Li Andersson innostuu ja aloittaa vastauksen ensimmäiseen kysymykseen. Hetkeä myöhemmin hän naurahtaa, että polveilevaan kysymykseen saa polveilevan vastauksen. Yhdessä eduskunnan neuvottelutilassa on viisi minuuttia aiemmin pyydetty Anderssonia määrittelemään vasemmiston tärkeimmät teemat 2020-luvulle.
– Kiteyttäisin sen hallituksen kattotavoitteeseen, että pitää rakentaa hiilineutraali hyvinvointivaltio. Se on oivallinen tavoite siksi, että se pitää sisällään ne kaksi ulottuvuutta, jotka ohjaavat tällä hetkellä monella tapaa kaikkea meidän tekemäämme politiikkaa, hän aloittaa vastauksensa.
Vähähiiliseen tuotantoon siirtymisen lisäksi pakettiin kuuluu myös hyvinvointivaltion päivittäminen. Siihen liittyviä avauksia ovat Anderssonin listalla esimerkiksi perustulon käyttöönotto, työntekijöiden aseman parantaminen työpaikoilla, työajan lyhentäminen ja panostukset koulutukseen ja osaamiseen.
– Olen sanonut monta kertaa ja sanon edelleen, että koulutuksen saavutettavuus tulee olemaan 2020-luvun suurimpia yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä. Sosiaalipolitiikkaa ei tulevan vuosikymmenen aikana tulla puhtaasti tarkastelemaan sosiaalietuuksien tai perinteisten sosiaalipalveluiden näkökulmasta, vaan yhä vahvemmin siten, miten ihmiset pystyvät päivittämään omaa osaamistaan.
– Koulutus on – jos miettii yhteiskunnallisten luokkaerojen kaventamista – vielä tehokkaampi keino siihen kuin perusturvajärjestelmä, jonka tehtävä on kannatella, kun yhteiskunta muuten epäonnistuu tässä tehtävässä.
Tämän lisäksi Andersson kaipaa vasemmistoliitolta hyvinvointivaltion niin sanottuun ei-materiaaliseen puoleen liittyvien teemojen pohtimista. Tälle on hänen mukaansa erityinen tarve, kun äärioikeiston nousu repii maailmaa rikki.
– On entistä tärkeämpää, että poliittiset liikkeet puhuvat sellaisista teemoista, jotka liittyvät ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja yhteiskunnan henkisen tilan parantamiseen. Siihen liittyy myös yksinäisyys teemana.
– Yksinäisyys on myös hyvinvointivaltion ei-materialistinen epäkohta, joka yleensä – kun tutkitaan koulukiusaamista tai syrjäytymistä – on yllättävän voimakkaasti siinä yhtenä taustatekijänä.
Alueellinen eriytyminen
iso haaste
Vasemmisto ja kaikki muutkin puolueet tulevat alkaneella vuosikymmenellä saamaan eteensä myös ennusteiden mukaan entisestään kiihtyvän alueellisen eriarvoisuuden. Suomessa yhä harvempi alue kasvaa tällä hetkellä, ja tulevaisuudessa näitä alueita tulee olemaan entistä vähemmän.
Andersson lainaa muuttotutkija Timo Aroa, joka on sanonut, että koskaan aiemmin alueelliset erot eivät ole kasvaneet yhtä räikeästi kuin ne 2020-luvulla tulevat tekemään.
– Jos miettii Suomea ja 2020-lukua, tämä tulee varmasti olemaan yksi keskeisimpiä politiikkaan vaikuttavia ilmiöitä.
Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa perussuomalaisten menestyksen taustalla havaittiin ainakin osittain olevan niin sanottu alueiden kosto. Tällä viitataan alueisiin, jotka menettävät väestöään, minkä seurauksena myös palvelut ovat alkaneet vähentyä niissä. Perussuomalaisten kannatus oli suurinta juuri suurten kaupunkien väliin jäävillä alueilla.
”Politiikassa on kyse myös tunteista.”
– Politiikassa on kyse myös tunteista. Päättäjien pitää pystyä sanallistamaan ja ymmärtämään se tunne, minkä aiheuttaa se, kun ihmiset näkevät kotipaikkakuntansa tyhjentyvän ympärillään, Andersson pohtii.
