Koronaviruspandemia ei uhkaa ruuan saatavuutta maailmassa, mutta sen sijaan sen taloudelliset vaikutukset heikentävät köyhimpien ihmisten mahdollisuuksia ostaa ruokaa. Näin arvioi Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemi.
– Jo ennestään isoin ongelma on, että osalla maailman väestöä ei ole varaa ostaa ruokaa riittävästi. Nyt on vaarana, että näiden ihmisten määrä on kasvamassa, kun taloustaantuma väistämättä iskee koronakriisin seurauksena.
Ruuan hintaa yleisesti koronakriisi ei ole Niemen mukaan nostamassa, päinvastoin.
Viljelijät ja heidän perheensä tekevät itse noin 80 prosenttia maa- ja puutarha-alan töistä.
– Kun talous taantuu ja kysyntä heikkenee, maataloustuotteiden hinnat maailmalla tulevat hyvin todennäköisesti laskemaan. Paikallisesti joidenkin tuotteiden hinnat saattavat nousta, mutta peruselintarvikkeiden (vilja-, maito- ja lihatuotteet) hinnat ovat nyt laskusuunnassa.
Koneellisessa maataloustuotannossa tarvittavan polttoöljyn halpeneminen hilaa sekin hintoja alaspäin.
– Mutta hintojen laskukaan ei auta köyhimpiä kotitalouksia, koska tulot ovat tippumassa vielä rajummin, Niemi korostaa.
Vihannekset ja marjat
voivat kallistua
Suomessa ovat nousseet vahvasti esiin ulkomaisen kausityövoiman saatavuusongelmat. Riippuvuus ulkomaisesta työvoimasta ei kuitenkaan koske koko maataloutta, vaan nimenomaan vihannes- ja marjatuotantoa. Muualla Euroopassa riippuvuus on vielä suurempaa. Jos työvoimaa ei saada riittävästi ja tarjonta sen vuoksi pienenee, tiettyjen vihannesten ja marjojen hinnat voivat nousta, Niemi arvioi.
– Mansikan hinta saattaa hyvinkin olla tänä kesänä aiempaa korkeampi. Sama koskee vihanneksia, sekä muualta Euroopasta tuotavia että kotimaisia.
Ulkomaisen työvoiman käyttö on kasvanut, koska kausityön palkkataso ei ole houkutellut suomalaisia ja työ on suhteellisen raskasta. Opiskelijatyövoimaakin on ollut mansikkapelloilla yhä vähemmän. Ulkomailta tuleva työvoima on ollut myös hyvin motivoitunutta, Niemi selvittää työvoiman tuonnin syitä.
Täksi kesäksi koronakriisin aiheuttaman työttömyyden vuoksi myös suomalaisia työntekijöitä on tarjoutunut tiloille runsaasti, mutta tuottajat ovat silti halunneet priorisoida ulkomaalaisia. Teollisuusliiton aluetoimitsija Erno Välimäki arvioi aiemmin Kansan Uutisissa (8. 5.), että työnantajilla voi olla huonoja kokemuksia suomalaisista työntekijöistä ja ulkomaalaiset eivät usein ole tietoisia työehtosopimuksista, joita osa työnantajista ei halua noudattaa.
Kulutus keskittyy
perustarvikkeisiin
Suomessa maa- ja puutarhataloudessa työskentelee vuosittain noin 15 000 ulkomaalaista, jotka tekevät noin kuusi prosenttia alan töistä. Viljelijät ja heidän perheenjäsenensä tekevät itse noin 80 prosenttia alan töistä. Suurin koronaan liittyvä uhka Suomen ruuantuotannon kannalta olisikin professori Jyrki Niemen mukaan viljelijöiden ja elintarvikeketjun työntekijöiden laajamittainen sairastuminen ja siitä seuraava työvoimapula, jos epidemia pahenisi nykyisestä merkittävästi.
Kauppojen tyhjät hyllyt koronavirusepidemian alkuvaiheessa eivät johtuneet elintarvikeketjun ongelmista vaan lähinnä hamstrauksesta. Toisaalta rajoitustoimet ovat muuttaneet ruuan kysynnän rakennetta. Ravintola-, työpaikka- ja kouluruokailu on jäänyt suureksi osaksi pois ja kysyntä on keskittynyt ruokakauppoihin.
– Naudanlihan arvokkaimmille osille ei ole samanlaista kysyntää kuin aiemmin, koska niitä syödään pääasiassa ravintoloissa. Nyt kysyntä kohdistuu perustuotteisiin kuten jauhelihaan, jota tehdään pääasiassa kotona, Niemi toteaa.
Myös taloustilanteen epävarmuus johtaa siihen, että kalliimmat tuotteet jäävät yhä enemmän ostamatta.
– Kun lisäarvotuotteiden kysyntä laskee, ruokaketjuun tulee vähemmän rahaa, mikä taas heikentää alan kannattavuutta. Tämä heijastuu helposti tuottajallekin saakka, Niemi ennakoi.
Tuottajahintojen
lasku jatkumassa
Maatalouden kannattavuus on koko 2000-luvun ollut Suomessa vaatimatonta. Tuottajahinnat ovat laskeneet samalla kun tuotantopanosten hinnat ovat nousseet nopeasti. Tilanne vaikeutui entisestään EU:n Venäjä-pakotteista seuranneiden Venäjän vastapakotteiden jälkeen vuonna 2014, kun elintarvikevienti Venäjälle lopahti lähes täysin. Viime vuosina kannattavuus on hivenen noussut pohjalukemista.
– Aika samantyyppistä kehitystä on luvassa myös jatkossa. Tuottajahintoihin ei ole odotettavissa korotuksia, pikemminkin päinvastoin, kun maataloustuotteiden hinta maailmalla on laskusuunnassa.
Maatalouden kannattavuuden heikkenemisestä huolimatta maataloustuotannon määrä on pysynyt Suomessa toistaiseksi suurin piirtein ennallaan.
Kotimainenkin ruoka
tuontipanosten varassa
Koronakriisi on herättänyt keskustelua omavaraisuuden merkityksestä. Tuotannon omavaraisuusaste on Suomessa suhteellisen korkea: maitotuotteiden 100 prosentin luokkaa, kananmunien ylikin, lihatuotteiden yli 90 prosenttia, rehuviljan noin 100 prosenttia. Leipäviljojen omavaraisuus heittelehtii sääolosuhteiden mukaan.
Omavaraisuusaste ei kuitenkaan ole riittävä elintarvikehuollon mittari, koska maataloustuotanto on riippuvainen tuontipanoksista, kuten lannoitteista, torjunta-aineista, polttoaineista, työkoneista – ja vähän ulkomaisesta kausityövoimastakin. Myöskään elintarvikkeiden jalostus ja jakelu eivät nykyisellään hoidu ilman tuontienergiaa, ja kotieläinrehujen valkuaisena käytetään tuontisoijaa, Jyrki Niemi muistuttaa.
Tällä tietoa rajat eivät koronakriisin vuoksi ole menossa kiinni tuonnilta. Ruuan tai maatalouden tuotantopanosten saatavuus maailmalla ei ole heikkenemässä eivätkä hinnat nousemassa.
Pohdinnat omavaraisuudesta palautuvatkin yleisen ekologisen rakennemuutoksen tarpeeseen sekä mahdollisiin tuleviin kriiseihin varautumiseen.
uutiskirje 
