Indrek Harglan 1400-luvun Tallinnaan sijoittuvissa murhamysteereissä siirrytään Piritan kuristajassa vuoteen 1431. Apteekkari Melchior ja yhdeksän muuta miestä on kutsuttu Piritan birgittalaisluostariin kuulemaan nunna Taleken sekavaa soperrusta. Tuleeko puhekykynsä menettäneen naisen suusta jotain tunnistettavaa kieltä vai onko hän ehkä saatanan riivaama?
Nykyisten tunnettujen kielien lisäksi miehet tuntevat lagallien ja samogitien kielen. Jälkimmäistä puhuttiin nykyisen Liettuan alueella sijainneessa kuningaskunnassa.
Jo matkalla Piritalle monet murhat selvittänyt Melchior löytää keväässä sulavasta lumihangesta ensimmäisen kuristetun miehen ruumiin. Luostarissa kuristaja niittää lisää kolkkoa satoaan.
Taleken mölinästä erottuu muutamia latinankielisiä sanoja, mutta pääosin se kuulostaa vain, no, mölinältä. Ja jotta mysteeri olisi vielä merkillisempi, on Melchiorin kuolleena löytämä mies kuollut myös luostarissa äkilliseen sairauteen. Tai ainakin joku hänenä esiintyvä.
Jo muutenkin kiehtova apteekkari Melchior -sarja nousee Piritan kuristajassa vielä uudelle tasolle. Ollaan poissa tutuksi tulleilta Tallinnan kaupungin kaduilta ja oluttuvista. Epäilyttäviä henkilöitä on kaikkialla, sillä myös nunnilla on omat salaisuutensa luostariin kutsuttujen oppineiden miesten lisäksi.
Hargla antaa paljon tilaa birgittalaisluostarin elämän ja idean kuvaukselle. Naisten ankara ja askeettinen elämä paljastuu oikeastaan esifeministiseksi valinnaksi. Abbedissa Kandis selittää Melchiorille pyhän Birgitan näkemystä:
”Kun ritarit sotivat, me [naiset] olemme sotasaalista, kun rutto hävittää maata, me kuolemme ensimmäisinä, koska olemme heikompia, voipuneempia, rasittuneempia. Kun on nälänhätä, jaamme viimeisen suupalan lapsille ja kuolemme ennen heitä. Kun viljasato tuhoutuu, on aina joku nainen, joka on yhtynyt demoneihin ja kutsunut noitana Saatanan – nainen, aina nainen.”
Luostarin muurien takana naiset saavuttavat vapauden, jatkaa Kandis. Kyseessä oli siis nykytermein turvallinen tila miesten armotonta maailmaa vastaan ja siksi sillä oli vihollisia. Baselin kirkolliskokouksessa oli tarkoitus käynnistää hyökkäys birgittalaisia vastaan sillä varjolla, että luostareissa jaetaan paavin kieltämiä aineita ja harjoitetaan haureutta. Vihapuhetta ja valeuutisia 1400-luvun malliin.
Apteekkari Melchior -sarjan erityinen vahvuus tulee historiallisen romaanin ja perinteisen ”salapoliisiromaanin” täydellisestä symbioosista. Hargla elävöittää 1400-lukua dekkarijuonesta tinkimättä. Tässäkin tarinassa Melchior kerää johtolankoja ja tarkkailee ihmisten käyttäytymistä sekä ”lukee ruumiita” löytääkseen vastauksen mysteeriin. Sitten kaikki kirjan henkilöt kutsutaan Poirot-tyyliin kuulemaan se. Piritan kuristajassa tapauksen juuret vievät menneisyyteen, kuten monissa muissakin dekkareissa. Tässä tapauksessa se menneisyys on 1100-luvulla.
Erinomaisen sarjan tähän mennessä parhaan osan painoarvoa kasvattaa Melchiorin henkilökohtainen tragedia, jonka johdosta ratkaisun avaimia ei tällä kertaa punnita Tallinnassa, vaan eräänlaisella raskaalla pyhiinvaelluksella. Sillä Melchiorille avautuvat Taleken käyttämän kielen salaisuudet.
Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja. Suomentanut Jouko Vanhanen. 366 sivua, Into.
uutiskirje 
