Ympäri maailman on satoja tuhansia ihmisiä ahtaissa selleissä epäterveellisissä oloissa, mikä on otollista maaperää koronaviruksen leviämiselle. Syyriassa yhden vankilan vangit nousivat kapinaan.
Mutta nämä eivät ole mitään tavallisia vankeja. Hasakan kaupungissa Pohjois-Syyriassa on entinen koulu muutettu vankilaksi. Sinne on sijoitettu noin 5 000 vangittua Isisin (Islamilaisen valtion) taistelijaa, ja se on maailman suurin Isis-vankien vankila.
Hasakan vankilakapina puhkesi maaliskuun 29. päivänä. Vangit onnistuivat irrottamaan ovia ja puhkomaan reikiä sellien välille. He saivat osan vankilasta valtaansa kukistettuaan kurdivartijat. Jotkut vangeista pakenivat, mutta he jäivät myöhemmin kiinni.
Monet vangeista eivät vieläkään kadu mitään.
Valvontakameroiden kuvissa oranssipukuiset vangit vaativat julisteissaan ihmisoikeuksien kunnioittamista. Ei ole tiedossa, liittyikö kapina suoraan pelkoon koronaviruksesta. Vankilan täyteen ahtamisen ja puutteellisen terveydenhoidon takia virus voisi aiheuttaa siellä pahaa tuhoa.
– Kysyimme kurdijoukoilta jo viikkoja ennen kapinaa, onko heillä suunnitelmaa koronatartuntojen varalta. He vastasivat, ettei se ole heidän asialistallaan, kertoo KU:lle eräs eurooppalainen turvallisuusviranomainen.
Vankilapakojen mahdollisuus huolestutti viranomaisia jo joulukuun lopulla, kun kävimme Hasakan vankilassa.
– Kaikissa vankiloissa on paon mahdollisuus, niin Hasakassakin, sanoi Yhdysvaltain johtaman koalition edustaja tuolloin.
– Suurin osa pidätyslaitoksista on tilapäisiä, eivätkä ne sovi pitkäaikaisiksi vankiloiksi. Kansainvälisen yhteisön pitäisi asettaa etusijalle pitkäaikaisen ratkaisun löytäminen Isis-vangeille.
Hänen mielestään ulkomaisten terroristitaistelijoiden palauttaminen kotimaihinsa ja oikeudenkäynnit niissä olisivat paras tapa estää heitä palaamasta taistelukentille tai ryhtymästä uudelleen terroritekoihin.
Hasakan vankilakapina toi jälleen esiin ongelman, jonka suurin osa kansainvälisestä yhteisöstä nähtävästi haluaisi unohtaa: mitä tehdä tuhansille Syyriassa säilytettäville ulkomaisille Isis-taistelijoille.
Ei tietoa ulkomaailmasta
Joulukuussa ilma on kylmä. Sairaiden ja vammautuneiden miesten riutuneita ja kalpeita ruumiita lämmittävät kudotut villapaidat, sukat ja pipot.
Miehet on puettu täsmälleen samanlaisiin oransseihin haalareihin, joihin Isis puki uhrinsa ennen kuin teloitti heidät julmasti. Isis puolestaan oli ottanut haalareihin mallia Guantánamon ja Abu Ghraibin vankien asuista.
– Ironista, eikö totta, eräs jihadisti sanoo hymyillen.
– Allah, Allah, yksi vangeista vaikeroi.
Jotkut yskivät, ja kaiku vastaa seiniltä. Muuten on hämmästyttävän hiljaista, kun ottaa huomioon, miten täynnä huone on. Ikään kuin nämä miehet odottaisivat hautajaisiaan. ”Me kuolemme kuin kärpäset”, he kuiskaavat ranskaksi, englanniksi, arabiaksi tai venäjäksi.
Sellit ovat yhtä ankea näky. Satoja terroristeiksi epäiltyjä on tungettu entiseen luokkahuoneeseen. Näyttää siltä, että kaikki eivät mahdu yhtä aikaa makuulle.
Yksi marokkolainen vanki työntää ajellun päänsä metallioven pienestä luukusta.
– Kertokaa, onko Islamilainen valtio vielä olemassa? Emmehän me ole hävinneet sotaa, emmehän?