Tässä myös vasemmistoliitolla on tehtävää. Andersson kaipaa puolueelta vahvempaa otetta alueelliseen ulottuvuuteen politiikassa. Tämän lisäksi alueellista ulottuvuutta tulee pohtia enemmän sisällöllisesti.
– Mitä merkittäviä radikaaleja muutoksia progressiiviseen kiinteistöverotukseen voidaan tehdä? Tai miten liikennepolttoaineiden alueelliset kompensaatiot – josta nyt paljon puhutaan – toteutetaan?
Hyvinvointivaltio
kuntoon on reilua
Anderssonin mainitsemat kompensaatiot ovat yksi olennainen osa reilussa siirtymässä. Siinä ajatuksena on, että heikommassa asemassa olevat eivät joudu maksajiksi, kun yhteiskunta muutetaan hiilineutraaliksi. Mutta reilu siirtymä ei ole pelkästään korvaus, hän paaluttaa.
Reiluun siirtymään kuuluvat niin kunnianhimoiset panostukset esimerkiksi koulutukseen kuin samaan aikaan tehtävät ilmastopäästöjen vähennykset. Tässä tullaan aivan alussa mainittuun hiilineutraaliin hyvinvointivaltioon.
– Tavallaan yleiset panostukset hyvinvointipalveluihin – laitetaan hyvinvointivaltion perustat kuntoon – on oleellinen osa reilun siirtymän konseptia.
Samaan aikaan kompensaatiolla on paikkansa muutoksessa. Vasemmisto on koko ajan korostanut, että ilmastonmuutoksen torjunta ei saa johtaa tuloerojen kasvuun. Näitä kompensaatioita nykyinen hallitus onkin tehnyt, Andersson sanoo.
– Me laskimme, miten saamme kompensoitua tämän veropaketin pienituloisille niin, että heidän käytettävissään olevat varansa kasvavat polttoaineverotuksen korotuksesta huolimatta.
Mutta samaan aikaan pienituloisten tilannetta turvataan panostamalla koulutukseen. Andersson viittaa tutkimukseen, jossa havaittiin, että suurin riski siirtyä työttömyyteen tuotannollisista töistä on matalapalkkaisilla naisilla.
– Tavallaan siinäkin matala koulutustaso korreloi sen kanssa, että siirtyy huonommin palkattuihin töihin tai työttömyyteen. Jälleen kerran se alleviivaa jatkuvan oppimisen ja koulutusjärjestelmään panostamisen tärkeyttä.
Reilussa siirtymässä ja matkalla kohti hiilineutraaliutta tarvitaan myös teollisuuden apua. Ainoa totaalinen rakennemuutosala – eli käytännössä katoava – on Anderssonin mukaan turveteollisuus, joka työllistää muutamia tuhansia ihmisiä, kun välilliset työllisyysvaikutukset lasketaan mukaan.
– Tarvitsemme myös sellaisia muutoksia kuin SSAB-teräsyhtiön päätös Raahessa, sanoo Andersson.
SSAB ilmoitti tammikuussa aloittavansa hiilidioksidipäästöttömän teräksen tuotannon vuonna 2026. Toteutuessaan se vähentää Suomen hiilidioksidipäästöjä seitsemän prosenttia.
– Ei kaikkia teollisuudessa työskenteleviä pidä kouluttaa uudelleen niin kuin jotkut tuntuvat ajattelevan. Edellytys on myös se, että teolliset laitokset vähentävät omia päästöjään.
Mikä erottaa
demareista?
Haastatteluaika lähestyy loppuaan, ja on aika esittää vielä yksi klassikkokysymys Anderssonille. Mikä tänä päivänä erottaa aatteellisesti perinteistä sosiaalidemokratiaa ajavan demaripuolueen ja vasemmistopuolueen?
– Sanoisin, että koko aatos hiilineutraalista hyvinvointivaltiosta. Kukaan muu ei ole liittänyt siihen yhtä kunnianhimoista hyvinvointivaltion peruskorjausta kuin vasemmistoliitto on.
Li Andersson keskustelee tänään torstaina Helsingissä vasemmiston tulevaisuudesta. Vasemmiston juhlavuoden avaustilaisuus Apollo Street Barissa alkaa kello 17.
uutiskirje 
