaatimus. Siinä ajatuksena on, että päätökset tulee perustella tutkimuksella.

– Artikkelissa käydään juuri verouudistuksen rinnalla läpi, miten näyttöperusteisuudesta tuli iso hallintoa ohjaava trendi, joka palautuu OECD:n 1990-luvun lopun aloitteisiin.

Näyttöperusteisuuden lisäksi artikkelissa osoitetaan, kuinka taloustieteilijät ottivat vallan verokantoja ohjaavissa työryhmissä. Artikkelissa käydään läpi vuonna 1993 tehty niin kutsuttu vuosisadan verouudistus, vuoden 2005 verouudistus sekä vuoden 2014 verouudistus.

– Näiden työryhmien kautta muodostui se, että tämä tieteenalan muutos on tässä kiinnostavaa, Ylönen sanoo.

Matti Ylönen toivoo enemmän resursseja käytännönläheisempään tutkimukseen isoista talousteemoista. Kuva: Matti Ylönen, selfie

Vuonna 1993 veroja pohtinut työryhmä oli hyvin juristivetoinen, samoin vuonna 2002 valmistunut raportti valmisteltiin juristivoittoisesti. Mutta 2010-luvulla valtiovarainministeriön valtiosihteerin Martti Hetemäen työryhmässä valta oli tukevasti taloustieteilijöiden käsissä.

– Hetemäen työryhmä keikautti sen taloustieteelliseen argumentaatioon. Ehdoton valtaosa oli kansainvälistä verotaloustieteen kirjallisuutta, Ylönen kuvaa.

Ekonomistien enemmistö saattoi myös vaikuttaa siihen, että verosuunnittelusta ja -välttelystä ei Hetemäen työryhmän raportissa paljon puhuttu.

– On tietysti vaikea osoittaa syy-seuraus-suhdetta, mutta siihen aikaan se ei ollut taloustieteessä kauhean merkittävä tutkimusteema.

Mielenkiintoista kuitenkin on, että vuosituhannen alussa valmistuneessa juristivetoisen työryhmän raportissa verovälttelystä puhuttiin enemmän.

– Kun siirryttiin ekonomistisempaan tiedontuotantoon, tällä alueella otettiin selvästi takapakkia, Ylönen tiivistää.

Ajatus hyvä, mutta…

Ylönen painottaa, että artikkelissa tietopohjaista päätöksentekoa pidetään hyvänä pyrkimyksenä. Ongelma on siinä, että tällä hetkellä korostuu liikaa taloustieteellinen tieto.

– Pitäisi olla enemmän empiirisempää ja juridisempaa ymmärrystä siitä, miten yritykset tässä ajassa toimivat.

Taloustieteen tutkimuksia pitää myös osata lukea. Tutkimusten mukana tulee niin paljon taustaoletuksia, että se korostaa lukijan osaamisen merkitystä niiden tulkinnassa, Ylönen sanoo.

Ja tämä näkyi Ylösen mukaan etenkin julkisessa keskustelussa yhteisöveron laskun suhteen. Kun mentiin kauemmas tutkijoista, mutkat alkoivat mennä hyvin suoriksi ja epävarmuustekijät jäivät taka-alalle.

– Dynaamiset vaikutukset samaistettiin työpaikkoihin ja investointeihin.

Vastaavaa on viime aikoina kuulunut, kun eri puolueet ovat esittäneet omia työllisyyslinjauksiaan. Eri toimien on sanottu luovan niin ja niin monta työpaikkaa. Samalla tavalla hallitus on linjannut, että sen pitää saada ensi syksyn budjettiriihessä osoitettua toimia, joilla luodaan 30 000 uutta työpaikkaa.

– Vastaavia asetelmia näkyy muillakin politiikkasektoreilla, Matti Ylönen kuvaa.