Ennen kuin menimme vankilaan, vartija varoitti, ettei vangeilla ole mitään tietoa ulkopuolisen maailman tapahtumista.
– Älkää kertoko heille Abu Bakr al-Baghdadin kuolemasta. Emme halua kapinaa tänne, johtaja sanoi.
Yhdysvaltain erikoisjoukot surmasivat Isis-johtaja al-Baghdadin lokakuun 27. päivänä Syyriassa.
Syyriassa on 25 kurdien pystyttämää tilapäisvankilaa Isis-vangeille. Niissä on yli 10 000 miesvankia, jotka ovat lähtöisin 50 maasta (suurin osa syyrialaisia ja irakilaisia). Lisäksi erillisillä surkeilla leireillä on kymmeniätuhansia naisia ja lapsia.
”Ovatko lapseni elossa?”
Monet vangeista eivät kadu mitään. Heidän mielestään Isisin terrori-iskujen uhrit eri maissa ovat vain kosto Yhdysvaltain ilmaiskuista Isisiä vastaan Irakissa ja Syyriassa.
– Tämä on sotaa. Luulitteko, että lähetämme teille suklaarasioita? kysyy yksi brittivanki.
Eräs toinen arpien kirjoma jihadisti suostuu puhumaan sillä ehdolla, että menemme toiseen huoneeseen, jotta muut eivät voi kuulla. Hänen vasen jalkansa vammautui taistelussa. Luita ei laitettu paikoilleen, joten hänen jalkansa on nyt 90 asteen kulmassa. Hän ei pysty kävelemään, ja kahden muun vangin on kannettava hänet.
– Olemme olleet täällä kymmenen kuukautta. Emme tiedä mitään perheittemme tilanteesta. En tiedä, ovatko vaimoni ja lapseni vielä elossa, kertoo 23-vuotias belgialainen Adel Mezroui.
– Vaimoni oli raskaana, kun näin hänet viimeisen kerran.
Mezrouin lapset ovat elossa, vaikka hän ei sitä tiedä. Belgialainen tuomioistuin määräsi joulukuussa tuomaan kymmenen lasta Syyrian leireiltä. Mezrouin lapset ovat heidän joukossaan. Tuomari ei myöntänyt Mezrouille paluuoikeutta, koska hän oli lähtenyt omasta tahdostaan Syyriaan.
Euroopan maista on Belgiasta lähtenyt väkilukuun nähden eniten kansalaisia Lähi-itään jihadisteiksi.
Mezrouin lasten kotiuttaminen on kuitenkin osoittautunut oletettua vaikeammaksi. Kurdiviranomaiset eivät ole olleet yhteistyöhaluisia, koska he vastustavat lasten palauttamista ilman äitejään. Koronaepidemia pysäytti Belgian kotiutushankkeet.
Kurdistanin viranomaiset ilmoittivat helmikuun alussa, että he aloittavat entisten Isis-taistelijoiden oikeudenkäynnit, saivat he siihen ulkomailta tukea tai eivät. Kurdit olivat toivoneet, että lähtömaat kotiuttaisivat omat kansalaisensa tai kurdien alueelle pystytettäisiin kansainvälinen tuomioistuin, mutta kumpikaan vaihtoehto ei ole toteutunut.
Syyrian kurdeilla saattaa silti olla oma etukin kyseessä pitäessään ulkomaiden kansalaisia hallussaan. Se voisi tarjota heille neuvotteluaseen tulevissa neuvotteluissa pidätettyjen kotimaiden kanssa. Kurdit tuntevat olevansa kansainvälisen yhteisön hylkäämiä.
Voi kuitenkin olla riskialtista pitää jihadisteja rajoittamattoman ajan Syyriassa – kuten Hasakan kapina osoitti, eikä se ollut ensimmäinen kerta kun Isis-vankeja pääsi pakoon.
”Emme selviä tästä yksin”
Turkki aloitti lokakuussa operaation Pohjois-Syyriassa karkottaakseen kurdijoukot rajansa läheltä. Seurauksena oli viikkojen taistelu ja kymmeniätuhansia siviilipakolaisia, myös Isis-vankiloiden valvonta vaarantui.
Näkemämme Yhdysvaltain salaisen tiedustelumuistion mukaan sata Isis-vankia onnistui tuolloin pakenemaan, pääasiassa siksi, että vankiloita vaurioitui taisteluissa.
