– Opettaja löi häntä päähän, kylkeen ja vatsaan yhä uudestaan ja uudestaan. Kun Hunain sanoi, ettei pystynyt hengittämään, opettaja työnsi hänet seinää vasten ja sanoi, että ollaanpa sitä nyt dramaattisia, kertoo 17-vuotiaan pakistanilaisen koululaisen Hunain Bilalin luokkatoveri. Hunain oli epäonnistunut läksynsä ulkoa opettelemisessa.
Kun Hunain syyskuussa kuoli kurituksen aiheuttamiin vammoihin, hänen tarinansa järkytti Pakistania. Opettajaa ei voitu syyttää murhasta, sillä Pakistanin rikoslaki antaa vanhemmille, huoltajille ja opettajille luvan käyttää ruumiillista kuritusta ”hyvässä uskossa ja kuritettavan parhaaksi”.
– Murhaajan ei tarvinnut kärsiä mistään seuraamuksista ja hän on nyt vapaana takuita vastaan, Bilalin serkku, 21-vuotias mediaopiskelija Rimsha Naeem harmittelee.
– En haluaisi, että serkkuni kuolema olisi turha. Tätä tapahtuu lukemattomille lapsille päivittäin, ja yhteiskuntamme näkee sen hyväksyttävänä tapana ojentaa lasta. Tapaus olisi jäänyt huomiotta, jos hän ei olisi kuollut vammoihinsa. Se synnytti kohun sosiaalisessa mediassa, ja sitten valtavirtamedia tarttui aiheeseen, Naeem sanoo.
Parantumattomia haavoja
Helmikuussa Islamabadin korkeimmassa oikeudessa hyväksyttiin laulaja ja ihmisoikeusaktivisti Shehzad Royn aloite alle 12-vuotiaiden lasten ruumiillisen kurituksen kieltämisestä pääkaupunki Islamabadin hallintoalueella.
Aga Khan Yliopiston psykiatrian osaston emeritusprofessori tri Murad Khan tukee aloitetta.
– Kuritus johtaa huonoon koulumenestykseen, itseluottamuksen ja omanarvon tunteen menetykseen, avuttomuuden ja vihan tunteisiin, ahdistukseen ja masennukseen. Päälle tulevat vielä nöyryytys, häpeä ja arvokkuuden menetys, Khan toteaa.
– Ruumiillisen kurituksen aiheuttamat haavat eivät ikinä kunnolla parannu. Vaikutukset vaihtelevat yksilöittäin. Joistain kasvaa hyväksikäyttäjiä, toisista tulee vihaisia vanhemmilleen ja perheelleen, koska nämä eivät suojelleet heitä. Monet vihaavat kaikkia auktoriteettihahmoja ja heillä on vaikeuksia luottaa ihmisiin, Khan lisää.
Sindhin maakunta näyttää mallia
Islamabadin hallintoalue oli viimeinen Pakistanin alue, jossa lapsia ei suojannut sen enempää laki kuin hallinnollinen määräyskään.
Vuonna 2017 Sindhin maakunta ensimmäisenä kielsi lailla ruumiillisen kurituksen. Kurituksesta tehtiin rikos, sillä ”lapsella on oikeus saada persoonallisuudelleen ja yksilöllisyydelleen kunnioitusta”, kuten lakitekstissä perustellaan.
Muilla maakunnilla on hallinnollisia määräyksiä ruumiillista kuritusta vastaan, mutta ei varsinaisia keinoja valvoa määräysten noudattamista. Määräysten käytännön merkitys on vähäinen, kuten Bilalinkin tapaus todistaa.
Royn työ on siis kaukana valmiista.
– Haluan uudelleen käynnistää keskustelun, jonka seurauksena muidenkin maakuntien lainsäätäjät heräisivät, hän sanoo.
Sindhin laki on hyvä malli, joka tekee muiden maakuntien lakien laatimisesta helppoa.
– Sindhin laki on varsin kattava ja se voidaan kopioida toisissa maakunnissa. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, Royta edustava Shahab Usto vakuuttaa.
Usto muistuttaa, että Pakistan ratifioi YK:n lasten oikeuksien julistuksen 1990. Se velvoitti allekirjoittajamaat säätämään lapsia suojelevia lakeja. Pakistan on siis jo 30 vuotta aikataulusta jäljessä.
uutiskirje 