Turkin operaation alkaessa lähes 80 prosenttia tärkeimpien 50 joukkoon lasketuista Isis-vangeista oli vankiloissa, joita taistelut uhkasivat. Näitä 50 vankia pidetään erityisen vaarallisina. He ovat suunnitelleet iskuja tai heillä on teknistä taitoa pommien ja aseiden valmistamiseen, ja monet ovat keskitason johtajia tai kokeneita media-asiantuntijoita.
Paenneiden määrä on toistaiseksi ollut melko pieni, kun ottaa huomioon vankien suuren määrän. Yhdysvaltain osittaista vetäytymistä ja Turkin maahantunkeutumista seurannut kriisi osoittaa kuitenkin tuskallisesti, kuinka nopeasti tilanteet voivat alueella vaihdella. On uhkarohkeaa jättää paikalliselle kurdiarmeijalle niin jättiläismäinen tehtävä kuin Isis-vankien säilyttäminen.
– Toisinaan Isisin nukkuvat solut kiertelevät vankilan ympärillä ja ampuvat laukauksia. He haluavat lähettää vangeille viestin, että Isis on yhä olemassa, sanoo Hasakan vankilan johtaja, taistelijanimeltään Robar.
– Me emme tosiaan pysty hoitamaan tätä tilannetta yksinämme, Robar sanoo.
Hasakassa on joitakin korkea-arvoisia Isis-vankeja, minkä vuoksi se on Yhdysvaltain tiedustelumuistion mukaan ”avainkohde” Isisin nukkuville soluille.
Abu Bakr al-Baghdadi kehotti ääniviestissään syyskuussa kannattajiaan ”tekemään kaikkensa pidätettyjen vapauttamiseksi ja repimään heitä ympäröivät muurit”.
Häkkiin suljettu kalifaatti
Hasakan vankila on häkkiin suljettu kalifaatti. Siellä on epätoivoa ja pelkoa, murhetta siitä mitä on tapahtunut ja siitä mitä ei ole tapahtunut. Siellä on myös vihaa.
Ei ole vielä kovin pitkä aika siitä, kun nämä miehet varmaan tunsivat itsensä voittamattomiksi. Mikään muu kapinallisryhmä modernissa historiassa ei ole pystynyt hallitsemaan läheskään yhtä suurta aluetta ja yhtä suurta määrää ihmisiä, tekemään iskuja kaikkialla maailmassa ja herättämään pelkoa miljardeissa ihmisissä.
Nyt heidän raihnaiset kehonsa kertovat toisenlaista tarinaa. Armottomat miehet kerjäävät armoa.
– Ymmärsin suunnilleen kolme vuotta sitten, että me häviämme sodan, sanoo belgialainen vanki Abdellah Nouamane. Hänen painuneet poskensa ja tyhjät silmänsä kertovat taistelujen vuosista.
– Kaikki alkoi romahtaa, se oli yhtä kaaosta. Jouduimme perääntymään kaikkialla, miehet juoksivat pakoon, johtajat katosivat ja kaikkein sitkeimmät taistelijat alkoivat piiloutua Irakin ja Syyrian autiomaihin.
Nouamane uhkaili Belgiaa ääniviestissä vuonna 2015: ”Kirjastot, koulut, sairaalat… Kukaan ei enää ole viaton uhri.”
Yhä alle kolmekymppisen Nouamanen ylemmyydentunto on nyt mennyttä. Hän sanoo odottavansa kotiinpalautusta tai kuolemaa.
Jos ei onnistu pakenemaan, ainoa toinen mahdollisuus päästä pois vaikuttaakin olevan kuolema. On mahdotonta riippumattomasti vahvistaa, moniko vangeista on jo kuollut, mutta heitä uskotaan olevan useita satoja vuoden sisällä. Tärkeimpiä syitä kuolemiin ovat huono kohtelu, aliravitsemus, aikaisemmat vammat sekä puutteellinen terveydenhoito.
Mutta kuoleman jälkeenkin määränpää on tuntematon. Isis-vankien hautausmaiden sijainti Koillis-Syyriassa on salainen ja haudat ovat nimettömiä.
Käännös: Arto Huovinen
uutiskirje 